Synninpesä

Sen lempinimiä ovat Pölhö, Maestro, ja Turre.

Pölhö poraa ruuvia seinään ja kun se menee vinoon, parahtaa että
"Apua! Nyt tarvittaisiin apuun joku mies!"
Pölhö aloittaa esitelmää ketsupin käytöstä oivana mausteena vaikkapa munakkaaseen:
"Älä heitä lasta pesuveden mukana".
Laittaa ruokaan innosta sokeana kaiken mitä kaapeista löytyy.
Keskustelee remonttimiesten kanssa määräämättömän pitkiä aikoja siitä
minkä v ä r i s i ä lautoja kesämökin räystääseen olisi ehkä hyvä laittaa.
Pohtii västäräkkien mahdollisia adoptiopoikasia.

Maestro mankeloi kaikki vuodevaatteet. Aina.
Soittaa tekemänsä minusta kertovan serenaadin tai oodin.
Asettelee maljakoita. Se on siivoamista.
Sytyttää kynttilät, se on "romantillista", eikä koskaan unohda servettejä.

Turre kyhnää, vinkuu hierontaa ja silityksiä.
Turre jolkottaa innoissaan edellä kadulla kun mennään kohti "elämyksiä".

Minä olen Tomppeli, dosentti, ja milloin mikäkin käsittämätön valmuska
joka on sattunut jäämään sienikirjasta mieleen.

Tomppeli tappaa hämähäkit, kun ne vaanivat hämähäkkikammoista.
Esitelmöi oikeista makumaailmoista: niitä ovat välimereinen, intialainen, kiina ja thai,
ja niitä ja niiden mausteita ja ainesosia ei kuulu sotkea keskenään.
Imuroi hartaan huolellisesti o i k e i n.

Dosentilla on kysymykseen aina jokin vastaus, jolla on lähes aina vähintään kaksi puolta.
Se on kätevää, voi aina olla lopulta oikeassa. Esimerkiksi sähkölaskuista se ei kuitenkaan tiedä yhtään mitään.
Laittoi maestron säveltämään sen serenaadin tai oodin kun sellainen kerran oli luvattu tehdä.
Dosentti ei koskaan tarkista reseptikirjasta.

Milloin mikäkin käsittämätön valmuska saa pusut ja halaukset.

Ei me olla sodoman syntisiä.

Me ollaan söpöjä.

-R

- - -

Edit seuraavana päivänä: No huh.
Ollaan näemmä oltu niin söpöllä tuulella että herkempi rokkihomo oksuaa jo
kukkien terälehtiä ja puolisulaneita omassa hunajassaan marinoituja mehiläisiä
pitkin naapureiden parisuhdeonneloiden pihoja.

Elvistä tähän, tai sinnepäin:

Coptic rain: Devil in Disguise: