Rokkihomokokemuksia

Tämä on siis The Smithsien viimeisen levyn
aloituskappale. Levyn ilmestyessä bändi oli jo hajonnut.
Tottakai.

"A rush and a push and the land that we stand on is ours
It has been before, so it shall be again
And people who are uglier than you and I
They take what they need, and just leave"

Jees. Rumemmat voivat ottaa mitä tarvitsevat.
Ja voivat tajuta vaan häipyä siitä sitten.
Toisen kertosäkeen lopussa kerrotaan että
rumemmat ovat myös heikompia, vaikka ottavat
elämästä irti mitä tarvitsevat:

"And people who are weaker than you and I
They take what they want from life"

Ja, kolmas säkeistö muistuttaa minulle vielä jotain:

"Your youth may be gone
but you're still a young man"

Melkein-viiskymppinen Morrissey lauloi tuon
uudelleen pari vuotta sitten:

"My youth may be gone
but I'm still a good man"

Heh.

Good man, less ugly and less weak, but unable
to take what needed from this life.
Agreed. That's me.

En jaksa blogata, vaikka päätin.
Koko päivä tylsää samaa työtä.
Tästä on rokki kaukana, ja hip ja happening.

Laittakaa kivoja viestejä luettaviksi - voihan tää
niinkin päin toimia.

Siteeraisin tähän Smithsien
"A Rush and a Push and a Land is Ours".

Mutta lainailun sijaan menen kotiin
kuuntelemaan sen.

- - -

Ed. bloggauksen päälle huumoriyritelmä vielä,
pakko pakko.

Tuli keskustapuolueesta jotenkin mieleen:

Maineikkaan Spitting Image -sarjan yksi keskeinen
hahmo oli Maggie Thatcher -karikatyyri.
Nnoh.
Maggie meni kabinettinsa eli hallituksensa kanssa
illalliselle. Kun tarjoilija tuli kyselemään tilauksia,
Maggie tilasi kunnon perinteisen pihvin.
Sitten tarjoilija kysyi:
"And what about vegetables?"
Ja Maggie vastasi:
"Oh, they'll have the same as me".

Kesäpoika(kin) kirjoittaa blogissaan kivusta.
Kirjoittaakin paremmin kuin minä osaisin.
Jotenkin tuntuu, ettei tällaisista pitäisi puhua juuri
mitään.

Minulla on selkä ja olkapää p*skana. Sanoin tuon jo.
Hemmetin tylsä keskustelunaihe. Mutta se tosissaan
on, tällä kertaa... Lääkekuurini on tulehduksen
parantava ja vahva, se ei ole varsinainen särkylääkitys,
mutta niin vahva, etten saa ottaa särkylääkkeitä sen
aikana...

Niin, hemmetin tylsä keskustelunaihe.
Paljon muuta ei ajoittain kuitenkaan ole mielessä...

Eli tiedoksi tutuille, EN puhu tästä mielelläni, mutta:
Aina välillä vihloo, koko ajan jomottaa.

(Vatsakramppitarinat säästän toiseen kertaan, heh.
kunhan. tämä. nyt. menisi. ohi.)

(Ja ihme etten heittänyt koko ed. bloginaihetta
kannettavaani roskikseen saman tien. Kipuraivo.)

(Ja eihän tämäkään ole elämän tarkoitus, eihän?)

- - -

Heräsin aamulla pahantuulisena, minun olisi pitänyt
voida lähteä Helsinkiin paistattelemaan maineessa
ja kunniassa yhden menneen työjutun vuoksi,
mutta katsoin ettei nyt ehdi ja rahatkin tiukilla.
Ja vähän krapulaisena, koskapa muutamaan
tuopilliseen toki oli viime yönä varaa...

Aamukahvien yms tms jälkeen aloin tehdä töitä.
Tein töitä kotosalla iltakuuteen, urakkaluontoisesti,
kun tuli vastaan tarvittu mutta kaikkea muuta kuin
tervetullut tauko.

Kannettava tietokoneeni jumiutui.
Siellä se on nytkin jumiutuneena kotona - minun
piti tulla työhuoneelle katsomaan, irtoaako
muistitikusta edes suurin osa tämän viikon
savotasta, jota kannettavani ei suostunut,
huokaus, edes tallentamaan.

