Rokkihomokokemuksia

...Eilen sunnuntaina kävin taas
"siinä yhdessä ja ainoassa Turussa tällä hetkellä toimivassa homobaarissa",
johon olen aiemminkin viitannut.

Siellä, missä
"minun ei ole aikoihin tarvinnut esitellä itseäni, paitsi joskus ehkä muodon vuoksi",
koska paikalla on kyllä aina ihmisiä, joilta kysyä, jotka tuntevat minut,
tai "tuntevat" minut,
tai jotka ainakin "tietävät" kyllä aina jotain kerrottavaa.

Olen kanta-asiakas, enkä ainoa.
Kaikki meistä eivät ollenkaan automaattisesti toki moikkaa toisiaan.
Se on välillä outoa. Tylsääkin. Välillä tulee hölmö olo.
Vaikka moiseen on toki tottunut.

Outoon, toistuvaan, muodollisen etäisen viileään - ei cooliin vaan viileään - käytökseen on asianomaisilla varmasti syynsä.

Ne eivät kiinnosta minua.

Minua kiinnostaa viihtyminen kantapaikassani, Siinä Baarissa kotikaupungissani, josta en ole muuttamassa lähitulevaisuudessa pois.

En halua käyttäytyä tuossa pienessä tilassa samalla lailla (kuin mitä yllä kuvailin).
Väistämättä kuitenkin teen lopulta niin.
Tylsää.

Maanantain arjen päättävin vapaa-ajalle siirtymisterveisin, -R

...Ja huomenna toiselle mökille, Pölhön kanssa ihanaiseen Jaanalaan ulkosaaristoon useaksi päiväksi.
Siis Iniöön.
Lautta kulkee kahdesti päivässä, kerran sinne, kerran pois.
Eli hei hei vähäksi aikaa.

(Paitsi Ystävät, tiedätte tietty että puhelin tarvittaessa toimii...)

Terveisiä lomalta appivanhemmat -kokelaiden kanssa.
Siis Pölhön perheen kesämökiltä.
Olimme vierailulla yhden päivän ja kaksi yötä.

Koitan kiteyttää melko lyhytsanaisesti mitä jäi käteen:

Minä ja Pölhö olemme P.n äidin ja isän kielessä nykyään "pojat":
"Pojat" ovat käymässä, sanotaan sukulaiselle puhelimessa.
Ja sukulainen tietääkin jo, mitä tarkoitetaan.
Meistä on puhuttu, kuten perheenjäsenistä yleensäkin.
Niin: perheenjäsenistä.

Anoppikokelas totesi minulle yhdessä kohtaa, miten olen P.n veljen ohella "ainoa meidän porukasta, joka polttaa".
Sain siis tietää olevani osa "meidän porukkaa".

Ja paras: solmin salaliiton Pölhöä vastaan anoppikokelaan kanssa:
sovimme salaavamme tiskausintoiselta Pölhöltä miten käytimme samaa paistinpannua "likaisena" uudestaan.
Eli: kokattiin kahdestaan, mikäs sen bondaavampaa,
ja heh, meillä oli yhteinen "tyttöjen pikku salaisuus"
(hups, ei olekaan enää. No sama se...)

Ihan onnellista.

- - -

Kohtasin vanhan opiskelututun sattumalta kadulla.
Kysyin kohteliaasti mitä kuuluu.
Sain vastaukseksi pitkähkön monologin meneillään olevista ja tulevista menestyksistään.

Hm. Se oli kohtelias mitä kuuluu -kysymys.
Ei sellaisia tarvitse ottaa tosissaan, jos ja kun kerran ollaan jo vuosikausia nähty vain sattumalta ja ohimennen kerran, pari vuodessa.
Ei sellaisia kuulu ottaa tosissaan.
Paitsi jos on niin täynnä itseään että oikeasti luulee toista kiinnostavan pidempikin selonteko.
Kävelin kadulla itsekseni paikasta a paikkaan b.
Ehkä minulla oli kiire.
Kohteliaisuuttaan esitettyihin kysymyksiin voisi vastata kohteliaan lyhyesti.
Englantilaisilta voisi oppia.
Mutta ei. Pitkää monologia. Ei tajunnut.
Vaan eipä tajunnut kysyä kohteliasta mitä kuuluu -kysymystä itse.

Minä minä minä -ihmiset ovat toiseksi pahin turn off -ihmisryhmä joka juuri nyt tulee mieleen.
Ja niitä kyllä riittää.

