Rokkihomokokemuksia

Ainakin yritin saada Turun homobaarin reagoimaan tuohon.

Tosin, tuossa paikassa, Suxesissa, on itsenäisyyspäiväiltana yksi "Ei Turus mittä homoi oo" - homokabareen esitys
(menkää katsomaan!).

Mutta: Esityksen jälkeen voitaisiin vallan hyvin homotanssata Suomen itsenäisyyden ja
kotimaan syntymäpäivän kunniaksi (ellei sitten kauppatorilla...).

Varmaan ihan hyvä etten ole niin merkittävä ihminen että Tarja olisi lähettänyt kutsun linnanjuhliin.
Olisin hakenut kadetteja tanssimaan.

-R

- - -

Tai ehkä kadetit olisivat sittenkin saaneet olla rauhassa.
Ainakin tanssimielessä.
Minä kun en ollenkaan osaa olla tanssilattialla vietävänä.

- - -

Samaan aikaan kun marraskuu on edennyt jo loppupuolelleen ja ensimmäisiä joululahjakuvastoja
- *ei mainoksia* kyltistä huolimatta -
aletaan jaella, siivoamista odottavassa kukkalaatikossa ulkosalla kukkii vielä orvokki,
tuo alkukesän kukittaja.

Keittiössä eli tuvassa taas orkidea on kehitellyt ihan omia aikojaan kunnon nuput.
Näytää pikkujouluksi tulevan reippaasti toistakymmentä orkideankukkaa.

Orvokilla on helppohoitoisen kukan maine, ja orkideoita pidetään vaikeasti hoidettavina.
Mutta orvokkia pitää nyppiä koko kesä, mielellään päivittäin, ettei pienen kasvin energia
kulu kukkia seuraavien siementen kasvattamiseen, vaan että se tekee aina vaan uusia kukkia.
Olen nyppinyt.
(Heh: Kuki, älä lisäänny. Sillä silmällä.)

Kunhan pakkanen joskus tulee, orvokista tulee roska joka siivotaan pois.
Ensi kesäksi ihan uusia sitten taas.

Orkidean kukkia pidetään melko yleisesti saavutuksina. Mitä orkidea sitten kaipaa?
Sitä ettei sitä siirrellä tarpeettomasti, että sitä välillä kastellaan ikään kuin liikaa,
ja välillä taas ikään kuin liian vähän.
Ei kovin vaikeaa.
Se on kiitollinen kun saa olla suurimmaksi ajaksi rauhassa ja itsekseen.
Mutta myös kun sitä joskus muistetaan kunnolla, varsinkin sen keskellä että se aina ajoittain
ikään kuin unohdetaan vähäksi aikaa.

Vaikka eihän sitä oikeasti unohdeta.

Lisäksi tarvitaan sietämistä. Orkidea ei välttämättä ole kovin korea kukkapöydän kaunistus
silloin kun se ei kuki.

Ja on pitkiä aikoja, kun se vaan ei kuki.

- - -

Seuraavana päivänä:

Orvokki roskiksessa, havuja muistoksi, ja ensimmäinen orkideannuppu raollaan.

-R

- - -

söpöjä -?

Jos ollaankin rumia.
Köyhiä.
Katkeria.
Pahanhajuisia.
Tyhmiä. (*)
Juoppoja.
Vanhoja.
Paksuja.
Kipeitä ja sairaita.
Ja jos tarvitaankin apua.

Entä jos?

(* No ei sentään, rajansa kaikella.)

- - -

Ylläoleva edelliseen blogaukseen viitaten, kirjoitettuna mahdollisimman yleisesti ymmärrettäväksi,
tai se ainakin on hyväntahtoinen tarkoitukseni,
ja Saision Homo! -näytelmän hyvää kohtausta mukaellen.

- - -

Sen lempinimiä ovat Pölhö, Maestro, ja Turre.

