Angstia, viimeisiä päiviä ennen töihinpaluuta vietetään. Kolme ja puoli viikkoa suhahti ohi melkein huomaamatta. Ja ilmatkin olivat perinteiset suomalaiset lomailmat. Totta kai nyt kun palataan töihin helteet alkavat. Perhana.
Ollaan käyty hanin kanssa asuntonäytöissä viime sunnuntaina ja maanantaina. Huomenna meinattiin käydä taas lisää tirkistelemässä ihmisten nurkkia. Eilen käytiin pankissakin kyselemässä millaista lainaa sitä saisi, saisihan sitä. Ihan hyvinkin vielä. Pankkitäti osasi hämmentää meidät kummatkin kysymällä "Oletteko te liitossa?" Molemmat ajateltiin tietysti ammattiliittoja salamannopeasti kunnes täti jatkoi "Vai oletteko avopari?". Ne kuuluisat pasmat menivät sekunnin murto-osaksi sekaisin :D
Muutenkin asuntonäytöissä oli hauska seurata välittäjien reaktiota miespariskuntaan. Keski-ikäiset miehet eivät oikeen osanneet suhtautua millään tavalla meihin, heillä meni pasmat sekaisin. Jos paikalla oli muita he keskittyivät esittelemään asuntoa heille ja kommentoivat meille muutamalla sanalla. Tosin poikkeus vahvistaa säännön, saimme rikottua jään erään miesvälittäjän kohdalla vessaa katsoessamme, kun hani tokaisi "Tuohonhan mahtuis meidän Aku Ankat!"
Vessahuumori toimii aina :-)
Seuraavana päivänä ostin Suomalaisesta Kirjakaupasta Paskakirjan, jossa todettiin, että suosituinta vessalukemista on tosiaan Aku Ankka :-D
Suositeltava kirja muuten, olen käkättänyt vatsa kippurassa monta päivää :-D
Mutta... katsotaan miten tässä asuntohommassa edetään... meillä on lainalupaus, toisen asunto pitäisi pistää myyntiin, ts. minun asuntoni... mä en haluaisi vaan luopua tästä asunnosta, it's very precious to me.
Tämä on minun kotini.
Mutta kai sitä pitäisi sitten asennoitua niin, että löydettäisiin se asunto, joka on meidän kotimme.
