Rokkihomokokemuksia

Ja vastaus: OLLA!

Rokkihomo toivottaa samalla itselleen hyvää syntymäpäivää.

Hedwig & The Angry Inch was a musical in New York 1998 (and onwards).
And a movie in 2001.
It tells a story crossing the two main genders,
crossing from former East-Germany to Kansas, USA,
and rocks out the bitter memories and well as the anxieties of the then present.

Yes I am a fan, a close friend of Hedwig.

Hedwig the musical and then a movie was born in the nineties, already in the past,
and it looked back into eighties, the past.
Homorocker remembers both the nineties and the eighties -
and Hedwig and Homorocker are both born from the crypto-homorockers
(David Bowie, Iggy Pop and Lou Reed).
And carry the memories of, for example, of the times of the Berlin Wall and soon afterwards.

The now trendy middle-class conservatism nor the black-and-white populism will never ever
tear us down.
Yes, we are bitter, and yes, we are sarcastic, but that's the result of living in this world
which was unbelievable then
just as it sure is now.

Oli holokaustin muistopäivä.
YK päätti muistopäivästä vuonna 2005.
27.1. 1945 oli päivä jolloin puna-armeija vapautti kaikkein suurimman natsien tuhoamisleirin,
Auschwitz-Birkenaun, Natsi-Saksan eli ns. Kolmannen valtakunnan valtaamassa Puolassa,
lähellä Krakovaa.

Se mitä ennen tuota päivää esimerkiksi tuossa paikassa tapahtui ylitti ja ylittää kaikki ihmisten hirveydet.

Tuli myös kuluneeksi 95 vuotta siitä kun punakaartit päättivät yrittää kaapata vallan Suomessa.
Siinä kävi lopulta varsin huonosti.
Seurasi kapina, sisällissota, teloituksia ja murhia (1), joutavia mutta katkeria taisteluita,
lisää teloituksia (2), ja vankileirejä.

Mutta Rokkihomon passista löytyvällä henkilöllä oli koko päivän kädet ja pää
täynnä muita, työntapaisia asioita ja ajatuksia.

(1: punaisten toimesta, sekä teloituksia että murhia, mutta oikeushistoriallisesti katsoen
lähinnä murhia.)

(2: valkoisten toimesta: ei murhia vaan teloituksia, koska he olivat laillinen hallinto
kenttäoikeuden pikaoikeudenkäyntejä ja pikateloituksia myöten.)

- - -

on kulunut täsmälleen 220 vuotta siitä kun kansalainen Capet teloitettiin
giljotiinilla vallankumouksen aukiolla Pariisissa.

Ranskan vallankumous, tai Ranskan suuri vallankumous, oli käänteentekevä tapahtumasarja.
Historiantutkimuksen yleinen näkemys on että kokonainen aikakausi muuttui toiseksi.
Ns. "kansa" otti vallan ns. "kuninkaalta Jumalan armosta".
Kuningas oli ollut pyhä ja hänen valtansa oli kansaan nähden lähes rajoittamaton.
Suuren vallankumouksen jälkeen länsimaisten hallitsijoiden on ollut pakko
ajatella olevansa vastuussa vallastaan myös kansalle.
Kansalle, ei alamaisille.

Kansalainen Capet oli vallankumouksellisten antama nimi kuningas Ludwig XVI:lle.
Kyseessä oli oikeudellinen manööveri, sillä "kuningasta Jumalan armosta" ei,
minkään sen aikaisen oikeustajun mukaan, voinut tuomita oikeudessa.
Kansalainen Capet voitiin tuomita oikeudessa.
Ja hänet tuomittiinkin, kuolemaan.
Teloitus tapahtui 220 vuotta sitten tänään giljotiinilla, silloin uudella teloituskeksinnöllä,
jonka oli tarkoitus mahdollistaa teloitettavan nopea "humaani" kuolema.
Oli tai ei, näin toimittiin.

Kuolemantuomio on pohjattoman lopullista, ja Suuren vallankumouksen vuosina niitä riitti.
En tiedä, enkä jaksa tarkistaa, kuinka monet kuolemantuomiot
olivat ehtineet kulua kuningas Lugwig XVI:n hallinnon läpi hänen hallitessaan
täysivaltaisena kuninkaana viidentoista vuoden ajan 1774-1789,
mutta eiköhän niitä riittänyt.
Silti. Teloitus oli murha, ja teloituksessa murhattiin paitsi entinen kuningas,
myös 39-vuotias kahden lapsen isä.