Pölhö poraa ruuvia seinään ja kun se menee vinoon, parahtaa että
"Apua! Nyt tarvittaisiin apuun joku mies!"
Pölhö aloittaa esitelmää ketsupin käytöstä oivana mausteena vaikkapa munakkaaseen:
"Älä heitä lasta pesuveden mukana".
Laittaa ruokaan innosta sokeana kaiken mitä kaapeista löytyy.
Keskustelee remonttimiesten kanssa määräämättömän pitkiä aikoja siitä
minkä v ä r i s i ä lautoja kesämökin räystääseen olisi ehkä hyvä laittaa.
Pohtii västäräkkien mahdollisia adoptiopoikasia.

Maestro mankeloi kaikki vuodevaatteet. Aina.
Soittaa tekemänsä minusta kertovan serenaadin tai oodin.
Asettelee maljakoita. Se on siivoamista.
Sytyttää kynttilät, se on "romantillista", eikä koskaan unohda servettejä.

Turre kyhnää, vinkuu hierontaa ja silityksiä.
Turre jolkottaa innoissaan edellä kadulla kun mennään kohti "elämyksiä".

Minä olen Tomppeli, dosentti, ja milloin mikäkin käsittämätön valmuska
joka on sattunut jäämään sienikirjasta mieleen.

Tomppeli tappaa hämähäkit, kun ne vaanivat hämähäkkikammoista.
Esitelmöi oikeista makumaailmoista: niitä ovat välimereinen, intialainen, kiina ja thai,
ja niitä ja niiden mausteita ja ainesosia ei kuulu sotkea keskenään.
Imuroi hartaan huolellisesti o i k e i n.

Dosentilla on kysymykseen aina jokin vastaus, jolla on lähes aina vähintään kaksi puolta.
Se on kätevää, voi aina olla lopulta oikeassa. Esimerkiksi sähkölaskuista se ei kuitenkaan tiedä yhtään mitään.
Laittoi maestron säveltämään sen serenaadin tai oodin kun sellainen kerran oli luvattu tehdä.
Dosentti ei koskaan tarkista reseptikirjasta.

Milloin mikäkin käsittämätön valmuska saa pusut ja halaukset.

Ei me olla sodoman syntisiä.

Me ollaan söpöjä.

-R

- - -

Edit seuraavana päivänä: No huh.
Ollaan näemmä oltu niin söpöllä tuulella että herkempi rokkihomo oksuaa jo
kukkien terälehtiä ja puolisulaneita omassa hunajassaan marinoituja mehiläisiä
pitkin naapureiden parisuhdeonneloiden pihoja.

Elvistä tähän, tai sinnepäin:

Coptic rain: Devil in Disguise:

Minä hajoan nyt kappaleiksi. I am falling apart.

Ja tällä ei ole kerrassaan mitään suoraa tekemistä seksuaalipoliittisten juttujen kanssa,
niiden systeemien kera olen ollut oikein onnellisesti ja _eheytyneesti_ sinut
jo parikymmentä vuotta,
vaan muutoin tämä ympäröivä maailma, sen realiteetit ja raha-asiat,
no, nehän tekevät minusta hamsterin. Juoksupyörässä.

Mutta sellaisen, jolla ei ole mitään hamstrattuna poskiinsa.
Juoksen vaan, että olisi.
Tai niin minun pitäisi, mutta en mitenkään tajua, miksi lopulta pitäisi.

Ja sellainen asiantilahan ei tähän maailmaan sovi.

Joku jossain, jonkun on jossain silti tajuttava että juuri se raha ja materia,
se on se perusta joka ei lopulta ole yhtään mitään.
Luotanpa vaikkapa siihen johonkin tahoon kun kohta etsin unta täksi yöksi.

-R

- - -

Mutta prekaari nukkui huonosti. On sellainen aika ja sellaiset tavat.

Koitan jaksaa juosta sen verran kun tuntuu välttämättömältä;
sen verran kun on pakko;
sen verran kun tarvitaan väistämättömien laskujen ja menojen maksamiseen.

