Ollin Oppivuodet

[Tässä blogisarjassa kerron Setan varhaishistoriasta siltä osin kuin olen itse henkiiökohtaisesti ollut mukana tapahtumissa. Tämä liittyy vuoden 2010 alussa julkaistavaan Setan varhaishistoriaan, jota viimeistelee Anssi Pirttijärvi].

--
Juttelin juuri Mika Torvisen kanssa, joka oli läheinen aktivistitoverini alkuaikoina ja josta tuli Helsingin Seudun Setan perustajajäsen. Seuraavassa Mikan juuri arkistoista löytynyt kirjoitus:
---

Kiitos Pasi Risbergin (löysi arkistoista) ja Päivi Huotarin (teki haastattelun), tällainen löytyi:

HS Arkisto

HS - Nimiä tänään - 8.8.1994 - 4216 merkkiä - 1. painos
Vapaaehtoisesti pervoaktivisti

"Olin neljä vuotta sitten töissä Skotlannissa. Tulin kuitenkin poispotkituksi homouteni takia, koska olin työnantajan mielestä terveysriski."

"Eihän näin saa tehdä", Mika Torvinen ajatteli ja heräsi toimimaan "pervokansan", homojen, lesbojen, trans-ihmisten ja muiden puolesta.

Oulun läänin Pyhäsalmesta kotoisin oleva Torvinen ryhtyi Helsinkiin muutettuaan perustamaan Helsingin Seudun Setaa, koska pääkaupungissa ei vielä ollut valtakunnallisen Setan paikallisyhdistystä. "Ajattelimme, että olisi ihan järkevää olla paikallistason yhdistys, jonka ihmiset kokisivat omakseen."

Mika Torvinen on Helsingin Seudun Setan puheenjohtajana hoidellut mm. kansainvälisiä asioita, antanut haastatteluita, kiertänyt kouluissa sekä kouluttanut vapaaehtoistyöntekijöitä.

Helsingin Seudun Setan ansioksi Torvinen laskee sukupuoli-identiteettikeskustelun aloittamisen. "Olimme siinä yksi osatekijä: tuli puhetta transseksuaaleista, transvestiiteistä ja genderblendereistä. Tämä sai aikaan myös imagon muutoksen. Nyt monet kokevat, että yhdistys on ihmisten asialla."

Tämän ansiosta uusia vapaaehtoistyöntekijöitä on tullut mukaan toimintaan. Aiemmin vuoden päätapahtumaa, Setan Vapautuspäiviä saattoi olla järjestämässä vain kymmenkunta touhutiinaa ja -tanelia, nyt mukana on 30-40 ihmistä. Myös jäsenmäärä muutaman vuoden aikana on kasvanut viidestäsadasta kahdeksaansataan.

Torvisen lähes kaikki vapaa-aika kuluu Setan touhuissa. Viime aikoina Torvista on työllistänyt etenkin tänään Helsingissä alkavien Vapautuspäivien järjestäminen. "Viikon aikana on peräti lähes sata eri tapahtumaa."

"Eihän kukaan täyspäinen ihminen tekisi leipätyönsä jälkeen neljästä kahdeksaan tuntia vapaaehtoistyötä illassa. Onneksi mulla on muutama tosi hyvä ystävä ja miesystävä. Suurimman voiman mä saan siitä, kun näen iloisia kasvoja."

Venäläiseltä äidiltään vilkkauden ja temperamenttisuuden perinyt Torvinen on luonteeltaan myös vastuunkantaja, mistä on hyötyä järjestötoiminnassa.

Torvinen tunnustaa kuitenkin tekevänsä mielellään tilaa uusille kasvoille, jotta voisi toteuttaa itseään ja ideoitaan. "Haluaisin tehdä taidetta, tykkään tehdä vartalomaalauksia, remontoida sekä kunnostaa vanhoja huonekaluja. Myös naamioiden tekeminen kiinnostaa."

Naamion taakse Mika Torvinen verhoutuu esiintyessään silloin tällöin myös drag queen "Cindynä". Kun Vapautuspäivien pääjuhlassa 1992 oli pulaa ohjelmasta, Torvinen päätti pistää Cindyn estraadille juontamaan Mr/ Ms Drag Finland -kisaa kaverinsa "Ritan" kanssa.

