Ollin Oppivuodet

Näytetään bloggaukset kesäkuulta 2009.

Setan pitkäaikainen ystävä ja tukija Mike Ross

[Tässä blogisarjassa kerron Setan varhaishistoriasta siltä osin kuin olen itse henkiiökohtaisesti ollut mukana tapahtumissa. Tämä liittyy vuoden 2010 alussa julkaistavaan Setan varhaishistoriaan, jota viimeistelee Anssi Pirttijärvi].

--
Toisaalla Ranneliikkeessä käydään huutokauppaa siitä ketkä pitäisi korottaa homomaailman "sankareiksi" ja nostaa tolpan nokkaan muiden ylöspäin katsottavaksi. Olen yllättynyt siitä, että minunkin nimeni on tullut esiin siinä kisassa. Haluan esittää kohteliaan vastalauseen. En pidä tuollaista kilpailua hyvänä enkä asiallisena.

Koko sankarihuutokauppa muistuttaa kaupallisten tv-kanavien kilpailuohjelmia. Itse en halua olla osallisena sellaisesta.

Minä ainakin hyppään pois sen tolpan nokasta. Minun maailmaani eivät kuulu itsensä ylentäminen ja muiden työn väheksyminen. Vastustan henkilöpalvontaa, myös minuun itseeni kohdistettuna :)

Minullakin on toki ihmisiä, joiden toimintaa hlbti-ihmisten puolesta arvostan ja kunnioitan suuresti. Mutta kukaan heistä ei ole tolpan nokassa istuva julkkis. En suhtaudu heihin idealisoiden "sankareina", mutta arvostan toki heidän ahkeruuttaan, moraalista rohkeuttaan ja älyllistä rehellisyyttään.

Haluaisin kertoa vain yhdestä ystävästäni, joka on suuresti vaikuttanut asenteiden myönteistymiseen koko maailmassa ja lisäksi auttanut minua henkilökohtaisesti.

Michael W. Ross on alunperin Uudessa Seelannissa syntynyt ja kasvanut psykologi, luontoaktivisti, rauhanaktivisti ja gayaktivisti. Mike on hyvin lahjakas ja hän etenikin sitten psykologian professoriksi Australiassa (Flinders University) ja myöhemmin kansanterveystieteen professoriksi Texasin yliopistoon. Tähän mennessä Mike on kirjoittanut tai toimittanut satoja artikkeleita tai kirjoja hlbti-ihmisistä, lähinnä mielenterveyden kannalta. Tässä Miken julkaisuluettelo:

http://74.125.77.132/search?q=cache:i14TEL4_MnsJ:www.sph.uth.tmc.edu/cv/ross.pdf+michael+w.+ross&cd=16&hl=fi&ct=clnk&client=safari

Mike Ross tuli ensimmäistä kertaa Suomeen luettuaan minun juttuni psykoanalyyttisesta syrjinnästä vuonna 1978. Hän oli silloin nuori mutta jo tuottelias kriittinen psykologi ja ihmisoikeusaktivisti.

Julkaisimme yhdessä Miken kanssa vuonna 1979 artikkelin, jossa kritikoimme sitä, että johtava psykoanalyytikko Kalle Achté puolusti jopa homodemonien manaamista ulos ihmisistä eheytyshoitona, jotta ei loukattaisi uskonnollisia ihmisiä.

Kirjoitimme yhdessä vuonna 1980 artikkelin siitä, miten suomalainen sielunhoitaja yritti leimata tekstin väärentämisestä protestoineen homoaktivistin - eli minut - "valitteluvainoharhasta" eli "kverulatorisesta paranoiasta" kärsiväksi. Mike oli sitä mieltä ettei hän tarpeeksi osallistunut jutun kirjoittamiseen ja veti nimensä pois niin, että juttu ilmestyi yksinomaan minun nimelläni (Stålström, Olli (1980) Querulous Paranoia. Diagnosis and Dissent) [Kverulatorinen paranoia - diagnoosi ja protestointi].

Samana vuonna Mike kirjoitti APA:n aikakauslehteen Psychiatric Opinion yhdessä Setassa toimineen yhteiskuntatieteiden tohtorin Annikki Talikan kanssa artikkelin, jossa he toivat kansainväliseen tietoisuuteen sen, että Suomessa on psykiatrisesti perusteltu sensuurilaki (ns. kehotuskielto), jota oli käytetty useasti sanavapauden rajoittamiseen homoasioista tiedottamisessa.