Kulutusjuhlat ja isänmaatalkoot jätän niille jotka moisia tärkeinä pitävät.

Itselle tärkeämpää on päästä esimerkiksi laulamaan Sielun veljien mukana ennen joulua.

Ja vallankumous. Tietyin soveltuvin osin. Määrittelen kun jaksan.

Koitan jaksaa. Vaihtoehtojahan ei ole.

- - -

Naapurini Turun Mikaelinkirkko herätti tänäkin sunnuntaina, hetki sitten.
Kellot soivat puoli kymmeneltä, vähän ennen kymmentä, ja kymmeneltä.
Kirkko on aivan naapurissa kadun toisella puolella, ja näinpä
herään sunnuntaisin usein kirkonkelloihin.
Ja mikäs siinä.

Kellot eivät tosin kutsu minua yhtään minnekään, ja tällä hetkellä
ne kutsuvat vielä vähemmän kuin ennen.

Rakennus on komeaa uusgotiikkaa, viheralueet kirkon kaikilla puolilla
antavat tilaa ja avaruutta, ja naapurina kirkko on se rauhallisin mahdollinen.

Mutta:
Viime viikonloppuna Mikaelin seurakunta järjesti kesäjuhlan yhdessä helluntailaisten kanssa.
Heillä on tukikohtansa tuossa muutaman korttelin päässä, eli
naapurisopua taidettiin vahvistaa.
Kesäjuhlien nimenä viljeltiin sanontaa 'yhdessä erilaisia' ja 'erilaisia yhdessä'.

Sellainen erilainen naapuri kuin minä oli kyllä selkeästi rajattu pois näistä juhlista.
Kuten helluntaiseurakunta, myöskään Mikaelin valtionkirkon seurakunta
ei Rokkihomoa juhliinsa kaipaa.

Aika paljon olisi suostuteltua saanutkin että olisin mennyt:
juhliensa keskellä viikko sitten lauantaina siellä piti kutsuttuna puheen Päivi Räsänen,
ei (sentään) ministerinä, vaan hengellisenä puhujana.
Hän kuulemma keskittyi puheessaan ennen muuta avioliittoinstituutioon
(kylläpä jaksaakin olla one track mind tällä "hengellisellä puhujalla"...),
ja sen erityisyyteen verrattuna tiedätte-kyllä-mihin.
(EDIT: vertailu oli todennäköisimmin ääneen sanomatonta ja rivien väleissä,
kuten vuosisataiseen saarnaperinteeseen kuuluu.)
Tämä teema näemmä nousi keskeisesti pintaan heti kun helluntailaisten johtaja
Taisto Toivola esitteli Räsäsen juhlaväelle:
"Me kristityt rukoilimme teidän puolestanne kun jouduitte median ryöpytykseen.
Me uskomme, että Jumala on teidät tähän tehtävään asettanut".

Tähän tehtävään? Siis niin sanotun totuuden kertomiseen synnistä homoista avioliitosta?
Siihen Taisto Toivola ilmeisimmin viittasi.

Turun Sanomat otti tehtäväkseen kysyä miksi juuri Räsänen oli kutsuttu puhumaan.
Mikaelin seurakunnan kappalainen Pasi Jaakkola vastasi seurakunnan ottaneen
Räsäsen kutsuessaan "tietoisen riskin", mutta että "menneet ovat kuitenkin menneitä".
Miten niin menneitä? Räsäsen mediassa niin sanotusti ryöpytetyt kommentithan
olivat erittäin kuuluvasti läsnä kun koko puhuja esiteltiin!
Räsänenhän esiteltiin "Jumalan tähän tehtävään asettamana".

Kappalainen Pasi Jaakkola kertoi vielä lisää:
"Ei ihmistä voi hyljätä sen takia, että hän on joidenkin ryhmien keskuudessa epäsuosittu".
Ikäänkuin Päivi Räsänen olisi joku epäoikeudenmukaisesti mustamaalattu uhrilammas.
Ai niin, mutta niinhän hän joidenkin ryhmien mielestä onkin. Helluntailaisten.
(EDIT: Ja kenties myös hyvän osan perusluterilaisten mielestä?
Ja kenties Jaakkolan itsensä mielestä?)

Mikaelin seurakunnan kirkkoherra Jouni Lehikoinen ja kappalainen Pasi Jaakkola
jakavat evankeliumia esimerkiksi lähialueen pubeissa koska, kuten Jaakkola on todennut,
niin Jeesuskin olisi tehnyt.
Toisaalta kirkkoherra Lehikoinen totesi taannoin miten esimerkiksi kysymys homoista ja lesboista
hänen seurakuntansa työntekijöinä on epäoleellinen, koska sellaisia ei ole tullut vastaan (hah!).

Naapurisopu helluntailaisten kanssa on varmasti hieno asia, mutta samalla
varsin selkeästi rajataan "joitakin ryhmiä" pois pois pois kaikenlaisten
'erilaisia yhdessä' tai 'yhdessä erilaisia' happeningien puitteista.
Ja mikäs siinä. Viesti menee kyllä perille.

Ihan ihmisten tasolla: Minä tunnen tämän Pasi Jaakkolan.
Pölhökin tuntee hänet. Minulla ja meillä ja Pasi Jaakkolalla on yhteisiä ystäviä.
Olemme olleet useissa samoissa juhlissa.
Omiin juhliini tuskin kuitenkaan kutsun.

Kirjoitin tämän sunnuntaisen naapurissa etenevän Jumalanpalveluksen aikana,
sydän ei aivan täynnä rakkautta.

Hyvää sunnuntaita ja alkanutta syyskuuta kaikille "joillekin ryhmille", -R

- - -

(Kaikki lainausmerkein erotetut siteeraukset ovat Turun Sanomien jutusta 28.8.2011)

Halla-aho kirjoitti blogissaan Scriptassa 17. 10. 2003:

”Tehtaanpuiston homon kanssa mietin hetken, että jospa hakisin
yläkerrasta pyssyn ja ampuisin päähän. Olisiko siitä seuraava hekuma
niin suuri, että se ylittäisi vankilareissusta seuraavan harmituksen?
Väkivalta on nykyään aliarvostettu ongelmanratkaisukeino.”

Kirjoitus on vanha, melkein kaksitoista vuotta sitten kirjoitettu, ja teille
molemmille tämän blogin lukijoille todennäköisesti jo tuttu.
Ampuako homo, kun seurauksena voisi olla "suuri hekuma", ja teko
voisi joka tapauksessa olla oiva "ongelmanratkaisukeino".
Kun on se asekin yläkerrassa.

Samassa blogissaan Scriptassa kolme vuotta myöhemmin,
aivan joulun alla 20. 12. 2006 Halla-aho kirjoitti:

”Sanon aivan suoraan, että jos maahanmuuttajajengi raiskaa Rosa Meriläisen,
minä olen tapauksesta yksinomaan iloinen.
(...)
Se vähentää raiskaajien Suomessa oloon syyttömien naisten tilastollista todennäköisyyttä
tulla raiskatuksi. Se on opettavaista.”

Tuo opettavaisuutta korostava kirjoitus on sittemmin blogista poistettu
(kuten vielä vähän kovasanaisempi homonampumisversiokin),
mutta netin luolista löytyy kun kaivaa.

Tunnettua on hänen kaunansa - eikun vihansa, kuten hän itse kirjoittaa -
mm. sosiaalidemokraatteja kohtaan.

Syystä että:

"legitiimi vihan kohde on se utopiassa elävä poliittinen eliitti,
jolle neekeri on hoivattava reppana ja kiva halinalle ja joka vähät välittää
yhteiskuntarauhasta“ (bloginsa Scripta, 22. 9. 2005).

