Rokkihomokokemuksia

Poistun pariksi viikoksi Suomesta ja kivikautisesti ilman kannettavaa mukanani.

Voidaan hyvin.

Vallankumous.

-R

- - -

Aurinko paistaa kirkkaasti, tuuli tuoksuu syksylle, ja takki pitää laittaa kiinni.

Pidän tällaisista päivistä, pidän kovasti.
Ehkä siitä saakka kun parikymppisenä saatoin lauantai- tai sunnuntaiaamuna herätä
ties mistä ties kenen vierestä ja jatkoin siitä sitten kaupungin keskustaan kahville
- ja ehkä kävelin torilla ja jokirannassa, keskellä pohjatonta kaikkivoipaisuutta ja vapauden tunnetta:
Syksy, vapaapäivä, kaikki on mahdollista. Ja olikin.

Koti oli Turun tuntumassa tai sitten Turun ylioppilaskylässä,
ja ennen sinne paluuta ehti vähän pohtia tekemisiään.
Ei morkkiksia, raikas kirpeä syysaurinko, tulevan viikon kaikki mahdollisuudet edessä.
Ja kuukauden. Ja vuoden. Ja vuosikymmenen.

Mukana kulkee ehdottomasti vähän melankoliaa, varsinkin sunnuntaisin,
että mitä tuli tehtyä ja mitä ei, kuinka kaukana ihmiset ovat toisistaan
ja kuinka lähelle päästetään vain harvoin ja hetkeksi.

Mutta päästetään kumminkin. Mitäpä muuta meillä on kuin hetkiä.
Puolitäysiä lasillisia.

Soundtrack of these days: Simon and Garfunkel: Sounds of Silence.

Ja päälle saman dueton Feelin' Groovy.

Lähdenpä kävelylle jokirantaan ja torille.

- - -

Laitoin tänne aiemmin vanhan reippaan sanonnan joka muistuttaa miten
joidenkin ihmisten ja tahojen kanssa on turha väitellä.
Että se on kuin pelaisi pulun kanssa shakkia:
Pulu kaataa shakkinappulat, paskoo pelilaudalle, ja lentää pois kertomaan omilleen
miten voitti taas kerran shakissa.

Tässä vielä toinen, reippaalla sanankäytöllä yhtä kaikki:

Älä koskaan väittele idiootin kanssa.
Se vetää sinut omalle tasolleen - ja sittenpä sillä onkin kotikenttäetu.

-R

- - -

"Suomen kansa raivostui Mannerheim-elokuvasta!"

Suomen kansa?
Olen osa Suomen kansaa enkä ole yhtään raivostunut.
Ja mikä osa Suomen kansaa on jo nähnyt elokuvan?
Niinpä.
Ja mikä h*lvetti on "Suomen kansa" -?

Keskusteluketjussa en koe voivani tästä keskustella joten täällä, omassa pöydässäni.

- - -

Sitten tämä:

Gerard J.M. van den Aardweg: Erilainen?

Myynnissä keskeisissä, mm. S-ryhmän verkkokaupoissa, ja lisäksi jostain syystä mm. levykauppa X:n valikoimissa.

Esittelyteksti:

"Homoseksuaalisuus on muutettavissa!
Tähän mielipiteeseen perustuu maineikkaan hollantilaisen (s. 1936) psykologin ja psykoterapeutin,
psykiatri, tri Gerard J. M. van den Aardwegin kirja.
Sen ensimmäisessä osassa hän kumoaa yleisen käsityksen, että homoseksuaalisuus on synnynnäistä.
Yli 30-vuotisen tutkimuksensa ja yli 300 asiakasta käsittävän praktiikkansa perusteella hän
on päätynyt siihen käsitykseen, että homoseksuaalisuus on oire kokonaispersoonallisuuden
neuroottisesta häiriöstä ja on sen tähden hoidettavissa.
Toisessa osassa tri van den Aardweg antaa ohjeita, joihin asianomainen itse voi perusteellisesti paneutua
hoitajansa, terapeuttinsa tai sielunhoitajansa kanssa.
Arvokas ja hyödyllinen käsikirja homoseksuaaleille ja kaikille heidän hoitamisestaan kiinnostuneille
lähimmäisille, terapeuteille, psykologeille, sielunhoitajille ja teologeille."

Mitä h*lvettiä?
Jotkut puhuvat boikotista, jotkut vertaavat "suvaitsevaiston" reaktioita natsien kirjarovioihin.

Puhuahan saa. Melko varmasti selailen tuota kirjaa lähitulevaisuudessa.

Eniten v*tuttaa ja k*rpii Kirjastojärjestelmän luokitus ja avainsanojen valinta tässä kohtaa.
Se on tällainen:

Kirjastoluokka: 59.35
Kirjastojärjestelmän avainsanat:
seksuaaliset vähemmistöt, homoseksuaalisuus, seksuaaliterapia, itsehoito, mielenterveyshäiriöt.

Luokitus on siis pääluokassa 5 eli luonnontieteet,
alaluokassa 59 eli lääketiede ja terveydenhoito,
ja lopulta kohdassa 59.35 eli seksologia: sis. erotiikka ja seksuaalisuus.

Tälle tehdään jotakin.

- - -

Osallistun. Haluan osaltani kertoa että haluan, tarvitsen, ja otan oman tilani.

Viime vuonna tulin paikalle kokopuvussa. Aika lämmin oli...
Tänä vuonna meinasin että josko tämänhetkisen pätkätyön työhaalarit.
Ei kumminkaan.
Niiden sijaan omat vapaa-ajan perusvaatteet - ja sadetakki mukaan.

