Olin 13.4.2013 pitkän istunnon Kallion seurakuntaneuvoston jäsenenä Teemu Laajasalon vetämillä toiminnan suunnittelupäivillä Alppilan kirkon seurakuntasalissa. Siinä mietittiin seurakunnan toiminnan ja sanoman kehittämistä. Minut valtasi taas syvä kognitiivinen dissonanssi eli sisäinen ristiriita.
Toisaalta on upeaa, että seurakunnalla on uusi nuori kirkkoherra, joka kuuntelee ja kannustaa. Jo virkaanastujaissaarnassaan Teemu asettui suoruuden ja reiluuden puolelle tekopyhyyttä vastaan.
Mutta sitten oli pieni mutta piinkova kovasydämisten ydinjoukko, joka edusti sitä sairaalasielunhoidon linjaa (Erik Ewalds, Asser Stenbäck), jonka uskomuksiin kuuluu samasukupuolisten rakkauden tunteiden mitätöinti ja poisselittäminen lapsuudenaikaisen kehityshäiriön tuottamana vinoutuneisuutena, joka kuitenkin voidaan eheyttää kristillisellä sielunhoidolla.
Vaikka tämän uskomuksen kannattajien määrä Kallion seurakunnassa on äänestystulosten perusteella ollut pitkään noin 2/14, minulle joka pahasti vaurioiduin yrittäessäni eheytymistä tahdonvoimalla, sielunhoidolla ja psykoanalyysillä, oli kuin puukonisku selkään kun minulle luennoitiin eheyttämisen eduista.
Kaikki puukoniskut oli verhottu kristillisen sielunhoidon tekopyhään terminologiaan: "seurakunnan sielunhoidon tehtävä on rakastaa ihmiset terveiksi". Jouduin taas "taistele tai pakene" -tilanteeseen.
Pysyin kuitenkin rauhallisena, koska tänä päivänä voin vedota moneen sellaiseen kirkon eetikkoon, joka pitää näitä eheytyspuheita julmuutena. Yksi näistä on Kari Latvus, joka on käsitellyt Ewaldsin ym. eheytysideologiaa Kirkon kellarin blogissaan:
Seuraavassa raporttini roolistani Pirkko Jalovaaran demonijahdin paljastamisessa.
Olen Setan periaateohjelmatyöryhmän 1974-76 vetäjä, Kallion seurakuntaneuvoston jäsen 2010-2014 sekä Mielenterveysyhdistys Helmin puheenjohtaja vuosina 2011-2013 sekä siinä ominaisuudessa myös Mielenterveyspoolin jäsen (yhdessä mm. Suomen Mielenterveysseuran, Suomen psykiatriyhdistyksen, Suomen psykologiliiton sekä useiden mielenterveysyhdistysten kanssa).
Olen se henkilö, joka nosti maallikkosaarnaaja Pirkko Jalovaaran toiminnan julkisen kritiikin kohteeksi heti saatuani tietää siitä. Jalovaara ei ole erityisemmin kalliolainen demonienjahtaaja, vaan hän on useiden vuosien aikana kiertänyt useissa kymmenissä seurakunnissa pitämässä Sanan ja rukouksen iltoja, joissa on viime vuosina ryhdytty harjoittamaan skitsofreniaa, masennusta ja homoutta aiheuttavien demonien ulosajamista ja tehokasta rahankeräystä.
Aikaisemmin kukaan ei ollut uskaltanut, kehdannut tai viitsinyt puuttua Jalovaaran demonienjahtaamiseen, vaikka se oli ollut tuhansien tiedossa. Heti kun itse sain kuulla toiminnasta, menin parin Kallion seurakuntaneuvoston jäsenen kanssa tutustumaan siihen, mitä Jalovaaran illoissa tapahtuu.
Minun ei suinkaan tarvinnut toimia yksin, vaan sain välittömästi nuoria ihmisiä Kallion seurakuntaneuvostosta mukaani tutustumaan tilanteeseen paikan päällä ja me kaikki totesimme yhdessä, että tämä on epäkohta, johon pitää puuttua heti.
Otin asian esille myös Mielenterveyspoolissa, joka välittömästi totesi demonien ulosajamisen mielenterveyshoitona olevan epätieteellistä ja vaarallista.
Kirjoitin asiasta lausunnon Kallion seurakuntaneuvostolle ja Kallion uudelle kirkkoherralle Teemu Laajasalolle, joka oli pyytänyt lausuntoja kaikilta neuvoston jäseniltä.
Omassa lausunnossani toin esille kolme näkökohtaa: 1) tieteellistä mielenterveystyötä edustava Mielenterveyspooli pitää demonien ajamista epätieteellisenä ja kohteensa vaarantavana toimintana, 2) muistutin evankelis-luterilaisen kirkon hyväksymistä sielunhoidon eettisistä suuntaviivoista, joissa kirkko on irtisanoutunut sananmukaisesta demoniuskosta jota pidetään vanhentuneena ja taikauskona, 3) muistutin luterilaisen kirkon eronneen katolisesta kirkosta koska uskonpuhdistaja Luther vastusti teeseissään henkilökohtaisen pelastumisen lupaamista rahalahjoituksia eli anekauppaa vastaan.
Liitin myös lääketieteen historiaa käsitteleväni väitöskirjan, jossa kuvasin miten kaksi militanttia katolisen kirkon munkkia olivat kirjoittaneet demonioppia käsitelleen perusteoksen Malleus Maleficarum, joka käynnisti noitavainot ja juutalaisvainot 1487 (http://en.wikipedia.org/wiki/Malleus_Maleficarum) sekä homoihin kohdistuvan laajamittaisen tuhoamisen.
Malleus Maleficarumista tuli vuosisadoiksi katolisen kirkon opillinen käsikirja, jonka mukaan miehen kylkiluusta muotoiltu nainen oli lihallisen heikkoutensa vuoksi myös hengellisesti heikompi ja siksi altis synteihin ja kelpaamaton katolisen kirkon opettajaksi.
Katsoin että siinä oli yksi vankimmista perusteista siihen, miksi katolisessa kirkossa ja muissa konservatiivisissa kirkkokunnissa ei hyväksytä naispappeutta ja homojen yhdenvertaisuutta.
Tämän perusteella ehdotin demonien ulosajamisen kieltämistä evankelisluterilaisen kirkon tilaisuuksissa.
Samalla kuitenkin huomautin siitä, että Jalovaaran tilaisuudet selvästi vetoavat suureen yleisöjoukkoon, joka kokee olevansa syrjäytetty ja syrjitty. Täynnä oleva (900 henkeä) Kallion kirkko oli täynnä apua hakevia ja stigmatisoituja ihmisiä, joihin karismaattiset herätysliikkeet ovat perinteisesti kohdistaneet sanomansa, mm. erilaisia etnisiä vähemmistöjä.
Huomautin, että pelkkä kieltäminen jättäisi nämä ihmiset pulaan. Ehdotin, että näiden ihmisten sielunhoidollisiin tarpeisiin kehitettäisiin Agricola-messun tyyppistä toimintaa, joka tarjoaa aktiivista toimintaa, kuitenkin ilman epätieteellistä ja mielenterveyttä vaarantavaa uskomushoitoa. Teemu Laajasalolla on kokemusta juuri Agricola-messujen järjestämisessä oltuaan Agricolan kirkon kirkkoherra ennen Kalliota.
Teemu Laajasalo teki itsenäisesti päätöksen kieltää Pirkko Jalovaaran harjoittaman demonien ulosajamisen Kallion kirkossa, minkä Kallion seurakuntaneuvosto hyväksyi 12.3.2013.