Ja näinpä hänen sitten:

"on vaikea keksiä maailmankaikkeudesta alhaisempaa matelijaa
kuin pohjoismainen sosiaalidemokraatti" (bloginsa Scripta, 23. 3. 2006).

Legitiimi vihan kohde. Vaan mitäpä näistä. Vanhoja blogikirjoituksia.

Paitsi että:

Sunnuntaina 24. 7. kuluvana vuonna 2011, aivan tuossa hiljattain,
Norjan tragediauutisten perään, kun noita "maailmankaikkeuden alhaisimpia matelijoita"
oli kylmäverisesti lopetettu läjäpäin jo teini-ikäisinä, Halla-aho laittoi HS:nkin siteeraamaan
facebook-sivunsa statukseen, että:

"Tiedoksi, että en kadu mitään kirjoittamaani, enkä ota minkäänlaista vastuuta
Breivikin teosta, ja aion jatkaa samalla linjalla, koska huono maahanmuutto
on huonoa ja monikulttuurisuus hanurista Breivikin teosta riippumatta ja huolimatta."

Siis:

"Tiedoksi, että en kadu mitään kirjoittamaani."

Jussi Halla-aho on tuore kansanedustaja.

Kun Erkki Tuomioja peräänkuulutti Perussuomalaisten puheenjohtajalta
Timo Soinilta vastuuta eduskuntaryhmästään ja vaati "nollatoleranssia" vihapuheille
(mikä sinänsä on melkoisen epärealistinen tavoite, ja asia joka tapauksessa
ei Sonin mukaan kuulu hänen vastuualueisiinsa),
Halla-aho vastasikin syyttäen Tuomiojaa vihapuheista.

Tarkalleen ottaen näin:

"Entäpä jos joku oikeasti innostuu siitä ja ryhtyy väkivallan tekoihin
perussuomalaisten kannattajia, ehdokkaita tai edustajia kohtaan?
Mikä on heidän vastuunsa? Minun mielestäni Tuomioja syyllistyy
tyylipuhtaaseen vihan lietsontaan ja vihapuheisiin noilla kommenteillaan."
(Linkki ko. juttuun kokonaisuudessaan alla blogauksen lopussa.)

EDIT: Lisäys: Tuo syytös on röyhkeää saivartelua, ja röyhkeää tekopyhyyttä.

Eipä silti, viime toukokuun lopussa 27. 5. Halla-aho on oman kertomansa mukaan
saanutkin uhkaustekstiviestin.
Hän kertoo itse asiasta Hommaforumin viestiketjussa "Tekstiviesti: varo kun liikut kaupungilla".

Mitä pitää tapahtua että tästä useampi kuin yksi taho tajuaa vähän muitakin
ikäviä tulevaisuudenvisioita kuin islamistien hirvittävän uhan Euroopan yllä?

Että tajuttaisiin viestiä tämä:

Anteeksi, liioittelin ja menin sanomisissani / kirjoituksissani liian pitkälle.
Anteeksi.
Voitaisko yrittää asialinjalla uudestaan. Oon ihan fiksu kaveri, tohtori ja kaikki,
enkä ole kirjaimellisesti tarkoittanut ollenkaan kaikkea mitä olen kirjoittanut.
Anteeksi.

Jussi Halla-aho on paitsi tuore kansanedustaja, myös eduskunnan hallintovaliokunnan
puheenjohtaja.

Tuoreen pääministerimme mukaan Halla-ahon luottamustoimet
ovat Perussuomalaisten eduskuntaryhmän sisäinen asia
(saman totesi myös Erkki Tuomioja).

Minun mielestäni tuo ihminen on vaarallinen, kenties myös rikollinen,
ja ties vaikka vaaraksi itselleenkin, jos ja kun hän ei kadu mitään kirjoittamaansa.

