Rokkihomokokemuksia

Noin monta bloggausta ja noin monta silmäystä.
Tai siis tämä on 151. bloggaus.
Tarkoittaako tuo 100 silmäystä per bloggaus?
Eihän se sillälailla paljoa ole.

"Only too much is enough" sanoi Oscar-setäkin, se jonka haudalle Pariisissa
on kirjoitettu mm. seuraava muistoteksti:

"His mourners are outcast men, and outcasts always mourn"

(Terveisiä Pasille jos lukee tätä. Sulta tuon aikanaan sain.)

Mitäs tänne vielä sanoisi sunnuntain puolella ennen huomenna, aivan kohta,
alkavaa syksyn arkea -?

Mitäs sitä voisi sanoa, ihminen joka on tehnyt työpäivikseen tämän ja osan eilistä päivää,
ja kuunnellut liikaa...
...Johnny Cashin peruskomppeja...
...ja repeatilla Amy Winehousen "Rehabia".

Selvinpäin.

No, Cashin kappaleista hyvä osa oli tosin näitä viimeisten vuosien covereitaan
("Rusty Cage", "Personal Jesus", "Hurt"...)

Ja entä se työ?
- Ei se ole taaskaan yhtään sen valmiimpi kuin ennen viikonloppua.

"...I walk the line..."

(Cash-leffa taisi tulla juuri tv:stä. Kävin katsomassa sen kankaalta silloin viime vuoden kesänä.
Hannan kanssa - moi Hanna.)

(Sorri no more rice.)

Reilu vuosi sitten eräällä Turussa asuvalla nuorehkolla miehellä meni jokin melko pahasti pieleen.

Häntä alkoi nähdä kaduilla, erityisesti parilla tietyllä katuosuudella
(Humalistonkatu, Kävelykatu, erityisesti Anttilan kulma).
Pummaa kolikoita, tupakkaa, ostaa sitten olutta.
Taitaa olla koditon.
Taitaa käyttää aikalailla muutakin kuin sitä olutta,
vaikka yksittäiset pullot yleensä pistävätkin esiin takin taskuista.

Kaveri pyytää aina 80 centtiä. Ei euroa, ei hiluja, vaan häneltä "uupuu" aina tämä täsmällinen summa.
Se sama summa uupuu sitten taas seuraavalta kysyttäessä.

Olen joskus oikein erikseen katsonut taskunpohjalta nimenomaiset 80 centtiä
olutpullohilujensa osaksi, kun kerran juuri moista summaa kertoo olevansa vailla.

Käveri on tuttu hahmo viime vuoden kesästä saakka, ja yleensä noilla mainituilla
kohdilla kaupunkia - jotka ovat lähes jokapäiväisillä omilla kävelyreiteilläni - joten
"tuttuja" ollaan.

Viikonloppuna heppu tuli vastaan yllättäen, pikkupikkukävelyn päässä kotoa bensa-asemalla,
josta minulla on tapana ostaa tupakkaa, mehua tms. pientä.
Oli aamu, laskin kolikoita tupakka-askiin ja tuoremehuun, ja huomasin tuon jonottamassa.
Ajattelin: Ei nyt huomaisi mua, lasken tässä kolikoita itsekin.
Ei huomannutkaan. Olutpullo pilkisti tutusti taskusta, tärinä oli aikamoinen, ja osti itselleen kahvin.
Oli siis aamukahvilla.
Ties missä nukkunut, ties koska peseytynyt.
Bensa-aseman myyjä pesi kätensä palveltuaan häntä - enkä ihmettele, olen nähnyt kaverin sormet:
ne ovat yksinkertaisesti mustat ja parkkiintuneet kuin asfaltin pinta.

Hm.
Minä OLISIN VOINUT tarjota sen kahvin.
Ei kun ei, minullahan "ei ollut rahaa".
Hah! Ovatpa asiat suhteellisia, kunnon rautalankaesimerkin avulla tällä kertaa.