Oli pitkä matka kävellä tänne.

Toinen eli tämä kone toimii, ja iltapäivällä olin
päivän varrella onneksi tehnyt tallennuksen,
ettei koko päivän urakkatyö jäänyt jumiin.

Että huomenna sitten taas. Teen menetetyt jutut
uudestaan. Ihan niinkuin tuo urakointi
ei olisi kertaalleenkin tehtynä tappavan tylsää.

Lisäksi koitan palauttaa kannettavani aiempaan tilaan...

...Ja tässä välissä ehdinkin hyvin ja motivoituneena
pohtia elämän tarkoitusta.

Ei se ainakaan voi olla tylsien töiden tekemistä
kahteen kertaan tietokoneen oikkujen armoilla.

Eihän?

- - -

Ja kertoo blogissaan, miten totesi toimittajalle
heti aluksi ettei aio esitellä kirjan kansia vielä.

Ja sitten julisti bloginsa lukijoille ettei aio vetäytyä
julkisuudesta.

Heh! Winnie Virus, way to go!

Minulla on selkä ja ollkapää lukkiutunut, olkapään jänne
tulehtunut ja hermojakin jumissa. Sain tänään
spesiaalilääkäriltä kunnon lääkkeet joiden pitäisi auttaa
sekoittamatta päätä. Ja ensi viikolla fysioterapeutille.

Kyllä se jo sattuikin. Tällä kertaa oikein kunnolla,
voi tässä vaiheessa valittaa kun kohta ei
toivottavasti enää tarvi.

Kivun väri on ollut tummanpunainen, ei suinkaan
mitään mustia pisteitä, ja samaan aikaan
oikean käden sormet menneet puutuneiksi.
Ja välillä jännittänyt kipua niin että on tullut
hiki kuin urheillessa.

Sitä taas, urheilua, pitääkin alkaa harrastamaan vähän
vakavammin kunhan lääkkeet vievät kivun pois.

Never again.

Haluan olla omien kirjojeni julkistuksissa omin jaloin.

Tähän, monimielisesti, Eppu Normaalin "Urheiluhullu".
U know the lyrics.

"Emmä jaksa lukea niitä Morrissey-lainoja," mulle
sanottiin, heh, ja samaan aikaan, kas, kun tämä
pärähti pakinoimaan politiikkaa, loppuivat muut
kommentit siihen. Eli, jatkan.

M: "What do you study, dear?"
S: "I'm studying History"
M: "What a luxury!"

M. oli menneiden vuosien suuri poliittinen tekijä
Maggie.
Siis Margaret Thatcher.

Valtakunnan ihan-kaikkien-aikojen ääniharavalta myös
lainaus, vuoden takaa:

"Mies se on häviäjäkin."

Ja vielä toinen, puhukoon puolestaan:

"No, ihmiset ovat vain ihmisiä."

Ja se tuosta, täytyy jatkaa töitä, ennen kuin
uusi hallitus aloittaa ja tekee työntekoni kannattavaksi.

Mutta lyhyt Morrissey-pala sentään vielä:

"Living longer than I had intented,
something must have gone right"

(Morrissey: "In the Future when all is well")

Ohi Mozzerin, taidan mennä ostamaan Nick Caven
uuden levyn Grinderman. Kannessa marakatti runkkaa,
ja sisältä löytyy mm. "No Pussy Blues".
Kevättä rinnassa kato, sillai miehekkäästi, partakin
ajamatta, ja rintakarvat.

- - -

...mutta nyökkäilin tyytyväisesti ystäväni Antin kanssa
kun oli selvää että Pekka Haavisto pääsi eduskuntaan.

Fiilis meni jo ennakkoäänten laskennassa. Ja kyllä, nimenomaan vihreiden ennakkoäänten vuoksi.
Ennustin oikein, suuri politiikan asiantuntija kun olen,
kokoomuksen selkeän vaalivoiton ja SDP:n ja
Vasemmistoliiton selkeän häviön - ja että
ennustin noin, ei tarkoita että olisin toivonut noin
(paitsi Demarien tappiota puolisalaa. Hiton
valtaantottuneet tapavasemmistolaiset tekopyhät
byrokraatit).