"Olin transuillut aikaisemmin omaksi huvikseni. Paikalla oli kuitenkin ohjelmanetsijöitä, ja meille rupesi tulemaan keikkaa viikoittain. Esiinnyimme puoli vuotta putkeen, minkä jälkeen olimme ihan kuitteja. Sen jälkeen olemme tehneet vain pari juontokeikkaa", Torvinen kertoo.

Muut Pohjoismaat Suomea, Färsaaria ja Islantia lukuunottamatta ovat hyväksyneet lain samaa sukupuolta olevien rekisteröidystä parisuhteesta. Laki parantaisi homoseksuaalien asemaa perintöverotuksen ja sosiaalilainsäädännön suhteen.

"Haluamme, että lesbojen ja homojen parisuhteella olisi lain edessä samanarvoinen asema kuin heteroavioliitollakin", Toivonen vaatii.

Hän uskoo, että laki saadaan aikaan kohtuullisen nopeasti, vaikka keskustapuolue on tässä asiassa jakautunut kahtia. "Sdp, vihreät, Vasemmistoliitto ja Rkp sen sijaan liputtavat parisuhteen puolesta. Voi tässä käydä niinkin, että jopa Tshekki ehtii Suomen edelle.

Se olisi tosi noloa, kyllä suomalaiset voisivat vähän tsempata", Toivonen huomauttaa.

Vapautuspäivillä järjestetään asian eteenpäin viemiseksi homo- ja lesbohäät ensi lauantaina. "Mukaan on ilmoittautunut yksi lesbo- ja kolme homoparia. Yritämme saada vihkijäksi papin tai ainakin teologisen koulutuksen saaneen henkilön."

Kutsu homohäihin on lähtenyt myös keskustan puoluetoimistoon.

PÄIVI HUOTARI

MILLA VON KONOW

--

Kuva: Mika Torvinen vuonna 2008

[Tässä blogisarjassa kerron Setan varhaishistoriasta siltä osin kuin olen itse henkiiökohtaisesti ollut mukana tapahtumissa. Tämä liittyy vuoden 2010 alussa julkaistavaan Setan varhaishistoriaan, jota viimeistelee Anssi Pirttijärvi].

--
Tässä on Mike Rossin 1.7.2009 Journal of Homosexualityssa ilmestyneen artikkelin abstrakti. Suomennan artikkelin kokonaisuudessaan FinnQueeriin lähiviikoina.
--------------

The Last Book-Burning Trial of the Twentieth
Century: The Stålström Dissertation and
the Challenge of Homophobic Authority

M. W. Ross

MICHAEL W. ROSS, PhD DrMedSc MPH
School of Public Health, University of Texas, Houston, Texas, USA

Anti-homosexual (also known as homophobic) values, attitudes,
and beliefs thrive, in part, on misinformation and by restricting
discussion that might challenge such views. While this was more
typical of academic environments in the 1950s, partly because the
study of homosexuality was largely based on clinical or correc-
tional populations, academic environments have usually been in
the forefront of empirical and social discussion of sexuality. Pre-
venting such discussion (which maintains outdated pathological
or criminal theories of homosexuality), thus becomes a significant
agenda of those attempting to maintain anti-homosexual
attitudes. Further, when anti-homosexual attitudes have character-
ized a particular professional group, prevention of any discussion
that may reveal that the position of that group was without empiri-
cal foundation also serves the function of maintaining their
authority as “experts” and allows restrictions on the human rights
of homosexual or bisexual individuals to go unchallenged. Rarely,
however, has this resulted in a direct attempt to silence academic
discussion, through the invocation of legal sanctions. This article
looks at the history of such an attempt in Finland, where an
adherent of classical psychoanalysis fought to challenge progress
and reverse the tide of scientific and clinical evidence that judged
homosexuality to be non-pathological.

[Tässä blogisarjassa kerron Setan varhaishistoriasta siltä osin kuin olen itse henkiiökohtaisesti ollut mukana tapahtumissa. Tämä liittyy vuoden 2010 alussa julkaistavaan Setan varhaishistoriaan, jota viimeistelee Anssi Pirttijärvi].

--
Toisaalla Ranneliikkeessä käydään huutokauppaa siitä ketkä pitäisi korottaa homomaailman "sankareiksi" ja nostaa tolpan nokkaan muiden ylöspäin katsottavaksi. Olen yllättynyt siitä, että minunkin nimeni on tullut esiin siinä kisassa. Haluan esittää kohteliaan vastalauseen. En pidä tuollaista kilpailua hyvänä enkä asiallisena.