Mike Ross avusti suuresti Rakkauden monet kasvot (1984) -teoksen valmisteluissa ja kirjoitti siihen yhteenvedon hlbt-ihmisiä koskevasta tieteellisestä tutkimuksesta.

Mike Ross avusti minua kun suomalaiset tutkijakollegat veivät minulta yhdessä kerätyn graduaineiston, niin että itse en saanut sitä itselleni, mutta se annettiin eräälle turkulaiselle opiskelijalle, joka helposti väänsi siitä gradun itselleen. Minun piti kerätä uusi sosiologian gradun aineisto muualta.

Onneksi Mike Ross kutsui minun Australiaan lääkintöhallituksen tutkijaksi vuonna 1986. Sen ansiosta sain tehtyä maisterin tutkinnon ja toimitettua teoksen Aids asiallisesti (1987).

Mike Ross lähetti minulle materiaalia hiv/aids-tutkimuksesta ja kirjoitti toimittamaani Aids-työn aikakauskirjaan vuonna 1987.

Vuonna 1997 Mike Ross avusti minua kun minulta vietiin Aids-tukikeskuksessa keräämäni aineiston julkaisuoikeus. Vaikka olin tehnyt suurimman osan työstä, suomalaiset kollegat julkaisivat jo sovitun artikkelin ilman nimeäni kirjoittajaluettelossa. Minun lakimieheni kutsui sitä tekijänoikeuden ryöstöksi. Mike Ross avusti minua yrittäessäni juristin avulla saada nimeni palautetuksi kirjoittajien joukkoon.

Vuonna 1999 Mike Ross auttoi minua kun muuan psykoanalyytikko haastoi minut Tampereen käräräoikeuteen syytettynä solvauksesta, koska olin käyttänyt hänestä termiä "asiantuntija" lainausmerkeissä. Mike Ross oli asiantuntijatodistajani oikeudessa ja Matti Wuori puolustajani. Voitimme oikeusjutun, eikä syyttäjän vaatimusta väitöskirjani tuhoamisesta pantu täytäntöön.

Ollessani oikeuden edessä syytettynä solvauksesta, koska olin käyttänyt kritiikkini kohteesta termiä "asiantuntija" (lainausmerkeissä siis), väänsin oikeuden edessä Matti Wuoren avustamana yhä uudelleen ja uudelleen, että kirjoittaessani (esim.) "Tuppurainen (1996)" tai "Tappurainen (1996)", viittaan tekstiin, jonka tekijäksi on merkitty tuon nimiset henkilöt tuona vuonna, enkä heidän persoonaansa.

Poliisikuulustelujen ja oikeudenkäynnin yhteydessä kävi ilmi, että minut oikeuteen vetänyt psykoanalyytikko oli yrittänyt muuttaa tekstiänsä minun kommenttieni mukaisesti. Kun kustantaja ei sallinut hänen korjata omaa tekstiään, psykoanalyytikko haastoi minut oikeuteen!

Poliisikuulustelut ja oikeudenkäynti venyivät kaikkiaan kahden vuoden pituiseksi, jona aikana ylläni häilyi uhka, että väitöskirjani takavarikoidaan ja että menetän omaisuuteni syyttäjän vaatimusten mukaisesti. Tämä odotusaika repi minut rikki, vaikka lopussa oikeus voitti ja syytteet hylättiin.

Vaikka voitin oikeusjutun, siitä jäi harhaanjohtavan ja asiantuntemattoman lehtikirjoittelun johdosta virhekäsitys, että olisin "siteeranut väärin" kantajaa.

Väärinkäsityksen korjaamiseksi Mike Ross haastatteli vastaväittäjääni Elina Haavio-Mannilaa, puolustusasianajajaani Matti Wuorta ja tieteenfilosofi Ilkka Niiniluotoa. Mike totesi väärinkäsityksen johtuneen siitä, että syytteen nostaja ei ollut tuntenut viitemerkintöjä vaan oli tulkinnut, että viittaukseni hänen tekstiinsä olisi henkilöön kohdistuvaa kritiikkiä.

Mike Ross teki haastatteluja artikkelin taustaksi ja etsi sille julkaisijaa kaikkiaan 10 vuoden ajan. Hänellä oli työtä saada tiedelehdet kiinnostumaan pienen maan pienen tutkijan kohtalosta. Mike pystyi kuitenkin perustelemaan tapauksen merkityksen tieteelle yleensä. Helsingin yliopiston Ilkka Niiniluoto totesi myös, että jos väitöskirjani olisi tuhottu syyttäjän vaatimusten mukaisesti, tiede sellaisena kuin tunnemme sen nyt, olisi jouduttu hylkäämään.