Mutta. Luulin että Vihreiden kannatus olisi
nyt-lopultakin-tällä-kertaa kasvanut ihan kunnolla.
Taisi pieni vaali-innostus parinkin tuttavapiirin taholta
vähän tarttua... Mutta ei.
Toisaalta, uskoin toiseen vihreään kansanedustajaan
Turun seudulta ja sinnehän tuo nyt sitten
toisella yrittämällä menee, lapsuudennaapurini
Ville Niinistö (jep jep, Saulin nephew).

Täällä Turussa kas kuinkas sattuikaan Ilkka Kanerva
oli se aivan-kaikkein-suosituin ehdokas. Kaveri on
ollut eduskunnassa vuodesta 1972. Kai se sitten jotain
siellä osaa tehdä (ja pidän melkein kunnia-asiana
että olen noin monen turkulaisen kanssa
Perustavanlaatuisesti Eri Mieltä).

Päivi Räsänen oli vielä vaalien jälkeen rukoillut
kristillistä Suomea eduskuntaan. Kertoi blogissaan
aamulla itse. Eiköhän se, sekin, meno siellä edelleen
jatku.

Sen taannoisen sikavertauksen esittäjä,
verratessaan samaa sukupuolta olevien parisuhteitten
oikeuteen yleensä rekisteröityä virallisesti - siis
olla olemassa virallisesti - naimisiin menoon sian kanssa,
ei suinkaan ollut Pärrä eikä hänen puoluetoverinsa,
vaan Keskustapuolueen kansanedustaja.

Vähän niin kuin itseänsä äänestivät taas jotkut.
Jotkut muutkin kuin muutamakin Tampereen
Oraksen äänestäjä.

Ja p*rkele minä jatkan vielä.
Hoitakoon "kykypuolue" yhdessä kaikkien
maalaiskuntien yhtyneitten urheilu- ja raittiusseurojen
kanssa tämän nukkuvan kansan asiat miten tahtoo.
Ja minulle on turha sanoa että mitäs pervo siellä
valitat. Minä. Kyllä. Äänestin. Taas. Kerran.

Että laitetaan työ tuottavaksi ja parhaansa yrittäminen
palkitsevaksi. Olen samaa mieltä. Mutta aivan toinen
asia on, mitä wanha Suomen monarkistinen koalitio
tarkoittaa tuottavalla työllä ja parhaansa ylittämisellä.

Toivottavasti edes raittiusseuralaiset saavat pitää päänsä kunnallisista peruspalveluista, joita HEISTÄ
osa jopa itse käyttää, ja edes aluepalvelujen
intressiensä puolesta pitäisivät kirjastolaitoksen puolta.
Vaikkeivat, uskokaa pois, kykypuolueen kanssa
kauhean monesta muusta pääse päättämäänkään,
nuo Suomen toivoihin ja kykyihin verrattuna
aina "vähän hitaat" tulevat hallituskumppanit.
Perskuta.

Kykypyolue saattaa hyvinkin olla "Suomen toivo",
ihan oikeasti. SDP on pitkään ollut niin kömpelö...
Mutta saisin olla tätä tämänhetkistä vielä aika paljon
yksinkertaisempi, jos omaksi edustajakseni
eduskuntaan olisin ehdottanut noita "Suomen toivoja",
kun olen ylikoulutettu aliuratietoinen alipalkattu
pätkätyöläinen, ilman karttuvaa eläketurvaa.
Tämä Rokkihomo ei ole "Suomen toivo" eikä kuulu
raittiusseurojen tervehenkiseen yhteisöllisyyteen,
jossa takuulla edelleen _ymmärretään_
männävuosien sikapainajaisia.

Tuskinpa olisin itsenäni "toivojen" tai vanhan
maalaisliiton seuroihin sen kummemmin
tervetullutkaan. Pysyn kriittisesti sivussa ja kaikki
puolet voivat olla tyytyväisiä.

- - -

Ja enköhän sauhunnut koko vaaleista jo tarpeeksi.
Taidan kuulostaa Poraliikkeeltä kohta.

Ja sitä en sentään halua.