Poliittisessa mielessä teko oli myös typerä.
Euroopassa riitti monarkioita joille tuo teloitus oli käsittämättön teko,
ja lähes kaikki EUroopan maat uudistivat sodanjulistuksensa
ja vallankumouksellisen Ranskan vastaiset liittonsa tehdäkseen lopun vallankumouksesta.

Mutta se ei koskaan enää aivan onnistunut.
Sen sijaan vallankumous levisi ympäri Eurooppaa.
Kaikenmosta seurasi, mutta koskaan enää eurooppalaiset hallitsijat eivät voineet
rehellisesti ajatella kansalaisia alamaisinaan.

Ja se on hyvä.

Ensin sanon jotain taas keskusteluista täällä Ranneliikkeessä:

Tällä viikolla on tullut seurailtuja ranneliikkeen keskusteluja enemmän...
...kuin aikoihin.
Keskustelua on myös ehkä ollut enemmän kuin aikoihin, ja monista aiheista
- sekä aiheiden vierestä.

Välillä tuntuu että on pakko sanoa jotain, ja välillä vaan sivuuttaa.
Nettielämää siis: Jos ei nappaa, sivustoja riittää.

Mutta teki hyvää osallistua "homot ja oikeistopopulismi" -keskusteluun.
Ei siksi mitä sinne kommentoin (eikä todellakaan siksi mikä sai minut sinne kommentoimaan
aivan alunperin),
mutta teki hyvää tajuta yksi sokea piste itsellä.

Kun nimim. "smo" mainitsi vasemmistopopulismin, tajusin että "oikeistopopulismi"
on tasan täsmälleen vasemmistolainen käsite ja määritelmä.

Sellainen tekee hyvää, tajuaminen.
Että kappas, olinpa hölmö tuossa juuri äsken.
Toivotan sellaisia hetkiä itse kullekin silloin tällöin.

Eli tässä tuli tähän blogiin lopulta se positiivisempi kommentti keskusteluista täällä.
Taisipa olla edellisten perään jo aikakin.

- - -

Muuten tulee mieleen että 220 vuotta sitten tänään kansalainen Capet
anoi lykkäystä hänelle noin viikkoa aiemmin langetettuun kuolemantuomioon.
Se tarina jatkui sitten 220 vuotta sitten seuraavana päivänä,
ja juuri mikään ei sen jälkeen ollut kuin ennen.

- - -

Ja tänään 20. 1. on ollut Pyhän Sebastianin muistopäivä.
Tuota katolisten kuuluisaa pyhimystä on monen muun asian ohessa kutsuttu myös
"homojen suojelupyhimykseksi".
Katolisessa kirkossa ei todellakaan ikinä koskaan ole ollut mitään "homojen suojelupyhimystä",
koko ajatus on mahdoton: homous on syntiä ja siitä ei siellä päästä mihinkään.

Mutta queer eye for a queer saint on sitten jo toinen juttu.
Esimerkiksi Thomas Mann ja Jean Genet ovat huomioineet tuon edellämainitun,
epävirallisen vivahteen Pyhässä Sebastianissa.

Näinpä myös leffaohjaaja Derek Jarman, ja koska YouTube täällä nykyään toimii,
laitanpa Sebastianin päivän kunniaksi clipin tuosta elokuvasta,
joka valmistui vuonna 1976, jossa puhutaan vain latinaa,
jossa antiikin roomalainen varuskunta on yhtä nudistirantaa
(ja sm-henkistä "pikku" kilvoittelua),
ja jota katsoessa ajatus "homojen suojelupyhimyksestä" aukeaa varmasti paremmin
kuin mitä yksi rokkihomo jaksaa tähän kirjoittaakaan:

Toivotan hyvää vuodenvaihtumista täynnä toivoa itse kullekin.

I wish good shift of the year full of hope for each and every one.

"Feel no shame for what you are"

&

"Fall in light, grow in light"

- Jeff Buckley: "New Year's Prayer"

Ei, en mene, yhteenkään. (*)

Ja muuten olen sitä mieltä että kyllähän tässä maailmassa asioita riittää
jotka k*rpii ja v*tuttaa.

