Tutunoloista tarinaa reilun kuudensadan vuoden takaa

Tällainen "hauska" mustamaalaava tarina 1300-luvun lopulla Englantia hallinneesta
nuoresta ja nuorehkona valtansa menettäneestäkin kuningas Richard II:sta
haluaa tulla blogiini.
Täällä kun oli muutenkin uutisena kuudensadan vuoden takainen uutinen,
niin laitanpa lisätunnelmaa sinnepäin / sieltäpäin.

Ensin alkuperäiskielellä latinaksi:

"Iste nempe Rex Ricardus (...)
Quia, spreto antiquorum procerum consilio, iuuenibus adherebat,
magis eorum quam illorum consilium sequens (...)
In conuiuiuiis et indumentis ultra modum splendidus,
ad bella contra hostes infortunatus et timidus (...)
luxurie nimis deditus, uigilator maximus,
ita ut aliquando dimidiam noctem,
non nunquam usque mane totam noctem in potacionibus
et aliis non dicendis in sompnem duceret."

Seuraavaksi sama latinan kulkua seuraavana käännöksenä
nykyiselle valtakielelle:

"This King Richard (...)
Because he spurned the advice of his elders and betters
and preferred to take counsel from the young,
he was capricious in his behaviour (...)
Extravagantly ostentatious in his dress and pastimes,
and unlucky as well as faint-hearted in foreign warfare (...)
he was also much given to lechery,
and fond of burning the candle at both ends,
sometimes staying up half the night,
and at other times right through until morning,
drinking and indulging himself in other unnameable ways."

Lähde: Historia virae et regni Ricardi Secundi, ed. George B. Stow 1977, s. 166
(jossa myös ko. kohdan käännös, myös Stow:n).

- - -

(Äh. En jaksanut suomentaa.
Tahdon pois päätteen ääreltä polttamaan kynttilää toisesta päästä...)