Vihasta voi oppia pois, mutta inholle en nyt mahda mitään.

Kotimaasta ja nykypäivästä huolissaan, mutta (yleisesti ottaen) rakkaudella eikä (koskaan) vihalla, -R

- - -

Linkki juttuun, jossa Halla-aho syyttää Erkki Tuomiojaa vihapuheista:
(ei voi linkittää, mutta copy - paste
jos kiinnostaa, tai jos et tahdo minun kirjoituksiani uskoa):
http://www.verkkouutiset.fi/index.php?option=com_content&view=article&id=59658:halla-aho-tuomioja-syyllistyy-vihanlietsontaan-kommenteillaan-vihapuheista&catid=1:politiikka&Itemid=30

Kaiken kaikkiaan inspiraation ja monien lainausten lähteenä tässä blogauksessani toimi
itsessään reippaalla vihapuheella otsikoitu blogaus
"Eduskunnan hallintovaliokunnan puheenjohtaja on sairas psykopaatti"
joka löytyy täältä:
http://jalkijupinaa.blogspot.com/2011/08/eduskunnan-hallintovaliokunnan.html

- - -

Tuokiokuva:

Lähdimme marssille ja pienen matkan päästä tuli tarve jäädä hetkeksi sivuun
(korjailemaan eväitä, meikkejä, odottelemaan mielenkiintoisempaa kohtaa osallistua tms.).
Säätelin kadunreunassa tavaroita kassissa järjestykseen tai jotakin vastaavaa, kun
selän takaa kuului ärähdys: "Väisty että muutkin näkee noita homoja ja lesboja!"
Käännyin ja väistyin vähän, tottakai, ja katse kohtasi äreän, kypsästi keski-ikäisen miehen
joka jatkoi äreänä kommentoiden päätään pudistellen näkemäänsä:
"Älytöntä touhua".

No mutta, kiinnostipa kuitenkin, heh.
(Sanoinkin hänelle tuon, ja sen että tässähän meitä seisoo ihan vieressäkin:
homoja lesboja ja vielä heteroitakin.)

- - -

Seuraavana päivänä naapurin rouva kyselikin minulta kotiin palanneelta että oliko kivat juhlat.
Ja sitten toinen. Ja kolmaskin.
Ja täti. Ja serkku.
Toisin kuin viime vuonna, nyt tätä seurattiin.
Hyvä niin.

-R

- - -

Helsingin Prideviikko on meneillään, ja Pride maalaa Helsingin kaupunkikuvaa
lähes kaikin sateenkaaren värein.
(Paitsi mustalla? Silti mustakin taitaa olla muka-vastentahtoisesti mukana.)

Pride on ottanut teemaksi rakkauden. Pride in the name of love.
Hyvä.

Rakkaudesta puhuvat Pajunen ja Jungner - ja rakkaudesta johtotähtenään
puhuu myös Päivi Räsänen.
Kyllä maailmaan rakkautta mahtuu - ja pitäisikin mahtua.

Prideen kohdistuu aikalailla myös kritiikkiä, ja mikä ettei.
"Miksi joidenkin täytyy mainostaa seksuaalisuuttaan" ei kuitenkaan ole kritiikkiä.
Se on vaan tyhmyyttä. Tarkoituksellista tai tarkoituksetonta, sama se.

Jos tarkoituksellista niin opettele argumentoimaan;
vastakommenttia olisi hyvä seurata kommenttia ja vastakommenttia kokoava argumentti,
jos oikeasti haluat saada mielipiteitä muuttumaan.

Jos tarkoituksetonta, niin katsohan ympärillesi käsi kädessä kulkeviin pariskuntiin,
huomaa mainokset, kuule laulujen sanat.
Minulle mainostetaan miehen ja naisen välistä rakkautta ihan joka päivä.