Kolmanneksi pahin turn off tulee toiselta suunnalta:
Ihmiset joilla on kohtuuttoman alhainen itsetunto.

Kaikkein pahimpia ovat ihmiset, jotka ovat yhtä minä minä minää mutta joilla on kohtuuttoman alhainen itsetunto.
Sellaisiakin on.
Ikävä kyllä sellaisten kanssa on joskus täytynyt asioidakin.
Ikävä kyllä myös työn merkeissä.
Yksinkertaisesti: Yök.

- - -

Minulle on esitetty sellainenkin totuus, että näyttelijät ja yleensäkin teatteri-ihmiset ovat minä minä minä -ihmisiä jokainen.

Onneksi tuo totuus ei aina pidä paikkaansa.
Onneksi.

- - -

Ja moon deikkarissa eli Daily Newsissä.
Täällä saa lueksia nettiä ja polttaa samalla.
Polttaa tupakkaa kun nauttii oluesta. Hmmmm...
Ja nettikin vielä. Rokkihomo viihtyy.

Olimme Pölhön kanssa häissä lauantaina.
Tai oikeastaan hääjuhlissa viikko häiden jälkeen.
Pölhön vanha tuttu (*) meni naimisiin.
Ja mentiin (sielläkin, in the middle of nowhere keskellä Hämettä) Karaokeen -!
Ja Pölhökin lauloi. Ekaa kertaa ikinä (taas yksi sen eka kerta, hm.
Jätkähän on ollut ihan impi ennen mua.)
Mut jee! Mun lempparia!

Yours truly, -Rokkihomo

- - -

(stella sanoo heippa kaikille tutuille ja tuntemattomille.

ja pölhölle terveisiä: jee! me niin pali lauletaan vielä... jee! all the best girls ja sillee...

ja lepakkolaaksoon terveisiä: ei ne hanskat niin vaikeita ole: nips naps huuhtis ja zippadaa...)

- - -

(* = jep.)

(Tämän olisi voinut laittaa tänne jo viikko sitten mutten jaksanut)

Pölhön ja (P:n) ystävän H:n kanssa.
Perjantaina oli aika pitkä matkapäivä, illalla ei majoitustouhujen jälkeen jaksanut kuin käydä moikkaamassa paria kanssamatkaajaa iltapalan kera.

Lauantaina oli Christopher Street Day, CSD (Berliinin Pride). Alkupuolella sadekuuro uhkasi, mutta oli onneksi vain kuuro...
...eli loppui.
Hyvä, niin Claudian ja kumppaneiden huikea panostus päivää varten ei valunut vaatteita pitkin pois.

Käytiin toki myös toisissa "bileissä" eli vaihtoehtomielenosoituksessa ja -juhlassa Kreuzbergissä Oranienstrassella - tämäkin jo perinteeksi muodostunut tapahtuma.
Oli leppoisaa, rokki oli lähdössä soimaan ja syötiin rennosti
(vasta täällä Suomessa kuulin että siellä oli jotain hämminkiäkin poliisin kanssa sattunut, paikalla en tullut huomanneeksi muuta kuin leppoisaa punaviherpunk yms tms -henkeä).

Koska Pölhö oli ensimmäistä kertaa ikinä moisilla prideillä
(eka kerta, ja minä sain kädestä pitäen, hm, ohjata...),
mentiin takaisin "varsinaiseen" juhlaan toki vielä.
Onneksi mentiin!
Oli neidin / rouvan musiikillinen illan anti mitä tahansa, oli aikas hulppeaa nähdä Nina Hagen livenä -!
Jep, Nina Hagen lauloi meille Berliinin Pride-juhlassa...

Sunnuntaina Mehringdamilla rentoilua. Ihan Pölhön kanssa kahdestaan. Schwules Museum, Melitta Sundström - ja sitten löydettiin ihanoikea tiibetiläinen ravintola siitä kulman takaa.
Tottakai mentiin.
Maistettiin jopa voiteetä (vaikka siinä olikin maitoa...).

Siitä tuli yksi uusi paikka jossa käydä toisella matkalla uudestaan - ja jotakin, minkä keksimme Pölhön kanssa nimenomaan keskenämme.

Sunnuntai-iltana vein retkuetta Prenzin yöhön...

...Ja maanantai-iltana minut vietiin oopperaan.
Maineikkaassa ja omanlaisessaan Komische Oper Berlinissä emni viimeistä iltaa Tshaikovskin Jevgeni Onegin - P. tiesi että Tshaikovskiin minut saa sentään raahattua mukaan.

