Vapaus

Vapaus on näennäistä.

Kun aivojen tiettyjä kohtia ärsytetään pienillä sähköimpulsseilla, alkaa ihminen tuntea äkillistä halua liikuttaa raajojaan tiettyyn suuntaan. Kun rotan päähän kiinnitetään mielihyväkeskukseen ja liikkeistä vastaaviin aivokohtiin elektrodit, voi rottaa liikutella tietokoneen nuolinäppäimillä. Halu kääntyä vasempaan, mielihyvä. Halu kääntyä oikeaan, mielihyvä. Nuolinäppäin, enter. Ja rotta on onnellinen. Se menee juuri sinne minne haluaa ja se tuntuu hyvältä.

Mutta halu ei ole yhtä kuin vapaa tahto.

Kukaan ei valitse itse, mistä asioista saa mielihyvää ja mistä mielipahaa. Ne tulevat perittyinä, tai elämän opettamina. Mutta kukaan ei valitse mitä oppii ja miten.

Ihminen luulee itse valinneensa kumppaninsa järkisyin, vaikka oikeasti sen valitsivat feromonien aistimet, geenien yhteensopivuus ja "se jokin", tunteet, hallitsemattomat ja valitsemattomat. Se että osaa määritellä tarkasti mistä pitää, ei tarkoita että olisi valinnut pitävänsä juuri niistä asioista.

Jälkeen päin on helppo sanoa tehneensä järkivalinnan silloin, kun on onnistunut jossain. Mutta ei ihminen järjellään valitse, ja jos joskus valitsee, siitä jää katkeraksi. Tiedosta tulee ymmärrystä ja osa elämää vasta kun se on niin syvä, että tunteet vastaavat siihen. Ei äly ihmistä ohjaa, vaan se, mikä tuntuu oikealta.

Itsekkääksi kutsutaan ihmistä, joka saa suurimman mielihyvän asioista, jotka hyödyttävät häntä suoraan. Epäitsekkääksi kutsutaan ihmistä, joka saa suuremman mielihyvän välillisesti, tehdessään hyvää jollekin muulle. Kumpikin toimii samoin, valitsee sen, josta saatu mielihyvä on suurin.

Itsenäiseksi kutsutaan ihmistä, joka saa suurimman mielihyvän suorista palkkioista. Miellyttämishaluiseksi kutsutaan ihmistä, joka saa suurimman mielihyvän toisten antamasta palautteesta. Kumpikin valitsee samoin perustein, saa saman kemiallisen palkkion.

Itsekkyys, empaattisuus, auttavaisuus, ilkeys. Kaikki ne kuvaavat käytöstä, mutta mikään ei motiiveja. Syvimmät motiivit ovat kaikilla samat. Silti ne saavat meidät toimimaan eri tavoin.

Ominaisuudet kuvaavat ihmisen persoonaa, mutta eivät valintoja. Eikä persoonallisuus ole valittu. Sen perusteella ei voi tuomita, sillä kuka voisi kantaa vastuuta sellaisesta, mitä ei ole halunnut.

Vapaiden valintojen vähäisyys ei vapauta meitä vastuusta. Jokainen tietää itse, miten paljon voi itseään hallita ja missä kohtaa oman luonnon vastustaminen on liian tuskallista. Toisistamme me emme tiedä. Joku itsekäs ja ilkeä voi tehdä paljon useammin paljon vaikeampia, eettisiä valintoja kuin sellainen, jonka mielihyväkeskus on tehnyt elämän helpoksi.

Ei voi ottaa kunniaa siitä, mikä on lahjana annettu.