sen näköinen, että

Aina ei tule muistaneeksi, miten paljon ulkonäkö vaikuttaa ihmisen elämään. Tai miten paljon elämä vaikuttaa ulkonäköön.

Mietin sitä tänään, kun näin bussiin nousevan juuri sen näköisen nuoren tytön, joka oli takuulla koulukiusattu. Sillä oli vähän halvat vaatteet, roikkuva tukka ja silmälasit, eikä se katsonut ketään kohti. Yritti melkein paniikinomaisesti uudelleen ja uudelleen työntää matkakorttia lukijaa kohti, vaikka siinä luki "suljettu", päästäkseen liukenemaan takaisin seinään, pois suorituksesta ja ihmisten edestä.

Olematon itsetunto huokui niin selkeänä ja niin kauas, että mietin pitkään, mitähän tuolle tytölle on tehty.

Ilman itsetuntoa elämä on täynnä vaikeita valintoja. Joutuu päättämään, kenen viereen matkan ajaksi istuu, kenen seuraan tuppautuu, vaikka tuntuu, ettei kukaan halua.

Tyttö ei valinnut minua. Mä olin ehkä liian saman ikäinen, ja väärää sukupuolta. Sehän olisi melkein flirttaus. Tyttö valitsi vanhan naisen.

Ylipainoinen saa kaupoissa huonompaa palvelua kuin normaalipainoinen. Vanhempi parempaa palvelua kuin nuori. Menestyvän oloinen parempaa kuin nuhjuinen. Hunnutettu nainen huonompaa kuin vapaa.

Hyvällä itsetunnolla varustettu parempaa kuin epävarma.

Ehkä se on juuri se tekijä, joka yhdistää nämä kaikki. Valta ja Laumajärjestys.

Mä olen aina ollut söpö. Lapsena mut miellettiin usein tytöksi, mutta kun mun vanhemmilla ei ollut tosi-mies-traumaa, en mäkään osannut sellaisesta loukkaantua. Oikeastaan tyttönä mua piti usein nimenomaan aikuiset. En muista, että toisille lapsille olisi tarvinnut koskaan korjata.

Ehkä lapset ei suhtaudu niin eri tavoin toisiinsa, ennen kuin esittelyt on hoidettu. Nimestähän se selviää. Ja tärkein selviää tavasta leikkiä.

14-vuotiaana mä keksin, että söpöys voi olla seksuaalista. En tiedä, miten erilailla olisin käyttäytynyt, jos olisin ollut edes vähän komea tai miehekäs. Vai olisiko se vaikutanut. Ainakin se olisi vaikuttanut siihen, miten muut minut näkivät.

Minä olin juuri sen näköinen, jolla on taattu paikka setä-homopoika -leikissä ja sitä mä sitten leikin. En ihan niin helppona kuin olisin voinut, mutta kuitenkin niin, että siitä tuli osa minua. Ja sellaisesta on vaikea kasvaa irti. Vaikea kasvaa aikuiseksi seurassa, jossa muut ovat aina aikuisempia ja oma rooli on olla kaikkea muuta.

On vaikea yrittää tulla otetuksi vakavasti aikuisena, kun näyttää edelleen siltä 14-vuotiaalta, joka sopii setien leikkikaluksi. Tiedän, etten voisi tulla poliisiksi tai poliitikoksi, siihen tarvitaan paljon vaikutusvaltaisemman näköinen ihminen. Ei mulla ole auktoriteettia. En voisi tulla presidentiksi, mutta toisaalta syytettynä oikeudessa voisin saada lievemmän tuomion. Sitä on oikein tutkittu. Mitä lapsekkaammat kasvot, sen lyhyemmät tuomiot.

Mä olen juuri sen näköinen, että olen vaaraton. Että ihmiset uskaltavat tulla lähelle. Että tulen kosketetuksi ja halatuksi, kommentoiduksi ja huomatuksi. Ihastelluksi, nipistellyksi ja taputelluksi. Mutten koskaan vakavastiotetuksi.

Rakas ei koskaan sano söpö tai suloinen. Se sanoo seksikäs, tai viisas ja älykäs. Siinä yksi syy olla rakastunut.

Opettelen välttämään sanomasta ihmisille asioita, jotka ne kuulevat joka tapauksessa.