EDIT: Ja silloin, niin juuri, voidaan puhua rakkaudesta. Ei tarvitse puhua seksuaalisuudesta.
Toisin kuin kaikenmaailman homoseksuaalien kohdalla.
Mutta en ollut se joka tuon seksuaalisuudesta toistelemisen tähän kaikkeen veti
- ja toistellaanpa rakkautta nyt. Mekin. Ja mainostetaan sitä.

Tuon kaiken ei tarvitse kiinnostaa sinua pätkääkään, ja kitinäni voi olla mielestäsi joutavaa,
tai se voi olla kohtuutonta - tai se voi olla "luonnotonta",
mutta lauantaina tulen Helsinkiin mainostamaan. Enkä ole ainoa.

Prideen kohdistuvaa kritiikkiä ovat myös syytökset heteronormatiivisuudesta ja
kulutusjuhlista.
Näissä kritiikeissä on varmasti jotain perääkin.
Kulutusjuhlaa tarvitaan. Tapahtuma on iso. Ja se maksaa.
Osa Pridekansasta voi hyvinkin tulla olleeksi sitä mieltä siitä että joukossa on joitain
jotka ovat "liian homoja", "liian pervoja", tai "liian köyhiä hinteiks".
Tai liian vammaisia tai liian vääränvärisiä.
Ja jotkut huomaavat että joukossa on joitain "liian heteronoloisia".
Tai liikaa heteroita.

Toivottavasti kaikki silti mahtuvat mukaan.

Itse olen kiinni täällä maakuntakeskuksessa, kulttuuripääkaupunki Turussa
tämän arkiviikon, mutta lauantaina tulen marssimaan ja puistojuhlaan.
En oikein mitenkään enkä alkuunkaan ymmärrä miksen tulisi, kun (jotenkuten) pääsen.

Tulen marssimaan - noh, kävelemään - moninaisuuden puolesta,
yhtenä monista.
Prideen voi osallistua solidaarisuussyistä, suvaitsevaisuussyistä
(mutta toivottavasti ei alentuvasti), huvin vuoksi...
...Ja voi samalla kantaa mukanaan anonyymiä vessaseksiä, sen kritiikkiä,
kapitalismin kritiikkiä, kulutusjuhlan huumaa, assimilaatiohakuista "heteronoloisuutta",
tai huikaisevaa pervoutta, tai omia ja tuttuja lapsia, puolisoa, puolisoja, sinkkuutta.

Itse kannan mukanani monia erilaisia asioita, vanhoillista kihlasormusta,
pitkää tukkaa, kulutusjuhlan lempeää iloa ja pakoa, mutta myös köyhyyttä
- ja vessaseksin muistoja.

Monia asioita mahtuu minuun ja moneen muuhun.
Melkein kaikki nämä asiat toivottavasti mahtuvat myös Prideen.

Suvaitsemattomuus, epätasa-arvon tarkoituksellinen ajaminen ja rasismi
toivottavasti eivät mahdu joukkoon.

Ei sellaisia tarvitse suvaita, vaikkei niitä monia voi kunnolla kieltääkään.

Kannattaa itse huutaa EI. Saattaa koskea juuri sinua.
Voi tanssia samalla, jos tanssittaa.
Jos jättää muiden sanottaviksi itseä koskevia tällaisia asioita,
se voi jäädä sössötykseksi.

Rakkaudella, -R

- - -

Västäräkin pesästä löytyi poikasia. Oletettavimmin eivät olleet adoptoituja.
Huikean nopeasti ne kasvoivat munista lentäviksi linnuiksi.

Kun menet keskiyöllä alasti veden ääreen, järven joen tai meren, ja katselet aikasi vedenpintaa,
kohdalle saattaa lopulta osua useampiakin sulhasehdokkaita.

Katsotaan miten käy.
Vietämme Juhannuksen kotosalla Turussa, mukavassa läheisessä ja
innovatiivisen yllytyshullussa seurassa, ja Aurajoki on vain parin minuutin kävelyn päässä.

Kokeile sinäkin.

-R

- - -