Artikkelin nimi on "The Last Book-Burning Trial of the Twentieth Century. The Stålström Dissertation and the Challenge of Homophobic Authority". Artikkeli ilmestyi alkukielellä Journal of Homosexualityn verkkojulkaisuna.

Julkaisen sen FinnQueerissa suomenkielelle käännettynä heti kun juttu on suomennettu.

Ilman Miken tukea olisin lopullisesti menettänyt mielenterveyteni ja katkeroitunut. Onneksi maailmassa on vielä rehellisiä ja suoraselkäisiä tieteentekijötä. Toivoa siis on.

Tänä vuonna tulee 30 vuotta Mike Rossin antamaa tukea minulle suomalaisia psykoanalyytikoita, sensaatiolääkäreitä ja ryösteleviä tieteentekijöitä vastaan.

Nyt on rauhallinen mieli lähteä pitkälle kesälomalle ulkomaille, jossa seurustelen vain rakkaani Jupen ja Johannes Brahmsin (musiikin) kanssa.

Olen Miken kanssa sopinut, että hän tulee taas Suomeen kesällä 2010 ja menemme Savonlinnan musiikkifestareille kimpassa.

--
Kuva: Texasin yliopiston kansanterveystieteen professori Michael W. Ross. Kuvan julkaisuoikeus: Olli Stålström


Setan historia ja nykypäivä kohtaavat - Yle Teema teki laatuohjelman Homo-Suomen historia

[Tässä blogisarjassa kerron Setan varhaishistoriasta siltä osin kuin olen itse henkiiökohtaisesti ollut mukana tapahtumissa. Tämä liittyy vuoden 2010 alussa julkaistavaan Setan varhaishistoriaan, jota viimeistelee Anssi Pirttijärvi].

--
Tänään 9.6.2009 alkaa Yle Teeman ohjelman Homo-Suomen historia toinen uusintaesityskierros:

http://www.yle.fi/teema/dokumentit/historiadokumentti/id17743.html

Homo-Suomen historia on saanut kaksijakoisen vastaanoton. Toisaalta sitä on kehuttu hyvin tehdyksi dokumentiksi suomalaisten lesbojen ja homojen taistelukausista. Toisaalta sarja on saanut kritiikkiä Ranneliikkeen keskustelupalstoilla sen johdosta, että siinä on kerrottu niistä sosiaalisista ja psyykkisistä ongelmista, joita salaamisen pakko ja vähemmistösyrjintä aiheuttavat.

Erityisesti minun osuuttani on eräillä tahoilla kritisoitu, koska olen tuonut näkyviin sen, mitä psykiatrinen leimaaminen ja väkivalta aiheuttivat. Olen kaatanut hlbtiq-ihmisiä ympäröivän (sosiologi Matti Kortteisen käyttämän termin mukaisesti) "onnellisuusmuurin".

Minun kantani on aina ollut, että historiaa ei voida aidosti tarkastella, jos on pakko vaieta joistakin keskeisistä ongelmista. Olen käyttänyt esimerkkinä, että Suomen historian kuvaus jäisi vinoutuneeksi, jos ei saa käsitellä esim. sisällissotaa, köyhyyttä, eriarvoisuutta, tai ulkopoliittista nöyristelyä.

Jo Yle Teeman tehdessä ohjelmaa vuonna 2005, ehdotin sen johdolle, että he haastattelisivat ja kuvaisivat myös Ranneliikkeen johtoa ja toimittajia. Kaksi viikkoa sitten tapasin ohjelman tuottajan Ylen kesäjuhlassa Pasilassa ja uusin ehdotukseni.

Tuottaja kertoi ohjelman vastaanoton olleen niin hyvän, että he pohtivat viidennen osan tekemistä Homo-Suomen historiasta.

Kuva on otettu Tampereella pidetystä Pride-juhlasta kesällä 2005, jossa tehtiin ulkokuvauksia Homo-Suomen historiaa varten. Pride-marssilla kannoin plakaattia, joka kuvaa omaa tunnuslausettani: "Taistelu jatkuu". Sillä olen aina halunnut varoittaa vaarasta, että monilla kansanliikkeillä on taipumus jähmettyä ja muuttua kapinallisuudesta papillisuuteen kun hyvinvoivan enemmistön diktatuuri kaappaa vallan liikkeissä (nämä sanonnat olen pihistänyt Vappu Taipaleelta ja Claes Anderssonilta).

