Ollin Oppivuodet

Näytetään bloggaukset joulukuulta 2009.

Artikkelini Claes Anderssonin ja Ilkka Taipaleen elämäntyöstä

[Tässä blogisarjassa kerron Setan varhaishistoriasta siltä osin kuin olen itse henkiiökohtaisesti ollut mukana tapahtumissa. Tämä liittyy vuoden 2010 alussa julkaistavaan Setan varhaishistoriaan, jota viimeistelee Anssi Pirttijärvi].

Oheinen artikkelini ilmestyi 17.12.2009 tulleessa Helmi-lehdessä 4/2009,s.11

--
Claes Andersson:
Jokainen sydämeni lyönti

Claes Anderssonin kirjoja on helppo lukea, koska hän kirjoittaa hyvin omakohtaisesti, tapahtumista joissa hän on itse ollut mukana ja koska hän kirjoittaa sydämellään. Teos Jokainen sydämeni lyönti on yhteenveto hänen toiminnastaan lähimmäisen auttamisessa. Kirjassa viehättää sen omakohtainen avoimuus. Andersson muistelee lapsuuttaan, vuosiaan alkoholistien ja mielenterveyspotilaiden kanssa, sekä aikaansa kansanedustajana ja ministerinä. Sen lisäksi hän kertoo avoimesti ja kriittisesti oman sukupolvensa yrityksistä parantaa maailmaa.

Claes Andersson on aina ottanut kantaa yhteiskunnallisiin epäkohtiin. Kirjan alussa hän kertoo tunteneensa itsensä heikoksi ja avuttomaksi seuratessaan miten Neuvostoliitto raiskasi Unkarin kukistaessaan panssarein Unkarin kansannousun vuonna 1956. Hän kirjoittaa hyväuskoisen ja naiivin osan itsestään särkyneen. Harhaluulot ihmisen hyvyydestä paljastuivat pelkiksi harhaluuloiksi, koko maailmankuva meni palasiksi.

- Tällainen maailma siis oli. Tältä näyttävät vallan ja sorron kasvot! Tähänkö sosialismiin minä olin uskonut? Ihminen ei ollut koirankikkaran arvoinen.

Andersson kertoo miten armottomia laitoksia mielisairaalat olivat hänen aloitaessaan nuoren kandina 1960-luvun alussa. Hän kertoo laitosten levottomuudesta, mutta myös levottomuuden taustalla olevista syistä. Suljetuilla osastoilla oli usein riitaista ja levotonta. Heti sisään päästyä kimppuun kävi potilaita, jotka halusivat ennen kaikkea tulla nähdyiksi, saada huomiota ja rakkautta. He tahtoivat, että heitä pidettäisiin hyvänä ja että heihin syvennyttäisiin. He tahtoivat valittaa vääryyksistä ja siitä, että heidän oli paha olla.

Psyykepotilailla ei katsottu olevan oikeutta seksuaalielämään. Avo-osaston asukit voivat kuitenkin maata keskenään jonkin pensaan suojassa sairaala-alueen laitamilla. Yksi iäkkäämmistä ylilääkäreistä viihdytti usein itseään etsiskelemällä päällekkäin makaavia pareja, astui sitten esiin ja pisti heitä kepillä takapuoleen.

Sairaala oli keskiaikainen hoitola joka haisi siltä, miltä haisevat ihmiset joilta on mennyt kiinnostus elämään ja omaan itseensä; ilmassa lemusivat lysoli, tupakka, paska, pierut, ruoantähteet js kölninvesi. Sairaalavaatteet olivat säkkimäisiä, ryppyisiä flanellipaitoja ja -housuja. Kaikki käyttivät tohveleita, joista lähti laahaava lonksuva ääni.

Andersson kertoo miten hän syksyllä 1967 perusti yhdessä Ilkka Taipaleen kanssa Marraskuun liikkeen, kontrollipoliittisen yhdistyksen, jonka tehtävä oli auttaa erilaisia yhteiskunnan syrjäyttämiä vähemmistöjä. Näihin kuuluivat asunnottomat alkoholistit, mielenterveyspotilaat ja vangit, joiden hoito ei täyttänt kohtuullisiakaan vaatimuksia inhimillisestä ja kuntouttavasta käsittelystä.

Marraskuun liikkeen muihin kohderyhmiin kuuluivat myös etniset ja seksuaaliset vähemmistöt - homojen ensimmäinen etujärjestö Psyke sai alkunsa liikeen sisällä ja se oli ituna nykyiselle Setalle. Yhdistys 9 perustettiin samaan aikaan ajamaan naisten ja miesten tasa-arvoa.

Claes Andersson kertoo millaista oli Marraskuun liikkeen ativistin toiminta. Kaikki tehtiin vapaaehtoisvoimin. Rahaa ei ollut eivätkä viranomaiset katsoneet toimintaa suopein silmin - ainakaan aluksi. Mutta paneelikeskustelujen ja mielenosoitusten organisointi ei ollut kallista. Tukea saatiin myö Ruotsin ja Norjan vastaavista yhdistyksistä.

Aktivistit saivat lainata monistuskonetta jolla pystyttiin painamaan lentolehtisiä ja lehtiä. Alkuvaiheen aktivistit tekivät kirjoja, mm. Aatteet pois ja vaatteet, joka sisälsi mielenterveyspotilaiden omia kuvauksia kokemuksistaan ja elämästään. Andersson kertoo Ilkka Taipaleesta, joka oli aktiivisista aktiivisin ja erikoistunut laatimaan pitkiä listoja vankeinhoidon ja mielenterveyshoidon epäkohdista - yleensä niitä oli sata.

Marraskuun liikkeen aktiivit jakautuivat kolmeen pääryhmään. Ensimmäisen ryhmän muodostivat vallankumoukselliset, joiden mielestä syrjäytetyt ovat jonkinlainen vallankumouksen etujoukko. Tätä Andersson piti epähumaanina ja epärealistisena. Toinen ryhmä, reformistit, joihin Andersson lukee itsensä, pyrkivät humaanimpaan mielenterveys- ja vankeinhoitoon. Kolmas ryhmä koostui niistä jotka itse olivat olleet vankilassa tai mielisairaanhoidossa ja jotka nyt halusivat tuoda kokemuksensa avuksi.

Claes Anderssonin ja Ilkka Taipaleen aloittamasta työstä muodostui Psykiatrisesti Kuntoutuvien Etujärjestö (PKE), josta myöhemmin kehittyivät Mielenterveyden keskusliitto (MTKL) ja Helmi.

Olisivatkohan Andersson ja Taipale uskaltaneet edes kuvitella, että sittemmin MTKL kasvoi yhdeksi maailman suurimmista kuntoutujajärjestöistä ja että Helmi tänä päivänä toimii Helsingin psykiatriajohdon tasavertaisena asiantuntijakumppanina mielenterveyshoitojen järjestämisessä? He ansaitsisivat mielestäni elämäntyöpalkinnon.

Olli Stålström


Psykoanalyyttisen hoidon eettiset periaatteet uudistuneet

In order to give a background to Jack Drescher's visit to Finland, I will briefly summarize in Finnish the Principles and Standards of Ethics for Psychoanalysts, the APsaA Ethics Code:

http://apsa.org/About_APsaA/Ethics_Code.aspx

[Tässä blogisarjassa kerron Setan varhaishistoriasta siltä osin kuin olen itse henkiiökohtaisesti ollut mukana tapahtumissa. Tämä liittyy vuoden 2010 alussa julkaistavaan Setan varhaishistoriaan, jota viimeistelee Anssi Pirttijärvi].

Drescherin luentovierailun kunniaksi teen yhteenvetoa Yhdysvaltain psykoanalyytikkoyhdistyksen eettisten periaatteiden kehittymisestä: homouden sairausleiman poistumisesta (APA:n päätös 1973), joka tarkennettiin 1983, kannanottoon seksuaalisen suuntautumisen perusteella tapahtuvan syrjinnän kieltäminen vuonna 2001 sekä yhdenvertaisuuden takaaminen hoidon etiikassa, jotka on hyväksytty APsaA:n periaatteissa vuoteen 2009 mennessä.


Tarja Halonen ja Jussi Nissinen Sexpon 40-vuotisjuhlissa

President Tarja Halonen, one of the founding members of the Sexpo Foundation, was the quest of honor at the 40th anniversary of Sexpo, on November 26th, 2009. In this picture Tarja Halonen is together with Jussi Nissinen, the Managing Director of Sexpo.

[Tässä blogisarjassa kerron Setan varhaishistoriasta siltä osin kuin olen itse henkiiökohtaisesti ollut mukana tapahtumissa. Tämä liittyy vuoden 2010 alussa julkaistavaan Setan varhaishistoriaan, jota viimeistelee Anssi Pirttijärvi].

Olin 26.11.2009 kutsuttuna Sexpo-säätiön 40-vuotisjuhlissa Tieteiden talolla. Läsnä oli monia Sexpon perustajajäseniä. Tässä yksi perustajajäsen, Tarja Halonen istuu Sexpon nykyisen toiminnanjohtajan Jussi Nissisen kanssa.

Jussi Nissinen on myös FinnQueer-verkkolehden perustajajäsen yhdessä minun
kanssani ja toimittaa parhaillaan uutta kirjaa hlbti-ihmisten mielenterveyshoidoista yhdessä rovasti Liisa Tuovisen, päätoimittaja Jorma Hentilän ja minun kanssa. Teos julkistetaan Sexpon suuressa koulutusseminaarissa 12.3.2010.

--

Kuva: Sexpo-säätiö


Liittolaisia tasavallan huipulta - Tarja Halonen Sexpossa 26.11.2009

President Tarja Halonen, one of the founding members of the Sexpo Foundation, was the quest of honor at the 40th anniversary of Sexpo, on November 26th, 2009. In this picture Tarja Halonen is together with Jakob Söderman, previously Minister of Justice and Kalevi Suomela, author and philosopher and one of the founding members of Sexpo.