Ja, huokaus, vielä enemmän sellaisia jotka turhauttavat.
Sekä asioita että ihmisiä.

Ergo, täytyy nauraa ja nauttia hurjemmin ja huikeammin sellaisista asioista joista...
voi irrota naurua ja nautintoa.

Siihen liittyen Rokkihomo on kuunnellut kovin vähän rokkia lähimenneisyydessä.
Youtubesta vaan silloin tällöin jotain pientä iltasella.
Ja sieltä tuli pitkästä pitkästä aikaa vastaan David Bowie.
Miten minä senkin olin hyllyihin ja tiedostoihin pölyttymään jättänyt,
tuskin vuoteen muistanut koko damea.

No nyt muistin, että hei, minähän olen jo ostanut, esimerkiksi,
tuon Station to Station deluxe-paketin, jo silloin kun se ilmestyi vuonna 2010.

Eipä tarvitse ostaa edes itselleen joululahjaa tänä jouluna.
Laitan soimaan bonuslevyn.
Thin White Duke live Nassau Coliseum '76.

"The return of the Thin White Duke:
throwing darts in lovers' eyes
Here are we one magical moment
such is the stuff from where dreams are woven..."

Hienoa, jylhää, ilkeää, karismaattista, kuolevaisuutta ylimielisesti suutelevaa...
...kaaosta ja melua, josta kasvaa meikattuja muotoja ja merkityksiä.

Jep, Rokkihomo viihtyy.
Ja ehkäpä tämäkin laiha mies palaa ympäröivään maailmaansa
selkä vähän suorempana,
Thin White Duken voimistamana.

Toivotan voimakasta oloa myös teille molemmille,
yours truly, -Rokkihomo

- - -

(* no, todennäköisesti menen Turun himpulabaariin kääntymään tänään,
ja siellä on jonkunmoiset joulujuhlat, mutta en sitä oikein osaa laskea
pikkujoulujuhlien joukkoon.)

- - -

There's the critical nickname for USA that I use at times.

Obama won to be the president for the second term. That is very good.
That is very good thinking the choise they and the rest of the world had:
Mitt Romney, a conservative, a Mormon bishop, a missionary, heading for a mission.
Yet, that may well be the set task for every and any president of the USA:
A mission.

A God-given mission.
God bless America, as everyone, including Obama, keep saying.

I have no doubt that Jesusland exists, those states and areas that always vote according to
the so-called conservative christian values, consisting of more than half of the 50 states of USA.

I have no doubt that some opinions I have heard were and are real there:
"Let's just nuke the Middle East away and it all will be good."

I have no doubt that many there consider themselves the God's chosen people.
Mormons definitely do, Romney among them, but many others as well.

And "God" has "blessed", with circumstances brilliant for getting and being rich and powerful.

The result: a large and big nation.
So there is room enough for anything and everything.

But, over all that, God always blesses:
blessing the self-declared stand as a world police,
blessing the double-standards, etc.

(ADD: Etc = blessing The US Navy.
And teaching creationism in schools
And highest medical science research.
And handguns for everyone.
And Desperate house-wifes.
And Bruce Springsteen.)

It is a mega-version of a Holy Land.

(The third one: first there was The original Holy Land of the Jews, then Christian Roman Empire,
and now this.)

And I have no doubt that many of them say - and think - that God is blessing them,
whatever they wish to go for.

I just hope that the just about half of them maintain the recently-received ideas
of global warming and social insecurity and choose to take actions.

For this is but a phase.

And the rest of the world is at mercy of what some of them think their God blesses.

- - -

En minä näin omatoimisesti itseäni ole määritellyt, mutta sellainen leima on lätkähtänyt.

Ja mikäs siinä, tottahan se on.

Oletko sinäkin?

Villi vinkki: äänestä kunnallisvaaleissa toista punavihreää setahomoa.

-R

- - -

Nnoh. Vaalijuhliin ei ollut varsinaista syytä. Ehkä ensi kerralla.

- - -

Palasin pari viikkoa sitten Suomeen ja kivikautisesti erilaisiin palkkatöihin enkä ehdi hoitaa asioitani kunnolla.

Voidaan hyvin.

Vallankumous.

Muistakaa äänestää kunnallisvaaleissa oma vallankumouksenne.

-R