Minä minä minä -ihmiset

Kohtasin vanhan opiskelututun sattumalta kadulla.
Kysyin kohteliaasti mitä kuuluu.
Sain vastaukseksi pitkähkön monologin meneillään olevista ja tulevista menestyksistään.

Hm. Se oli kohtelias mitä kuuluu -kysymys.
Ei sellaisia tarvitse ottaa tosissaan, jos ja kun kerran ollaan jo vuosikausia nähty vain sattumalta ja ohimennen kerran, pari vuodessa.
Ei sellaisia kuulu ottaa tosissaan.
Paitsi jos on niin täynnä itseään että oikeasti luulee toista kiinnostavan pidempikin selonteko.
Kävelin kadulla itsekseni paikasta a paikkaan b.
Ehkä minulla oli kiire.
Kohteliaisuuttaan esitettyihin kysymyksiin voisi vastata kohteliaan lyhyesti.
Englantilaisilta voisi oppia.
Mutta ei. Pitkää monologia. Ei tajunnut.
Vaan eipä tajunnut kysyä kohteliasta mitä kuuluu -kysymystä itse.

Minä minä minä -ihmiset ovat toiseksi pahin turn off -ihmisryhmä joka juuri nyt tulee mieleen.
Ja niitä kyllä riittää.

Kolmanneksi pahin turn off tulee toiselta suunnalta:
Ihmiset joilla on kohtuuttoman alhainen itsetunto.

Kaikkein pahimpia ovat ihmiset, jotka ovat yhtä minä minä minää mutta joilla on kohtuuttoman alhainen itsetunto.
Sellaisiakin on.
Ikävä kyllä sellaisten kanssa on joskus täytynyt asioidakin.
Ikävä kyllä myös työn merkeissä.
Yksinkertaisesti: Yök.

- - -

Minulle on esitetty sellainenkin totuus, että näyttelijät ja yleensäkin teatteri-ihmiset ovat minä minä minä -ihmisiä jokainen.

Onneksi tuo totuus ei aina pidä paikkaansa.
Onneksi.

- - -