Koko sankarihuutokauppa muistuttaa kaupallisten tv-kanavien kilpailuohjelmia. Itse en halua olla osallisena sellaisesta.

Minä ainakin hyppään pois sen tolpan nokasta. Minun maailmaani eivät kuulu itsensä ylentäminen ja muiden työn väheksyminen. Vastustan henkilöpalvontaa, myös minuun itseeni kohdistettuna :)

Minullakin on toki ihmisiä, joiden toimintaa hlbti-ihmisten puolesta arvostan ja kunnioitan suuresti. Mutta kukaan heistä ei ole tolpan nokassa istuva julkkis. En suhtaudu heihin idealisoiden "sankareina", mutta arvostan toki heidän ahkeruuttaan, moraalista rohkeuttaan ja älyllistä rehellisyyttään.

Haluaisin kertoa vain yhdestä ystävästäni, joka on suuresti vaikuttanut asenteiden myönteistymiseen koko maailmassa ja lisäksi auttanut minua henkilökohtaisesti.

Michael W. Ross on alunperin Uudessa Seelannissa syntynyt ja kasvanut psykologi, luontoaktivisti, rauhanaktivisti ja gayaktivisti. Mike on hyvin lahjakas ja hän etenikin sitten psykologian professoriksi Australiassa (Flinders University) ja myöhemmin kansanterveystieteen professoriksi Texasin yliopistoon. Tähän mennessä Mike on kirjoittanut tai toimittanut satoja artikkeleita tai kirjoja hlbti-ihmisistä, lähinnä mielenterveyden kannalta. Tässä Miken julkaisuluettelo:

http://74.125.77.132/search?q=cache:i14TEL4_MnsJ:www.sph.uth.tmc.edu/cv/ross.pdf+michael+w.+ross&cd=16&hl=fi&ct=clnk&client=safari

Mike Ross tuli ensimmäistä kertaa Suomeen luettuaan minun juttuni psykoanalyyttisesta syrjinnästä vuonna 1978. Hän oli silloin nuori mutta jo tuottelias kriittinen psykologi ja ihmisoikeusaktivisti.

Julkaisimme yhdessä Miken kanssa vuonna 1979 artikkelin, jossa kritikoimme sitä, että johtava psykoanalyytikko Kalle Achté puolusti jopa homodemonien manaamista ulos ihmisistä eheytyshoitona, jotta ei loukattaisi uskonnollisia ihmisiä.

Kirjoitimme yhdessä vuonna 1980 artikkelin siitä, miten suomalainen sielunhoitaja yritti leimata tekstin väärentämisestä protestoineen homoaktivistin - eli minut - "valitteluvainoharhasta" eli "kverulatorisesta paranoiasta" kärsiväksi. Mike oli sitä mieltä ettei hän tarpeeksi osallistunut jutun kirjoittamiseen ja veti nimensä pois niin, että juttu ilmestyi yksinomaan minun nimelläni (Stålström, Olli (1980) Querulous Paranoia. Diagnosis and Dissent) [Kverulatorinen paranoia - diagnoosi ja protestointi].

Samana vuonna Mike kirjoitti APA:n aikakauslehteen Psychiatric Opinion yhdessä Setassa toimineen yhteiskuntatieteiden tohtorin Annikki Talikan kanssa artikkelin, jossa he toivat kansainväliseen tietoisuuteen sen, että Suomessa on psykiatrisesti perusteltu sensuurilaki (ns. kehotuskielto), jota oli käytetty useasti sanavapauden rajoittamiseen homoasioista tiedottamisessa.

Mike Ross avusti suuresti Rakkauden monet kasvot (1984) -teoksen valmisteluissa ja kirjoitti siihen yhteenvedon hlbt-ihmisiä koskevasta tieteellisestä tutkimuksesta.

Mike Ross avusti minua kun suomalaiset tutkijakollegat veivät minulta yhdessä kerätyn graduaineiston, niin että itse en saanut sitä itselleni, mutta se annettiin eräälle turkulaiselle opiskelijalle, joka helposti väänsi siitä gradun itselleen. Minun piti kerätä uusi sosiologian gradun aineisto muualta.

Onneksi Mike Ross kutsui minun Australiaan lääkintöhallituksen tutkijaksi vuonna 1986. Sen ansiosta sain tehtyä maisterin tutkinnon ja toimitettua teoksen Aids asiallisesti (1987).

Mike Ross lähetti minulle materiaalia hiv/aids-tutkimuksesta ja kirjoitti toimittamaani Aids-työn aikakauskirjaan vuonna 1987.

Vuonna 1997 Mike Ross avusti minua kun minulta vietiin Aids-tukikeskuksessa keräämäni aineiston julkaisuoikeus. Vaikka olin tehnyt suurimman osan työstä, suomalaiset kollegat julkaisivat jo sovitun artikkelin ilman nimeäni kirjoittajaluettelossa. Minun lakimieheni kutsui sitä tekijänoikeuden ryöstöksi. Mike Ross avusti minua yrittäessäni juristin avulla saada nimeni palautetuksi kirjoittajien joukkoon.

Vuonna 1999 Mike Ross auttoi minua kun muuan psykoanalyytikko haastoi minut Tampereen käräräoikeuteen syytettynä solvauksesta, koska olin käyttänyt hänestä termiä "asiantuntija" lainausmerkeissä. Mike Ross oli asiantuntijatodistajani oikeudessa ja Matti Wuori puolustajani. Voitimme oikeusjutun, eikä syyttäjän vaatimusta väitöskirjani tuhoamisesta pantu täytäntöön.

Ollessani oikeuden edessä syytettynä solvauksesta, koska olin käyttänyt kritiikkini kohteesta termiä "asiantuntija" (lainausmerkeissä siis), väänsin oikeuden edessä Matti Wuoren avustamana yhä uudelleen ja uudelleen, että kirjoittaessani (esim.) "Tuppurainen (1996)" tai "Tappurainen (1996)", viittaan tekstiin, jonka tekijäksi on merkitty tuon nimiset henkilöt tuona vuonna, enkä heidän persoonaansa.

Poliisikuulustelujen ja oikeudenkäynnin yhteydessä kävi ilmi, että minut oikeuteen vetänyt psykoanalyytikko oli yrittänyt muuttaa tekstiänsä minun kommenttieni mukaisesti. Kun kustantaja ei sallinut hänen korjata omaa tekstiään, psykoanalyytikko haastoi minut oikeuteen!

Poliisikuulustelut ja oikeudenkäynti venyivät kaikkiaan kahden vuoden pituiseksi, jona aikana ylläni häilyi uhka, että väitöskirjani takavarikoidaan ja että menetän omaisuuteni syyttäjän vaatimusten mukaisesti. Tämä odotusaika repi minut rikki, vaikka lopussa oikeus voitti ja syytteet hylättiin.

Vaikka voitin oikeusjutun, siitä jäi harhaanjohtavan ja asiantuntemattoman lehtikirjoittelun johdosta virhekäsitys, että olisin "siteeranut väärin" kantajaa.

Väärinkäsityksen korjaamiseksi Mike Ross haastatteli vastaväittäjääni Elina Haavio-Mannilaa, puolustusasianajajaani Matti Wuorta ja tieteenfilosofi Ilkka Niiniluotoa. Mike totesi väärinkäsityksen johtuneen siitä, että syytteen nostaja ei ollut tuntenut viitemerkintöjä vaan oli tulkinnut, että viittaukseni hänen tekstiinsä olisi henkilöön kohdistuvaa kritiikkiä.

Mike Ross teki haastatteluja artikkelin taustaksi ja etsi sille julkaisijaa kaikkiaan 10 vuoden ajan. Hänellä oli työtä saada tiedelehdet kiinnostumaan pienen maan pienen tutkijan kohtalosta. Mike pystyi kuitenkin perustelemaan tapauksen merkityksen tieteelle yleensä. Helsingin yliopiston Ilkka Niiniluoto totesi myös, että jos väitöskirjani olisi tuhottu syyttäjän vaatimusten mukaisesti, tiede sellaisena kuin tunnemme sen nyt, olisi jouduttu hylkäämään.

Artikkelin nimi on "The Last Book-Burning Trial of the Twentieth Century. The Stålström Dissertation and the Challenge of Homophobic Authority". Artikkeli ilmestyi alkukielellä Journal of Homosexualityn verkkojulkaisuna.

Julkaisen sen FinnQueerissa suomenkielelle käännettynä heti kun juttu on suomennettu.

Ilman Miken tukea olisin lopullisesti menettänyt mielenterveyteni ja katkeroitunut. Onneksi maailmassa on vielä rehellisiä ja suoraselkäisiä tieteentekijötä. Toivoa siis on.

Tänä vuonna tulee 30 vuotta Mike Rossin antamaa tukea minulle suomalaisia psykoanalyytikoita, sensaatiolääkäreitä ja ryösteleviä tieteentekijöitä vastaan.

Nyt on rauhallinen mieli lähteä pitkälle kesälomalle ulkomaille, jossa seurustelen vain rakkaani Jupen ja Johannes Brahmsin (musiikin) kanssa.

Olen Miken kanssa sopinut, että hän tulee taas Suomeen kesällä 2010 ja menemme Savonlinnan musiikkifestareille kimpassa.

--
Kuva: Texasin yliopiston kansanterveystieteen professori Michael W. Ross. Kuvan julkaisuoikeus: Olli Stålström

[Tässä blogisarjassa kerron Setan varhaishistoriasta siltä osin kuin olen itse henkiiökohtaisesti ollut mukana tapahtumissa. Tämä liittyy vuoden 2010 alussa julkaistavaan Setan varhaishistoriaan, jota viimeistelee Anssi Pirttijärvi].

--
Tänään 9.6.2009 alkaa Yle Teeman ohjelman Homo-Suomen historia toinen uusintaesityskierros:

http://www.yle.fi/teema/dokumentit/historiadokumentti/id17743.html

Homo-Suomen historia on saanut kaksijakoisen vastaanoton. Toisaalta sitä on kehuttu hyvin tehdyksi dokumentiksi suomalaisten lesbojen ja homojen taistelukausista. Toisaalta sarja on saanut kritiikkiä Ranneliikkeen keskustelupalstoilla sen johdosta, että siinä on kerrottu niistä sosiaalisista ja psyykkisistä ongelmista, joita salaamisen pakko ja vähemmistösyrjintä aiheuttavat.

Erityisesti minun osuuttani on eräillä tahoilla kritisoitu, koska olen tuonut näkyviin sen, mitä psykiatrinen leimaaminen ja väkivalta aiheuttivat. Olen kaatanut hlbtiq-ihmisiä ympäröivän (sosiologi Matti Kortteisen käyttämän termin mukaisesti) "onnellisuusmuurin".

Minun kantani on aina ollut, että historiaa ei voida aidosti tarkastella, jos on pakko vaieta joistakin keskeisistä ongelmista. Olen käyttänyt esimerkkinä, että Suomen historian kuvaus jäisi vinoutuneeksi, jos ei saa käsitellä esim. sisällissotaa, köyhyyttä, eriarvoisuutta, tai ulkopoliittista nöyristelyä.

Jo Yle Teeman tehdessä ohjelmaa vuonna 2005, ehdotin sen johdolle, että he haastattelisivat ja kuvaisivat myös Ranneliikkeen johtoa ja toimittajia. Kaksi viikkoa sitten tapasin ohjelman tuottajan Ylen kesäjuhlassa Pasilassa ja uusin ehdotukseni.

Tuottaja kertoi ohjelman vastaanoton olleen niin hyvän, että he pohtivat viidennen osan tekemistä Homo-Suomen historiasta.

Kuva on otettu Tampereella pidetystä Pride-juhlasta kesällä 2005, jossa tehtiin ulkokuvauksia Homo-Suomen historiaa varten. Pride-marssilla kannoin plakaattia, joka kuvaa omaa tunnuslausettani: "Taistelu jatkuu". Sillä olen aina halunnut varoittaa vaarasta, että monilla kansanliikkeillä on taipumus jähmettyä ja muuttua kapinallisuudesta papillisuuteen kun hyvinvoivan enemmistön diktatuuri kaappaa vallan liikkeissä (nämä sanonnat olen pihistänyt Vappu Taipaleelta ja Claes Anderssonilta).

Olli Stålströmin kuva-arkisto

[Tässä blogisarjassa kerron Setan varhaishistoriasta siltä osin kuin olen itse henkiiökohtaisesti ollut mukana tapahtumissa. Tämä liittyy vuoden 2010 alussa julkaistavaan Setan varhaishistoriaan, jota viimeistelee Anssi Pirttijärvi].

--
Pirkko Saisio ("Saikki") ja Pirjo Honkasalo ("Honksu") pitivät ravintola Kaisaniemessä julkiset hääjuhlat 6.6.2009 seurusteltuaan sitä ennen jo 27 vuotta.

Saikki piti tilaisuudessa lämpimän puheen, jossa hän muisteli kaikkia ystäviään, jotka ovat eri tavoin osallistuneet yhdenvertaisuuden toteuttamiseen Suomessa ja tehneet mahdolliseksi samaa sukupuolta olevien väliset liitot.

Puheessaan ja Punaisessa erokirjassaan Saikki kehui minua niin, että jouduin aivan hämilleni. Hän kirjoitti Nokian insinööristä, joka aina muisti sanoa että taistelu on vasta alkamassa kun ryhtyi sosiologian opiskelijaksi.

Setan alkuvuosina Saikki oli suunnitellut kirjoittaa minusta jotain tekstiä sen johdosta, että olin luopunut upeasta urasta Nokian vientipäällikkönä ja ryhtynyt Setan aktivistiksi.

Annoin Saikille lahjaksi mielenterveysaktivistin Leena Vähäkylän uuden teoksen Työtä tehden (2009), missä olen itse kirjoittanut tähän astisen elämäni tarinan, kertoen miten monilla eri tavoilla suomalainen yhteiskunta yrittää lyödä alas yritteliästä ja avuliasta mutta kriittistä ihmistä.

Päivän juhlakalu Pirkko Saisio on saanut seuraavat palkinnot tai ehdokkuudet:

J. H. Erkon palkinto (Elämänmeno) 1975
Valtion kirjallisuuspalkinto 1985
Suomen näytelmäkirjailijaliiton Lea-palkinto 1986 (Hävinneiden legenda), 1994 (Voiton päivä) ja 2003 (Tunnottomuus)
Finlandia-palkintoehdokkuus 1992 (Kulkue), 1998 (Pienin yhteinen jaettava), 2000 (Vastavalo), 2005 (Voimattomuus), 2008 (Kohtuuttomuus)
Runeberg-palkintoehdokkuus 2000
Suomi-palkinto 2002
Finlandia-palkinto 2003 (Punainen erokirja)
Varjo-Finlandia 2003
Pohjoismaisen näytelmäkirjailijapalkinnon ehdokkuus 2004
Pro Finlandia -mitali 2007

Iltalehden uutinen Saikin ja Honksun häistä:

http://www.iltalehti.fi/viihde/200906109748022_vi.shtml

Kuva: Saikki ja Olli juhlimassa Saikin ja Honksun häitä 6.6.2009.
Olli Stålströmin yksityisarkisto

[Tässä blogisarjassa kerron Setan varhaishistoriasta siltä osin kuin olen itse henkiiökohtaisesti ollut mukana tapahtumissa. Tämä liittyy vuoden 2010 alussa julkaistavaan Setan varhaishistoriaan, jota viimeistelee Anssi Pirttijärvi].

--
Pirkko Saisio ja Pirjo Honkasalo pitivät ravintola Kaisaniemessä julkiset hääjuhlat 6.6.2009 seurusteltuaan sitä ennen jo 27 vuotta. Oheisessa kuvassa Pirkko Saision läsnäolijoista valitsemat veteraanit, jotka omalla työllään ja esimerkillään ovat olleet aloittamassa seksuaalisen tasavertaisuuden toteutumista Suomessa.

Kuvassa vasemmalta oikealle: Jorma Hentilä, Kersti Juva, Marsa Luukkonen, Olli Stålström, Pirkko Saisio ja Vesa Tapio Valo.

Hääväkeä oli useita satoja ravintola Kaisaniemessä ja tilaisuuden kulttuuriohjelma oli upea. Pirkko Saisio lauloi upeasti kuten monta kertaa aikaiseminkin Setan tilaisuuksissa.

Muistelimme ja kerroimme hääväelle millainen työnjako vallitsi kuvaan otettujen kesken. Jorma Hentilä toimi elämäntoverinsa Max Randin kanssa kokeneena poliitikkona ja kirjoittajana neuvonantajana ja tiedotuksen asiantuntijana. Kersti Juva arkkipiispan ja koulutuspsykoanalyytikon tyttärenä otti käsittelyyn kirkon ja psykoanalyysin johdon. Marsa Luukkonen toimi Weilin + Göösin kustannustoimittajana ja vaikutti suuresti Rakkauden monet kasvot -kirjan (1984) syntymiseen ja sen korkeaan laatuun. Pirkko Saisio dokumentoi kirjoissaan syrjinnän ja vapautumisen arkea. Vesa Tapio Valo oli Olli Stålströmin kanssa eturivin taistelijoita, jotka tulivat omalla nimellään Seta-lehden toimittajina julkisuuteen vuonna 1975 muiden antaessa taustatukea.