Mutta: olisin voinut tarjota suihkun - ja vielä vaikka pyykinpesun.
Kahvia siinä sitten samalla, ja pullaa kanssa.

Sen sijaan menin tupakoiden ja mehuni kanssa kotiin jatkamaan omaa aamuani
- mutta pohdin näitä kyllä siinä samantien.

Reaching out my own personal Jesus? -Maybe...

Miksi suihku ja pesukone olisi niin outo tapa auttaa?
Pentti Holapan Ystävän muotokuvan Ystävä teki niin.

Tällaisia voisi tietysti pelätä:

http://www.terveysportti.fi/pls/kh/kh_julkaisu.NaytaArtikkeli?p_artikkeli=ima00259

Mutta moiset ovat pikkujuttuja.

Suihku olisi ollut jotain mitä olisin voinut tarjota.
Heh: olisihan kaveri voinut siihen todeta vaikka että hei kuule homo, ei kiitos,
mutta oisko sulla 80 centtiä.

No, sitä minulla ei silloin olisi ollut.

- - -

Älkää puhuko minulle tuosta, älkää kysykö, älkää kertoko.
Minua ei kiinnosta yhtään.
Ei - edes? - Einarit...
...eikä "se-on-homofobi-kun-ei-halua-miesten-koskevan-itseään -tyypit
(mitä IKINÄ tuommoinenkin määritelmä kenenkään päässä onkaan sisällään pitänyt...).

Kiitos.

Niin.
Jatkanpa ed. bloggaukseni linjoilla.
Piruuttani.
Allaoleva tekstinpätkä on edellistä hyvän matkaa vanhempi,
ja samalla aikalailla monipuolisempi.

Alain Lilleläisen monisyinen luonnehdinta eri tavoilla
"luonnon ja rakkauden lakeja vastaan rikkovista" miehistä on kirjoitettu valmiiksi n. vuonna 1165,
eli reippaasti yli 800 vuotta sitten.

Erilaiset makuasiat ja tavat olivat hyvin tämän oppineen
tiedossa, kuten myös halu luonnehtia ne kaikki eri tavoin.

(Tällä kertaa hui hai latinalle, ja alla vain toimiva englanninnos:)

"This great multitude of men monsters are scattered
hither and thither over the whole expanse of earth
and from contact with their spell, chastity itself is
bewitched.
Of those men who subscribe to Venus’ procedures
in grammar, some closely embrace those of
masculine gender only, others, those of common,
or epicene gender.
Some, indeed, as though belonging to the
heteroclite class, show variations in deviation by
reclining with those of female gender in Winter and
masculine gender in Summer.
There are some, who in the disputations in Venus’
school of logic, in their conclusions reach
a law of interchangeability of subject and predicate.
There are those who take the part of the subject
and cannot function as predicate.
There are some who function as predicates only but
have no desire to have the subject term duly submit
to them.
Others, disdaining to enter Venus’ hall, practice
a deplorable game in the vestibule of her house."

- - -

Alan of Lille: The Plaint of Nature [De planctu naturae, n. 1165], transl. James S. Sheridan 1980, VIII, prose 4, Sheridan pp. 136–137.

- - -

(Ja hui hai myös suomennokselle, taas, en jaksa...)

Tällainen "hauska" mustamaalaava tarina 1300-luvun lopulla Englantia hallinneesta
nuoresta ja nuorehkona valtansa menettäneestäkin kuningas Richard II:sta
haluaa tulla blogiini.
Täällä kun oli muutenkin uutisena kuudensadan vuoden takainen uutinen,
niin laitanpa lisätunnelmaa sinnepäin / sieltäpäin.

Ensin alkuperäiskielellä latinaksi:

"Iste nempe Rex Ricardus (...)
Quia, spreto antiquorum procerum consilio, iuuenibus adherebat,
magis eorum quam illorum consilium sequens (...)
In conuiuiuiis et indumentis ultra modum splendidus,
ad bella contra hostes infortunatus et timidus (...)
luxurie nimis deditus, uigilator maximus,
ita ut aliquando dimidiam noctem,
non nunquam usque mane totam noctem in potacionibus
et aliis non dicendis in sompnem duceret."