Olli Stålströmin kuva-arkisto


Setan historia ja nykypäivä kohtaavat - vanhat aktivistit juhlivat Pirkko Saision ja Pirjo Honkasalo

[Tässä blogisarjassa kerron Setan varhaishistoriasta siltä osin kuin olen itse henkiiökohtaisesti ollut mukana tapahtumissa. Tämä liittyy vuoden 2010 alussa julkaistavaan Setan varhaishistoriaan, jota viimeistelee Anssi Pirttijärvi].

--
Pirkko Saisio ("Saikki") ja Pirjo Honkasalo ("Honksu") pitivät ravintola Kaisaniemessä julkiset hääjuhlat 6.6.2009 seurusteltuaan sitä ennen jo 27 vuotta.

Saikki piti tilaisuudessa lämpimän puheen, jossa hän muisteli kaikkia ystäviään, jotka ovat eri tavoin osallistuneet yhdenvertaisuuden toteuttamiseen Suomessa ja tehneet mahdolliseksi samaa sukupuolta olevien väliset liitot.

Puheessaan ja Punaisessa erokirjassaan Saikki kehui minua niin, että jouduin aivan hämilleni. Hän kirjoitti Nokian insinööristä, joka aina muisti sanoa että taistelu on vasta alkamassa kun ryhtyi sosiologian opiskelijaksi.

Setan alkuvuosina Saikki oli suunnitellut kirjoittaa minusta jotain tekstiä sen johdosta, että olin luopunut upeasta urasta Nokian vientipäällikkönä ja ryhtynyt Setan aktivistiksi.

Annoin Saikille lahjaksi mielenterveysaktivistin Leena Vähäkylän uuden teoksen Työtä tehden (2009), missä olen itse kirjoittanut tähän astisen elämäni tarinan, kertoen miten monilla eri tavoilla suomalainen yhteiskunta yrittää lyödä alas yritteliästä ja avuliasta mutta kriittistä ihmistä.

Päivän juhlakalu Pirkko Saisio on saanut seuraavat palkinnot tai ehdokkuudet:

J. H. Erkon palkinto (Elämänmeno) 1975
Valtion kirjallisuuspalkinto 1985
Suomen näytelmäkirjailijaliiton Lea-palkinto 1986 (Hävinneiden legenda), 1994 (Voiton päivä) ja 2003 (Tunnottomuus)
Finlandia-palkintoehdokkuus 1992 (Kulkue), 1998 (Pienin yhteinen jaettava), 2000 (Vastavalo), 2005 (Voimattomuus), 2008 (Kohtuuttomuus)
Runeberg-palkintoehdokkuus 2000
Suomi-palkinto 2002
Finlandia-palkinto 2003 (Punainen erokirja)
Varjo-Finlandia 2003
Pohjoismaisen näytelmäkirjailijapalkinnon ehdokkuus 2004
Pro Finlandia -mitali 2007

Iltalehden uutinen Saikin ja Honksun häistä:

http://www.iltalehti.fi/viihde/200906109748022_vi.shtml

Kuva: Saikki ja Olli juhlimassa Saikin ja Honksun häitä 6.6.2009.
Olli Stålströmin yksityisarkisto


Setan historia ja nykypäivä kohtaavat - Setan perusaktivisteja koolla 6.6.2009

[Tässä blogisarjassa kerron Setan varhaishistoriasta siltä osin kuin olen itse henkiiökohtaisesti ollut mukana tapahtumissa. Tämä liittyy vuoden 2010 alussa julkaistavaan Setan varhaishistoriaan, jota viimeistelee Anssi Pirttijärvi].

--
Pirkko Saisio ja Pirjo Honkasalo pitivät ravintola Kaisaniemessä julkiset hääjuhlat 6.6.2009 seurusteltuaan sitä ennen jo 27 vuotta. Oheisessa kuvassa Pirkko Saision läsnäolijoista valitsemat veteraanit, jotka omalla työllään ja esimerkillään ovat olleet aloittamassa seksuaalisen tasavertaisuuden toteutumista Suomessa.

Kuvassa vasemmalta oikealle: Jorma Hentilä, Kersti Juva, Marsa Luukkonen, Olli Stålström, Pirkko Saisio ja Vesa Tapio Valo.