Kuvan ottamisen jälkeen tuli paikalle Kimmo Kahra, joka jo lukiokundina osallistui Seta-lehden toimittamiseen vuodesta 1975 alkaen.

Tänään Jorma Hentilä on eläkkeellä, ja toimi pitkään Voltti-lehden kirjoittajana sekä Seta-säätiön puheenjohtajana (http://fi.wikipedia.org/wiki/Jorma_Hentilä;)

Kersti Juva on kaunokirjallisuuden suomentaja ja taiteilijaprofessori (http://fi.wikipedia.org/wiki/Kersti_Juva)

Marsa Luukkonen toimii edelleen kustannusalalla toimittajana ja kouluttajana (http://www.saunalahti.fi/marsan/index.html)

Pirkko Saisio oli Teatterikorkeakoulun professorina 1997-2001 sekä Finlandia-palkittu (v. 2003) kirjailija ja arvostettu laulaja.

Vesa Tapio Valo on juuri nimitetty Seinäjoen kaupunginteatterin johtajaksi
(http://www.seinajoenkaupunginteatteri.fi/tiedote07.html)

Olli Stålström toimitti yhdessä Kai Sieversin kanssa peruskirjan Rakkauden monet kasvot vuonna 1984 ja teki väitöskirjan homouden sairausleiman loppumisesta (1997) ja jatkaa psykiatriakritiikin tuottamista ja psykoanalyysin teoriahistoriasta luennoimista erilaisissa koulutusinstituutioissa tehden vaihtelevia sekatöitä leivän ansaitsemiseksi, viimeksi kulunvalvontaa Helsingin Satamassa vartijana.

(http://personal.inet.fi/koti/olli.stalstrom/vitfintaidot.htm)

Martin Schreck ei päässyt mukaan, koska hän asuu Kööpenhaminassa.

Kuva: Olli Stålströmin yksityisarkisto

[Tässä blogisarjassa kerron Setan varhaishistoriasta siltä osin kuin olen itse henkiiökohtaisesti ollut mukana tapahtumissa. Tämä liittyy vuoden 2010 alussa julkaistavaan Setan varhaishistoriaan, jota viimeistelee Anssi Pirttijärvi].

--
Setan ensimmäinen puheenjohtaja (1974-1976) ja yksi liikkeen käynnistäjistä (Veli Hyvärisen ohella), Martin Schreck kävi Suomessa vuonna 2008 tapaamassa Setan historiankirjoittajaa Anssi Pirttijärveä ja antoi seuraavan haastattelun Setan alkuvaiheen historiasta:

http://www.finnqueer.net/juttu.cgi?s=313_6_1

Kuvassa Martin selaa Seta-lehden ensimmäisen viisivuotiskauden sidottua arkistokappaletta ja näyttää silloisen elämänkumppaninsa Seppo Kivistön kuvaa. Sepon haastattelu on otsikoitu: "Seppo kuuntelee sinua". Seppo toimi Setan päivystäjänä ja sosiaalisihteerinä alkuvuosina 1974-1976.

Tänään Martin työskentelee Kööpenhaminassa Tanskan postilla.

Kuva: Olli Stålström

[Tässä blogisarjassa kerron Setan varhaishistoriasta siltä osin kuin olen itse henkiiökohtaisesti ollut mukana tapahtumissa. Tämä liittyy vuoden 2010 alussa julkaistavaan Setan varhaishistoriaan, jota viimeistelee Anssi Pirttijärvi].

--
Setan historia ja nykypäivä kohtaavat: osallistuin Yhteysliikkeen järjestämään kv. kristillisten hlbt-liikkeiden kv. Foorumiin Järvenpään seurakuntaopistolla 20.-24.5.2009 tieteentekijänä, tutkijana, avustajana, kääntäjänä, tulkkina ja matkaoppaana sekä vastaanottoapulaisena.

Esitin myös läsnäoleville piispoille ja teologeille yleiskeskustelussa, tieteentekijän roolissa, julkisesti kysymyksiä siitä, miksi he käyttävät hlbt-ihmisiä vastaan kirjoittajaa, joka itse luonnehtii itse itseään "jumalattomaksi juutalaiseksi" sekä uskontoa "illuusioksi" eli Sigmund Freudia. Osa heistä yrittää ikään kuin salakuljettaa psykoanalyyttista häiriöleimaa syntileiman tilalle.