Postmodernia lavastuksessa riitti. Yleisö katseli katsomoa, jonka tuolirivistöissä roolilaulajat ja kuoro tulivat ja menivät, tulivat ja menivät... riittävän monta kertaa.

Ja sitten baariin, Prenziin jälleen...

...Tiistaina päivä saattoi alkaa melkein krapulalla.
Hui hai. Iltaan mennessä vietimme Pölhön kanssa vielä yhden hetken ihan keskenämme persoonattoman nimisessä mutta mitä mukavimmassa Art Barissa Prenz'l'bergin kulmilla...
...Josta minulla oli kätevä kävelymatka Mitteen vanhan lempipaikkani Ackerkellerin bileisiin, Glam Rock Partyyn ja tapaamaan vanhaa ystävääni (ja "vanhaa tuttua") "Smillaa"...

On mukavaa että Ackerkellerillä on jälleen oma vakituinen paikkansa.
Monenlaisia bileitä siellä kuulemma riittääkin. Toivottavasti bisnes myös kannattaa
(PST PST menkää käymään jos käytte Berliinissä, sympaattinen osuuskuntapohjainen systeemi, bileteemat kerrotaan kyllä ao. lehdissä, mutta paikka on muutenkin auki, myös päivisin kahvilana).

Huokaus.
Oli ties kuinka mones käynti tuolla.
Mutta kaksi vuotta ehti välissä olla taukoa.
Ja eka kerta Pölhön kanssa siellä
(ja Pölhön eka kerta Pridessä, voi kun suloista, öö, tai jotain...).

Äh. Muuta en sanokaan. Lähden ulos.
Aurinko paistaa Turussa vielä iltayhdeksältäkin.

Yours truly, -Rokkihomo

Viime lauantaina.
Ystäväni Lp sinne kovasti halusi, lähdin mielelläni mukaan, vaikka kotonakin olisi toki hetken voinut olla.

Ja kun tiesin tapaavani hyviä ystäviä siellä:
Moi Pornohöperö, moi Claudia, moi...
...muut.

Random observations:

Isosti ihmisiä kulkueessa, mukavaa.
Ja Gay Shame oli rantautunut ainakin jonkinlaisena Suomeen myös,
kokoontuivat Kampin torille muiden joukossa, katselin porukkaa kiinnostuneena
(kunnes kuulin sekoiluista marssin loppumetreillä, ja siitä lisää alemmassa bloggauksessa).

"Sirkka Tälli" tanssi Ukrainan euroviisun mukana lavalla koko biisin ajan.
Huh, mikä mahtaa olla moisen jaksamisen salaisuus?

"Herkussa" on mitä oudoin tupakointipolitiikka:
Paikka on ikäänkuin savuton, paitsi että paikka tupakoinnille on aivan-kaikkein-keskimmällä paikalla baarissa tanssilattiaa ympäröivien pöytien ympärillä.

Ja kertokaa terveisiä V.V:lle: mansikat ja kuohuviini on _oiva_ yhdistelmä, on ne mansikat sitten marjoina tai hillona.

(Ja: "Get fucked, darling" oli tarkoitettu ystävällismieliseksi toivotukseksi
- ikäänkuin kirjaimelliseksi...)

Yours truly, -Rokkihomo

Kotikaupunki. Tuttu kaupunki. Tutut tilat. Kantapaikat.
Tutut ihmiset. Tuttujen tilojen ja kantapaikkojen tutut.

Turku on pieni kaupunki. Turun, köh köh köh, mentaalinen gay-village...
...on pienenpieni kylä.

Kylän pienuus luo yhteisöllisyyttä - hyvässä ja pahassa.
Monesti päätyy kuulemaan ja tietämään sellaisiakin muiden ihmisten asioita joita ei oikeastaan kuuluisi tietää.
Jotka eivät kuuluisi mu(i)lle.
Kun aina on joku yhteinen tuttu.

Menen kohta käymään baarissa, siinä yhdessä ja ainoassa Turussa tällä hetkellä toimivassa homobaarissa.

Minun ei ole aikoihin tarvinnut esitellä siellä itseäni, paitsi joskus ehkä muodon vuoksi.

Minulle se on ok.

Toivottavasti satunnaisemmat kävijätkin sietävät moisen.

Terv. Turusta, -Rokkihomo

Tässä Gay Shame -porukan flyerin sisältö tännekin vielä
(Keskustelualueelta jonne nimim. Sagittara oli sen ystävällisesti jo naputellut):

"new kids on the pink black block

GAY SHAME!
LESBIAN RIOT!
QUEER AS FUCK!