- - -

Kunpa tietäisitte kuinka hyvältä tämä tässä osoitteessa kuulostaakaan:

Muse: Resistance:

Kappale nimeltä Resistance voi olla ja tässä tapauksessa onkin rakkauslaulu.
"Love is our resistance".
Siinä yksi näkökulma vaikka mihin.

- - -

Ja sadetakkia ei tarvittu, ha!

- - -

Ja: Kananmunat ovat ruokaa. Ei pitäisi leikkiä ruoalla, lapset.

- - -

Miettikää, Michael Monroe ja Timo Soini ovat saman ikäisiä.
Minäpä mietin. Samanikäisiä mutta aivan eri planeetoilta.

Ja molemmat ovat kokonaiset yksi (1) vuotta vanhempia kuin Johnny Depp.

Niin kuin on monia tapoja olla ja elää, on monia tapoja ikääntyä.

Itse olen kymmenen vuotta heitä nuorempi.
Ajoittain ja useinkin tuntuu tosin nuoremmalta.

Kun katson peiliin näen siellä vanhentuneemman miehen kuin miltä tuntuu.
Kun siellä sisällä tuntuu edelleen olevan poju joka haluaa muuttaa maailmaa.
Sellainen parikymppinen.
Mitä nyt selkään ja jalkoihin sattuu kun tekee välillä parikymppisen pojun tekemisiä.

Mutta hyvää syntymäpäivää, Timo Soini, sulje silmät ja mieti kuka olet ja mihin olet menossa.

Ja hyvää syntymäpäivää, Michael Monroe, älä edelleenkään mieti liikoja, ei ole sun juttusi,
hyvin menee.

Toiv, -R

- - -

Meillä maalataan taloa ja maalarinaiset olivat vielä töissä kun tulin eilen kotiin tämänhetkisestä
pätkätyöstäni.
Haalarihousut ja työtakki päällä, hikisenä ja likaisena.
Huikkasin kädellä tervehdyksen ja kolme naista vastasi yhteen ääneen kirkkaat korkeat moit.
Yhteen ääneen, heh, ja kolmena hymynä.

Näemmä toimii tämä meneillään oleva rooli miehenä työhaalareissa.

Tai, toisin sanoin: Äijä haalareissa saa mirrit maukumaan.

-R

- - -

Tuokiokuva:

Naapurin koira hoidossa.
Sillä on menkat.
Vaihdoin sille äsken Tena Ladyn pikkuhousujen alle.
En koskaan ikinä ole ollut missään tekemisissä Tena Ladyjen kanssa.
Mainoksissa vaan nähnyt.
Ai mutta siinä on nuo siivekkeet - ja liimapinta, hyvä, ne siis kiinnittyy noihin housuihin... noin.
Mutta että onko se pimppa tuossa hännän alla vai missä.
No... jossain tuossa.

Olen niin konjakkini ansainnut.

Yours truly, -Rokkihomo

- - -

Olen pitkään etsinyt ylimääräisiä osa-aikaisia töitä.
Nyt kesää vasten olen etsinyt myös kokopäiväistä kausityötä; siis kesätyötä.
Olen pitkään myös haaveillut työstä jossa minulla ei olisi oikeastaan mitään vastuuta.

Nyt löysin itseni sellaiseen:
Minut voi bongata - tai voisi, jos minut tunnistaisi - täällä Turun seudulla
erinäisten teiden varsilta siimaleikkuri eli trimmeri käsissä siistimässä
kesäisten tienvarsien vihreyksiä, kaikkea sitä mitä tienvarsien niittokoneiden jäljiltä jää.

Kokopäivätöitä on nyt yhtä putkea syyskuulle saakka.
Olen kesätyöpoika.

Työ on välillä raskasta ja äijäily haalareissa on minulle... perverssiä,
mutta voisinpa ajatella niinkin että moinen on jonkunmoinen matka
vieraaseen maahan.

Osaan monenlaisia puutarha- ja puistohommia mutta työnantajalla nyt vaan sattui
olemaan tarvetta täsmälleen tällaiselle työlle.
Sitäpä sitten.

Palkka on tietenkin aika vaatimaton. Mutta se on säännöllinen.
Juuri tuo säännöllisyys tarkoittaa omissa töissäni käytännössä palkankorotusta.

Eri tavoilla vaativiin töihin olen sekaantunut jonkunkin verran.
Fyysisesti raskaista töistä olen saanut osani, tosin en juurikaan aivan viime aikoina.
Paitsi nyt, ajoittain, kun mäki on jyrkkä ja aurinko paistaa.
Mutta vastuuta ei ole. Teen mitä sanotaan ja siinä se.
Juuri nyt täsmälleen hyvä niin.

Terv, -Kesätyöpoika

- - -

Heräsin seitsemältä aamulla.
Ulkona oli n. seitsemän astetta "lämmintä".
Edessä rauhallinen sunnuntai omassa seurassa, ohessa vähän kirjoitustöitä
kotiin mukaan otettuina.

Kesäkuun aamun "lämpimyys" ja se ettei ole kiire yhtään minnekään vei minut
tämän 1800-luvun lopulla rakennetun vanhan puutalon puukellariin.
Pilkoin puita ja lämmitin keittiön puuhellan.
Haudutin puuroa puuhellalla.
Keittiön lämpö, pieni savunhaju ja pari pikku nirhaumaa käsissä
tuo terveiset ajalta ennen modernia kulttuuria.

Juuri nyt olot ja asiat ovat oikein hyvin.

-R

- - -