[Tässä blogisarjassa kerron Setan varhaishistoriasta siltä osin kuin olen itse henkiiökohtaisesti ollut mukana tapahtumissa. Tämä liittyy vuoden 2010 alussa julkaistavaan Setan varhaishistoriaan, jota viimeistelee Anssi Pirttijärvi].

Olin 26.11.2009 kutsuttuna Sexpo-säätiön 40-vuotisjuhlissa Tieteiden talolla. Läsnä oli monia Sexpon perustajajäseniä. Tässä yksi perustajajäsen, Tarja Halonen (vas) keskustelee kahden muun perustajajäsenen kanssa, entinen oikeusasiamies Jakob Söderman (Tarjan vieressä) ja Kalevi Suomela (puoliksi selin).

-
Kuva: Olli Stålström


Sairausleiman kriitikko tulossa Suomeen luennoimaan - liittolaisia maailman psykiatrian huipulta

The Sexpo Foundation has invited Jack Drescher, M.D. to give a keynote speech and chair a workshop in a large training seminar at the University of Helsinki, on March 12th, 2010.

[Tässä blogisarjassa kerron Setan varhaishistoriasta siltä osin kuin olen itse henkiiökohtaisesti ollut mukana tapahtumissa. Tämä liittyy vuoden 2010 alussa julkaistavaan Setan varhaishistoriaan, jota viimeistelee Anssi Pirttijärvi].

Olen kutsunut väitöskirjani ohjaajan Jack Drescherin luennoimaan Sexpon järjestämässä koulutusseminaarissa 12.3.2010 ja vetämään työryhmää, jonka ohjelma on toistaiseksi nähtävissä vain FinnQueerin luonnossivuilla: http://www.finnqueer.net/juttu.cgi?s=339_42_1

Jack Drescher on New Yorkissa toimiva psykoanalyytikko, joka toimi Yhdysvaltain psykiatriyhdistyksen (APA) HLB-asiain komitean puheenjohtajana vuosina 2000-2006. Hän on myös Yhdysvaltain psykoanalyytikkoyhdistyksen (APsaA) asiantuntija sekä työryhmässä, joka valmistelee seuraavaa - vuonna 2012 julkaistavaa - tautiluokitusta DSM-V seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuuden osalta.

--
Kuva: psykoanalyytikko Jack Drescher, joka on julkaissut tai toimittanut kymmeniä teoksia homouden sairausleiman ja eheytysideologioiden poistumisesta.

Jack Drescherillä on netissä 8 minuutin YouTube -videoesitys konversioterapioiden ongelmista:

http://www.encyclopedia.com/video/Kh6v9aysfQI-qa-dr-jack-drescher-discusses.aspx


Kirjoittamassa suomalaisen seksin historiaa - liittolaisia Sexposta

The Sexpo Foundation published the 500 year history of Finnish sex in its 40th anniversary festival. It was compiled and edited by Anu Suomela, a longtime researcher in Sexpo. I helped her with the gay and trans parts of our history.

[Tässä blogisarjassa kerron Setan varhaishistoriasta siltä osin kuin olen itse henkiiökohtaisesti ollut mukana tapahtumissa. Tämä liittyy vuoden 2010 alussa julkaistavaan Setan varhaishistoriaan, jota viimeistelee Anssi Pirttijärvi].

Sexpon 40-vuotisjuhlassa 26.11.2009 julkaistiin Suomalaisen seksin historia viimeisen 500 vuoden ajalta. Sen on toimittanut Sexpon Anu Suomela ja minä olin mukana tekemässä sen homo- ja transosuutta:

http://www.sexpo.fi/File/poimintoja_suomalaisen_seksin_historiasta_500_vuodelta.pdf

--
Kuva: Olli Stålström (vas) ja Sexpon Anu Suomela (oik) seksuaalisuutta ja uskontoa käsittelevässä seminaarissa Tieteiden talolla 21. ja 24.2.2009


Kuva omasta varhaishistoriastani - tukea Yhdysvaltain tiedeakatemiasta

I received today a picture from my youth from my dear friend Gus, with whom I fell in love during our New York Herald Tribune Youth Forum in 1962. Our Forum friend Rodolfo ("Rudy") from Uruguay Photoshopped it. Me in 1997 (left), me in 1962 (middle) and Gus in 1997 (right)

Sain tänään ensimmäiseltä rakkaaltani Gusilta kuvamanipulaation,jossa olen minä (53-vuotiaana vuonna 1997, keskellä), minä (17-vuotiaana vuonna 1962) ja Gus vuonna 1997 (53-vuotiaana oikealla).

Sen lisäksi, että Gus on ollut ensirakkauteni kansainvälisessä stipendiaattiohjelmassa New Yorkissa 1962, hän on ollut myös Yhdysvaltain Tiedeakatemian ulkomaanosastolla töissä. Tämän takia hän on ollut minulle suuri henkilökohtainen ja ammatillinen tuki.

Voi itku tätä ajan kiitämistä! Toisaalta on onni, ettei tarvitse enää olla
17-vuotias :)