Politiikkamme on musta eikä sateenkaareva. Toiseuden ja epäsopivuuden kokemus - HÄPEÄ - on poliittinen voimamme!

Emme halua ylpeyden ja hilpeyden vaan häpeän politiikkaa! Emme halua vapautua sosiaalisesta leimasta, vaan olla tuo leima kasvojesi edessä! Emme halua antaa kasvojamme seksuaalivähemmistöille emmekä tue Pride-marssien pakollisia ulostuloja. Teemme jokaisesta tilasta pervon tilan!

Sateenkaaripolitiikka ajaa ongelmatonta assimiloitumista valmiisiin perhemalleihin ja salonkikelpoisiin seksuaalisuuksiin.
Sateenkaaren väriset ilmapallot peittävät näkyvistä konflikteja, joita elämäntavoiltaan, identiteeteiltään ja seksuaalikäytännöiltään sopeutumattomat kohtaavat elämässään.

Queer-elämä ei ole L-koodia. Vaadimme arvonantoa yleisten vessojen ja Keskuspuiston kallioiden salatuille elämille! Loppu seksuaaliselle siivouspolitiikalle! Viedään seksi takaisin vessoihin!

Älkää antako poistaa itseänne julkisesta tilasta! Neuvottelujen ja hiljaisen sopeutumisen aika on ohi.
Tilaa ei anneta - se otetaan!

ole osa blokkia pride-kulkueessa!"

Hm. Olen samaa mieltä - lähes kaikesta.

Siis kun lukee uudelleen muun osan tuota kuin kaksi viimeistä riviä...
...vaikka vihata en noin paljoa jaksa.

Mutta sitten nuo kaksi viimeistä riviä:
"Tilaa ei anneta - se otetaan!

ole osa blokkia pride-kulkueessa!"

No niin.
Otitte valmiiksi järjestellyn tilan pride-kulkueesta.
Onpa vallankumouksellista.
Tulitte samalla osallistuneeksi ja olleeksi osa tuota pridemarssia ja sen
kaikenlaisia mahdollisia mielleyhtymiä, vaikka lopussa olikin tarve vähän näyttää...
...ja niinpä rukoilijat ovat ensi vuonna yhä vakuuttuneempia asiastaan.

Itse kannoin vaaleanpunaista kysymysmerkkisydäntä, ikäänkuin varovaisen kriittisenä niin suhteessa marssiin, marssimiseeni, kuin mahdollisiin katselijoiden reaktioihin.
Osallistuin pride-marssiin, joten toimin sen ehdoilla.

"Neuvottelu" ja "hiljainen sopeutuminen" eivät ollenkaan välttämättä ole synonyymejä.

"Tilaa ei anneta - se otetaan!"

Jos vielä joskus meinaatte olla oikeamminkin tosissanne tuon jutun kanssa, ja koska olette ajattelevia, kriittisiä ja seuraatte maailmanmenoa, tuota tilan ottamista ilman neuvottelemista voisi vielä vähän pohtia.

Israel.

Ja Palestiina.

Pohjois-Irlanti.

Uusnatsit.

Ja niin edelleen.

Saisi kommentoidakin, kun kerran tämän jo löysi - ja luki.

Luulin niitä vitsiksi Helsingissä. Naamioleikiksi. Pidin hauskana.
Kuin globalisaatio- ja G8-mielenosoituksissa maalimmalla.

Olen pitänyt anarkoqueeriutta hauskana juttuna jo vuosia, ja sanonutkin joskus olevani moisessa veneessä itsekin.

Mutta... pitääkö siinäkin TUOLLALAILLA käydä tosikoksi?
Flyerissänne on esillä vakavia asioita, kyllä, mutta jos vastustatte prideä...
...Niin mitä ihmettä te sen keskellä ja joukossa sitten teitte?

Ja oletteko aivan varmoja että aivan kokonaan tiedätte mistä pridessä ja sateenkaarilipussa on kyse ja mitä ne tarkoittavat? Muidenkin puolesta?

Vai olisko ihan hiukkasen asioiden ja muiden ihmisten mielipiteiden ja ajatusten yksinkertaistusta mukana -?
Monet muutkin ihmiset kun osaavat kyllä ajatella, kysellä, kyseenalaistaa, kritisoida.

Tietenkin... On helpompi väittää ytimekkään oloisesti vastaan kun ensin yksinkertaistaa omin sanoin muiden _oletetut_ mielipiteet.

En saisi sanoa mitään iästä, kasvamisesta yms tms... No, enpä siis sano.

. . .