On turhan myöhäistä puhua politiikkaa,
äänestysaikaa jäljellä enää tunti...
Kävin - kävimme - äänestämässä ankarassa räntäsateessa ja -kelissä päivällä. Ääneni sai se
Varsinais-Suomen ehdokas, joka vihreistä ilmoittautui
tänne Ranneliikkeeseenkin... Ja illalla olisi juhlan paikka
muutamankin Helsinkiläisen ehdokkaan johdosta,
jos on...

Mutta tällä kertaa vaalit ovat jaksaneet kiinnostaa
aika vähän. Enpä ole ainoa.
Ja kun kuulin, että ihmiset olivat äänestäneet
keskustaa vain Susan Kuronen -antipatioiden vuoksi,
menee mieli muutamien niidenkin 60 jotain % vuoksi,
jotka yleensä äänestävät yhtään mitään...

(ja olen sentään äänestänyt aina.
Paitsi EU-kansanäänestyksssä. Ja ollut itsekin
ehdokkaana kerran. Ja sitten neljä vuotta valtuustossa...)

- - -

On minun ja Pölhön "vuosipäivä", ikäänkuin, ja ensimmäinen varsinainen tällainen vuosipäivä minun
elämässäni ikinä.

Tuossa se pelaa...
...pokeria. Peliautomaattia.
Gore-texit jalassa. Ja minullakin.
Ei tästä sen kummempia juhlimisia sitten kai.

...Ellei sitten Tiia Aarnipuu tai Pekka Haavisto tai Mari Saario pääse eduskuntaan.

Tai Päivi Räsänen tai Ilkka Kanerva tipu sieltä pois.

- - -

Martin ("omnium fidelium") on ahkera
blogi-haastamisissa, vaikka jo aiemmalla kerralla kerroin,
etten ole varsinaisesti "good sport"...

Vastaan haasteeseen vielä ainakin tämän kerran.

Tässä Martinin lähettämä haaste:

"Bloggaajan, joka on haastettu, pitää kertoa kuusi asiaa, joista pitää itsessään ja elämässään. Ja mielellään vähän erikoisempia, kuin vain työ, mies yms... Tämän jälkeen pitää haastaa kuusi bloggaajaa (joko täältä tai ranneliikkeen ulkopuolelta) ja ilmoittaa haastetuille siitä, että hänet on haastettu ja että mistä saa lisätietoja. Kerro säännöt omassa blogissasi."

1. Pidän itsestäni, koska olen paras ystäväni.
(Ja aivan s**tanan fiksu.)

2. Pidän ystävistäni, koska... he ovat laaja-alaisesti
monenlaisia, niin toisiinsa verrattuina kuin omina,
köh, entiteetteinäänkin.

3. Pidän elämästäni, koska olen sen keskipiste.
(Jee! Mun lempparia!)

4. Täytyy mainita Turkukin, kotikaupunki, joka on
opettanut ja näyttänyt mitä kotikaupunki tarkoittaa.
Omia kantapaikkoja ja -tiloja, joissa on kotonaan
tai kuin kotonaan. Se on turvallista, lohdullista,
vaikka välillä tylsääkin.

5. Ja ohi Martinin kehotuksen, pidän Pölhöstäni...
koska tuo on muuttanut elämäni. Kutsui mua
tänäänkin enkeliksi. Ja tosiaankin ilman syytä,
kunhan halusi. (Ja vieläpä italiaksi, wannabe-Romeo...)

6. "Not... not only it's the last show of the tour,
but the last show that we'll ever do".

Thank you, David, that it wasn't.

JA SITTEN:
se toinen osa haastetta, se jonka MONI jätti täyttämättä edellisellä kierroksella:
haastetaan kuusi muuta blogia mukaan.

Ranneliikkeestä: Splenetic

Ja muualta te, tietenkin te, koska tuo tekee hyvää:

-maire (luithan: siksi koska tuo tekee hyvää)

-stellagrrl

-Rinascimentor

Sekä lisäksi:

-Vinnie Virus, jos sattuu lukemaan tätä, koska
nöyryyttä voi välillä olla liikaakin

-Eve Liina darling, siis Evenorjassa, joka ei taida
lukea tätä mutta kertoo vastaavia asioita
itsestään joka tapauksessa omassa blogissaan
kehottamattakin, ja tulee näin vastanneeksi
haasteeseeni vaikka tietämättään. Suits you.