Kukkavertauksia

Samaan aikaan kun marraskuu on edennyt jo loppupuolelleen ja ensimmäisiä joululahjakuvastoja
- *ei mainoksia* kyltistä huolimatta -
aletaan jaella, siivoamista odottavassa kukkalaatikossa ulkosalla kukkii vielä orvokki,
tuo alkukesän kukittaja.

Keittiössä eli tuvassa taas orkidea on kehitellyt ihan omia aikojaan kunnon nuput.
Näytää pikkujouluksi tulevan reippaasti toistakymmentä orkideankukkaa.

Orvokilla on helppohoitoisen kukan maine, ja orkideoita pidetään vaikeasti hoidettavina.
Mutta orvokkia pitää nyppiä koko kesä, mielellään päivittäin, ettei pienen kasvin energia
kulu kukkia seuraavien siementen kasvattamiseen, vaan että se tekee aina vaan uusia kukkia.
Olen nyppinyt.
(Heh: Kuki, älä lisäänny. Sillä silmällä.)

Kunhan pakkanen joskus tulee, orvokista tulee roska joka siivotaan pois.
Ensi kesäksi ihan uusia sitten taas.

Orkidean kukkia pidetään melko yleisesti saavutuksina. Mitä orkidea sitten kaipaa?
Sitä ettei sitä siirrellä tarpeettomasti, että sitä välillä kastellaan ikään kuin liikaa,
ja välillä taas ikään kuin liian vähän.
Ei kovin vaikeaa.
Se on kiitollinen kun saa olla suurimmaksi ajaksi rauhassa ja itsekseen.
Mutta myös kun sitä joskus muistetaan kunnolla, varsinkin sen keskellä että se aina ajoittain
ikään kuin unohdetaan vähäksi aikaa.

Vaikka eihän sitä oikeasti unohdeta.

Lisäksi tarvitaan sietämistä. Orkidea ei välttämättä ole kovin korea kukkapöydän kaunistus
silloin kun se ei kuki.

Ja on pitkiä aikoja, kun se vaan ei kuki.

- - -

Seuraavana päivänä:

Orvokki roskiksessa, havuja muistoksi, ja ensimmäinen orkideannuppu raollaan.

-R

- - -