Seuraavaksi sama latinan kulkua seuraavana käännöksenä
nykyiselle valtakielelle:

"This King Richard (...)
Because he spurned the advice of his elders and betters
and preferred to take counsel from the young,
he was capricious in his behaviour (...)
Extravagantly ostentatious in his dress and pastimes,
and unlucky as well as faint-hearted in foreign warfare (...)
he was also much given to lechery,
and fond of burning the candle at both ends,
sometimes staying up half the night,
and at other times right through until morning,
drinking and indulging himself in other unnameable ways."

Lähde: Historia virae et regni Ricardi Secundi, ed. George B. Stow 1977, s. 166
(jossa myös ko. kohdan käännös, myös Stow:n).

- - -

(Äh. En jaksanut suomentaa.
Tahdon pois päätteen ääreltä polttamaan kynttilää toisesta päästä...)

Eilisessä (ma 27.08.) valtakunnan päälehdessä etusivun
vieraskynän
oli saanut käteensä Anna Idström, jatko-opiskelija
Helsingin yliopiston suomalais-ugrilaiselta laitokselta.

Vieraskynä kirjoittaa vähemmistökielistä, niiden katoamisista ja siitä mitä kaikkea katoaa samalla.
Niinpä.

Idström kertaa samalla kulttuurin määritelmää, joka taitaa olla
kulttuurintutkijoille
rautalankaa, mutta - heillekin - ehkä hyvä kertaus ja kiteytys:
"kulttuuri on tapa, jolla me analysoimme inhimillisen olemassaolon kokemuksen".
Jep!

Suuri osa tästä ilmaistaan kielen avulla (ei kaikkea, mutta suuri osa),
ja selventävinä esimerkkeinä Idström mainitsee suomen kielen sanat
'pullamössösukupolvi' ja 'Kekkosslovakia'.
Toisessa kulttuurissa elävälle ja olevalle näiden sanojen merkityksistä saisi
pidemmänkin palaverin.

Nnoh. Kulttuurit eivät lopu kesken.
Mitäs jos, homokansan yhdistävän tekijän lukijat, pitäisi selittää ja selvittää
homokulttuurien ulkopuolella olevalle vaikkapa seuraavat sanat ja asiat:

'Karhunpentu'

'Kanahaukka'

'Leidit lavalla -potpuri'

-?

Or, in the framework of international language of... almost anything:

'rimming'

'queer eye for a queer guy'

'size-queen'

-?

Ja, mitäs jos se homokulttuurien ulkopuolella oleva jolle nämä selittäisi ja selvittäisi, olisikin se oma
isä / äiti / mummo -?

- - -

Siis: RAHA

Kauan kuvaannolliseksi kuluneen sanonnan mukaisesti:

"Raha ei kasva puissa".

Miksei?

...

OMA HUONE

Niin, oma tila.

Sitähän on täällä tullut pohdittua, koska siitä miete mistä puute.
Paitsi että ei täällä hätää; kysehän on valinnasta.
EN haluaisi valita elämässäni omaa huonetta jaetun sijaan,
en tehdä valintaa noiden vaihtoehtojen välillä.

Ja sitä paitsi ja summa summarum, mitä minä sillä omalla huoneella tekisin...
...mitä muuta siellä tulisi harrastettua kuin
lukemista rokkia ja autoerotiikkaa -?
Moisiin riittävät omat hetket jaetuissa huoneissa.

Siis rentoutumista itsekseen.
Rentoutumiseen tarvitaan omaa tilaa. Omaakin.
(Niin kyllä työhönkin, ja siihen riittää tila-aikaa samasta tilasta.)
(Plus työhuoneesta.)

- - -

Uiminen ja saunominen on rentouttavaa.
Se ei tapahdu omassa tai ainakaan omimmassa tilassa,
ja eihän sen tarvitsekaan.
Käyn uimahallissa, saunon monta kertaa ja uiskentelen välillä leppoisasti,
tässä elämän kohtaa ilman kuntoilijan suorituspaineita
(joiden aika toki tullee vielä...).
Tuo uimassa ja saunassa käyminen on rentouttavaa
- ja samalla sosiaalinen tapahtuma: olen "kanta-asiakkaita".
No, en ehkä aivan veteraaniosastoa, mutta noviisinaikani ovat kyllä takanapäin,
ja muiden vakiokävijöiden kanssa ainakin tervehditään,
monien kanssa vaihdetaan myös kuulumisia.

Eilen asiakkaita oli hyvin vähän.
Yhden sellaisen tutun tapasin, jonka kanssa olisin mielelläni jutustellut pidempään...
...mutta muuten oli kovin hiljaista.

Uimahalleihin meillä länsimaissa kuuluu se, että asiakkaista aina joku voi olla siellä "metsällä".
Varovaisesti ja päällekäymättä, keeping discreet, mutta kuitenkin.
Eilen yksi "tällainen" "bongasi" minut heti tullessani,
istahti parin metrin päähän kun riisuuduin, vilkuili vaivihkaa, otti selvää.

Koitin tehdä ystävällisesti ja yhtä vaivihkaa selväksi ettei kannata ottaa selvää:
että ei kiitos.
Siis ystävällisesti ja vaivihkaa:
tekemällä selväksi etten ollut rohkaisemassa Yhtään Mihinkään.

Seurasi saunaan. Sitten uima-altaalle.
Sitten saunaan. Sitten uima-altaalle.
Aina väleissä kävin suihkuilla, seurasi sinnekin.
Piti kyllä enemmän kuin metrin välimatkan, mutta...
pysyi varsin tiukasti samassa huoneessa, samassa tilassa.
Ja sitten vielä saunaan, vielä uima-altaalle,
suihkuhuoneeseen kun pesin hiukset
- ja kas sainpa silmäparit seuraksi vielä pukeutuessakin.

Minua tyhmempikin olisi tajunnut, viimeistään parin paikanvaihdon perään että ei kannata.
Mutta tämä herra se vaan jatkoi.
Ehkä tajusikin jossain vaiheessa, mutta halusi "vain" katsella, ja jatkaa sitä?

Minua tyhmempikin olisi voinut tehdä sen edes hieman enemmän vaivihkaa.

Ja sitten taas... Kun kerran ehti kaikki paikat katsella,
niin olisi luullut huomaavan ettei tässä kovin erikoista katseltavaa ole.

Tai sitten se oli ikäero?
Herrasmies oli jonkunkin verran minua iäkkäämpi.
Mutta, niin tarkkaan katseltuaan varmasti huomasi etten mikään Tadzio ole
(ollut yli 20. vuoteen, jos koskaan).

EN halunnut ratkoa asiaa millään äänen korottamisella yms tms.
koska moisen sopisi mielestäni mahtua maailmaan, mutta...
...Tulin sinne rentoutumaan.
Kyllä, työpäivän perään.
Rentoutua en kunnolla saanut, koska en saanut olla rauhassa juuri hetkeäkään.
SITÄ tämä herrasmies tuskin kuitenkaan tahtoi?
Toivottavasti tajuaa sen jotenkin, ja mielellään ilman sanomisia, jos vielä vastaan tulee.

No, ehkä oli vain "vähän" hitaampi tajuamaan asiantilaa,
riittäähän maailmassa eri tahtia kulkevia ihmisiä.

No 2, vali vali.
Hommahan ratkeaa siinä kun "kanta-asiakkaita" alkaa syksymmällä olla paikalla taas enemmän.
Silloin huomio ei edes kiinnity mahdollisiin katselijoihin,
vaikka jatkaisivat tunteja
- koska on yhtä omaa tilaa, yhtä kantapaikkaa jakamassa muita samanmoisia
(jotka, jos joku meistä jotakin joskus vähän katselisikin,
taitoihin kuuluu / kuuluisi vilkaisujen kohteliaampi
ja muita häiritsemättömämpi taito.)
(Edes se.)