Hääväkeä oli useita satoja ravintola Kaisaniemessä ja tilaisuuden kulttuuriohjelma oli upea. Pirkko Saisio lauloi upeasti kuten monta kertaa aikaiseminkin Setan tilaisuuksissa.

Muistelimme ja kerroimme hääväelle millainen työnjako vallitsi kuvaan otettujen kesken. Jorma Hentilä toimi elämäntoverinsa Max Randin kanssa kokeneena poliitikkona ja kirjoittajana neuvonantajana ja tiedotuksen asiantuntijana. Kersti Juva arkkipiispan ja koulutuspsykoanalyytikon tyttärenä otti käsittelyyn kirkon ja psykoanalyysin johdon. Marsa Luukkonen toimi Weilin + Göösin kustannustoimittajana ja vaikutti suuresti Rakkauden monet kasvot -kirjan (1984) syntymiseen ja sen korkeaan laatuun. Pirkko Saisio dokumentoi kirjoissaan syrjinnän ja vapautumisen arkea. Vesa Tapio Valo oli Olli Stålströmin kanssa eturivin taistelijoita, jotka tulivat omalla nimellään Seta-lehden toimittajina julkisuuteen vuonna 1975 muiden antaessa taustatukea.

Kuvan ottamisen jälkeen tuli paikalle Kimmo Kahra, joka jo lukiokundina osallistui Seta-lehden toimittamiseen vuodesta 1975 alkaen.

Tänään Jorma Hentilä on eläkkeellä, ja toimi pitkään Voltti-lehden kirjoittajana sekä Seta-säätiön puheenjohtajana (http://fi.wikipedia.org/wiki/Jorma_Hentilä;)

Kersti Juva on kaunokirjallisuuden suomentaja ja taiteilijaprofessori (http://fi.wikipedia.org/wiki/Kersti_Juva)

Marsa Luukkonen toimii edelleen kustannusalalla toimittajana ja kouluttajana (http://www.saunalahti.fi/marsan/index.html)

Pirkko Saisio oli Teatterikorkeakoulun professorina 1997-2001 sekä Finlandia-palkittu (v. 2003) kirjailija ja arvostettu laulaja.

Vesa Tapio Valo on juuri nimitetty Seinäjoen kaupunginteatterin johtajaksi
(http://www.seinajoenkaupunginteatteri.fi/tiedote07.html)

Olli Stålström toimitti yhdessä Kai Sieversin kanssa peruskirjan Rakkauden monet kasvot vuonna 1984 ja teki väitöskirjan homouden sairausleiman loppumisesta (1997) ja jatkaa psykiatriakritiikin tuottamista ja psykoanalyysin teoriahistoriasta luennoimista erilaisissa koulutusinstituutioissa tehden vaihtelevia sekatöitä leivän ansaitsemiseksi, viimeksi kulunvalvontaa Helsingin Satamassa vartijana.

(http://personal.inet.fi/koti/olli.stalstrom/vitfintaidot.htm)

Martin Schreck ei päässyt mukaan, koska hän asuu Kööpenhaminassa.

Kuva: Olli Stålströmin yksityisarkisto


Setan historia ja nykypäivä kohtaavat - varhainen aktivisti ja perustaja Martin Schreck kävi Suomess

[Tässä blogisarjassa kerron Setan varhaishistoriasta siltä osin kuin olen itse henkiiökohtaisesti ollut mukana tapahtumissa. Tämä liittyy vuoden 2010 alussa julkaistavaan Setan varhaishistoriaan, jota viimeistelee Anssi Pirttijärvi].

--
Setan ensimmäinen puheenjohtaja (1974-1976) ja yksi liikkeen käynnistäjistä (Veli Hyvärisen ohella), Martin Schreck kävi Suomessa vuonna 2008 tapaamassa Setan historiankirjoittajaa Anssi Pirttijärveä ja antoi seuraavan haastattelun Setan alkuvaiheen historiasta:

http://www.finnqueer.net/juttu.cgi?s=313_6_1

Kuvassa Martin selaa Seta-lehden ensimmäisen viisivuotiskauden sidottua arkistokappaletta ja näyttää silloisen elämänkumppaninsa Seppo Kivistön kuvaa. Sepon haastattelu on otsikoitu: "Seppo kuuntelee sinua". Seppo toimi Setan päivystäjänä ja sosiaalisihteerinä alkuvuosina 1974-1976.

Tänään Martin työskentelee Kööpenhaminassa Tanskan postilla.

Kuva: Olli Stålström