Computication breakdown

Heräsin aamulla pahantuulisena, minun olisi pitänyt
voida lähteä Helsinkiin paistattelemaan maineessa
ja kunniassa yhden menneen työjutun vuoksi,
mutta katsoin ettei nyt ehdi ja rahatkin tiukilla.
Ja vähän krapulaisena, koskapa muutamaan
tuopilliseen toki oli viime yönä varaa...

Aamukahvien yms tms jälkeen aloin tehdä töitä.
Tein töitä kotosalla iltakuuteen, urakkaluontoisesti,
kun tuli vastaan tarvittu mutta kaikkea muuta kuin
tervetullut tauko.

Kannettava tietokoneeni jumiutui.
Siellä se on nytkin jumiutuneena kotona - minun
piti tulla työhuoneelle katsomaan, irtoaako
muistitikusta edes suurin osa tämän viikon
savotasta, jota kannettavani ei suostunut,
huokaus, edes tallentamaan.

Oli pitkä matka kävellä tänne.

Toinen eli tämä kone toimii, ja iltapäivällä olin
päivän varrella onneksi tehnyt tallennuksen,
ettei koko päivän urakkatyö jäänyt jumiin.

Että huomenna sitten taas. Teen menetetyt jutut
uudestaan. Ihan niinkuin tuo urakointi
ei olisi kertaalleenkin tehtynä tappavan tylsää.

Lisäksi koitan palauttaa kannettavani aiempaan tilaan...

...Ja tässä välissä ehdinkin hyvin ja motivoituneena
pohtia elämän tarkoitusta.

Ei se ainakaan voi olla tylsien töiden tekemistä
kahteen kertaan tietokoneen oikkujen armoilla.

Eihän?

- - -