- - -

URA

Urasta.
Kadonnut entinen läheinen ystäväni tuli uneeni.
Tästä on jo pari päivää aikaa, enkä ole puhunut tästä
kenellekään, mutta...
...puhunpa nyt sitten tänne täällä.
Ei mitään ihmeellistä, ei kummituksia, vaan...
...ajatus. Unessa. Helpottava ajatus.

Entinen läheiseni tuli unessa aivan sattumalta vastaan,
vaikka reaalielämässä
moinen on enemmän kuin epätodennäköistä
(mitä todennäköisimmin).

- *! Oot täällä?!

- Joo, tulin käymään...

- Mutta mitä..? Missä..? Mikset..?

- Tulin vaan käymään, en jaksanut ilmoitella sen kummemmin.

...Ja unessa kävi ilmi, miten katoamista ei ollut ollut
tarpeen sen kummemmin ilmoitella, ei omaisille, ei
kumppanille, ei työpaikalle.
Koska: Se on kaikki niin turhaa.

Erityisesti työ, oma ala ja oma ura, joka on
ko. hlölle ollut kaikki kaikessa, siis asia jonka vuoksi
on tehty vuosien mittaan palkattomia ylitöitä ja
siedetty enemmänkin kuin yhtä k*sipäätä...
...oli niin turhaa.

Se oli niin turhaa, että siltä pohjalta ei omaisillekaan ollut
viitsinyt ilmoitella.
Halusi vain pois.

Unessa ymmärsin tämän sillä lailla kuin kaksi joskus läheistä
ajoittain ymmärtää toisiaan parista sanasta kun siihen yhdistetään
keskinäisessä kommunikoinnissa olleet merkitsevät ilmeet.

Kaikki oli ollut niin turhaa.
Varsinkin työ ja työura.

Sitten, fraasittuneen tarinanlopun mukaisesti, heräsin.

Huh.

kaikille, ja erityisesti:

Tom Dooleylle täällä,
Tanja Kaiken pelitykselle
http://pelitys.wordpress.com/
...ja Tanjan ohella niille paikalla olleille, jotka tähän tämän ehkä eksyvät lukemaan.

Sulho ja morsian olivat niiiiiin sööttejä ja onnellisia että...
...itku tuli.
Jep.
Kirkossa ainakin kahdesti, ja heti vielä kirkon jälkeen,
ja onnitellessa,
ja kun sulho itki isänsä puheen jälkeen,
ja vielä lähtiessäkin.

Jo nyt on.

Juhlat olivat "mielettömät" - ja kyllähän ne kestivätkin perjantaista sunnuntaihin.
Tylsää ei ollut hetkeäkään, paljon mukavia ihmisiä, ja monipuolista päivän ja illan kulkua.

Menin lauantain juhlimisten jälkeen nukkumaan aamuviideltä.
Kuinkas siinä niin taas kävikään...
Tanja kertoi kohdanneensa minut yöllä
"aika huonossa kunnossa".
Hui hai.
Myötäonnesta olin humalassa siinä kuin alkoholistakin.
Tai no, ainakin selitän sen noin.

Amy Winehouse tulikin mieleen eilen iltana takaisin kotona:
"They tried to make me go to rehab, I said no, no, no
Yes I've been black but when I come back you'll know know know..."

- - -

Sulho ja morsio tiesivät mitä sanoivat kun sanoivat tahdon.

Ja minä tiesin mille itkin kun itkin...
...ja mille nauroin kun nauroin - ja nauraa sai!

Ja, vielä, moni totesi toistamiseen Pölhön olevan mukava.
Kai sen sitten täytyy olla mukava mies.

- - -

Ei oltu, muuten, ainoa miespari häissä.
(Siis Sääksmäellä. Moi?)

- - -