Piispat ja teologit lupasivat pohtia sanomisiaan ja antaa haastattelut FinnQueeriin lähiaikoina

--
Konferenssin kuvaus Ranneliikeessä:
http://ranneliike.net/teema/euroopan_kristillisten_hlbtryhmien_foorum_kotimaa_kertoi_eurooppafoorumista?srt=2&cid=2&aid=2128

Kuva: Olli Stålströmin yksityisarkisto

[Tässä blogisarjassa kerron Setan varhaishistoriasta siltä osin kuin olen itse henkiiökohtaisesti ollut mukana tapahtumissa. Tämä liittyy vuoden 2010 alussa julkaistavaan Setan varhaishistoriaan, jota viimeistelee Anssi Pirttijärvi].

--
Setan historia ja nykypäivä kohtaavat: kävin Setan synttäreillä 29.5.2009 juhlimassa 35-vuotiasta Setaa. Kuvassa kirjoittaja, FinnQueer ry:n hallituksen jäsen ja Setan periaateohjelman (vuodelta 1976) kokoaja Olli Stålström (vasemmalla), Setan aikaisemman Sateenkaariperheprojektin vetäjä Juha Jämsä (keskellä) sekä HeSetan sosiaalityöntekijä Minna Selänniemi (oikealla).

Avointen ovien päivillä tapasin koko Setan ja HeSetan nykyisen henkilökunnan ja Ranneliike ry:n puheenjohtajan Mikko Kivisen sekä Ranneliikkeen uutisankkurin, Vaeltajan. Tunnelma oli kiva, vaihdettiin kuulumisia ja tulevaisuuden suunnitelmia.

Setan toimistohenkilökunta oli valmistanut tilaisuuteen Power Point -esityksen Setan historiasta. Kuvaesitys perustui tähän kuvalliseen blogiini Ranneliikkeen palstoilla.

Kuva: Olli Stålströmin yksityisarkisto

Vantaan kaupunginmuseon selostus Setan perustamiseen johtaneesta sensaatiokirjoittelusta 1960-luvun lopulla. Teksti ja lähde: Vantaan kaupunginmuseo. (Homo-Suomen historia -näyttely)
--

Aikakauslehdet alkoivat kirjoittaa asiallisesti homoseksuaalisuudesta. Lääkäri- ja tietosanakirjojen homoseksuaalisuutta sairautena käsittelevä näkemys ei enää ollut ainoa näkökulma ja tietolähde.

Eniten kirjoituksia homoseksuaalisuudesta ilmestyi 1960-luvulla suositussa Hymy-lehdessä. Lehti vaikutti ns. tavallisen kansan mielipiteisiin. Kirjoitusten tyylilaji oli usein sensaatiohakuinen. Uutta Hymyn journalismissa oli kuitenkin se, että homoseksuaalien henkilöhaastatteluissa ja lukijakirjeissä annettiin homoille, lesboille ja transihmisille ääni heidän omassa asiassaan. Osa lehden kirjoituksista oli asiallisia ja informatiivisia. Hymy levitti tietoa homoseksuaalisuudesta ja homoalakulttuureista sekä muissa maissa toimivista homoliikkeistä. Siten lehti loi pohjaa järjestäytymiselle. (Hymy 5/1969).

1960-luvun törkeimmän jutun homoseksuaaleista teki Iltasanomat, joka oli tuohon aikaan ainoa iltapäivälehti. Lehden toimittaja oli soluttautunut homomiehen kotona pidetyille yksityisille kutsuille, ja raportoi niistä sensaatiohakuisesti. Artikkelissa varoiteltiin, että erityisesti sotilaat ja muut nuoret miehet ovat vaarassa iäkkäämpien homomiesten viettelylle.

Kuva:

Iltasanomat 10.8.1966.

Iltasanomien homoja loukkaava tyyli synnytti ensimmäisen vastarintaliikkeen: 88 kulttuuri- ja tiede-elämän heteroseksuaalia vaikuttajaa julkaisi törkyjournalistista artikkelia vastustavan adressin. He vaativat myös rikoslain ihmisoikeuksia loukkaavaa homopykälää kumottavaksi. Homot ja lesbot eivät itse voineet nousta avoimesti puolustamaan oikeuksiaan - he tarvitsivat heterojen tukea. (Hufvudstadsbladet 13.8.1966).

Kuvan lähde: Vantaan kaupunginmuseo. Homo-Suomen historia -näyttely