Ollin Oppivuodet

[7.11.2013] Olin tänään seuraamassa Tuomiokirkon kryptassa järjestettyä keskustelua "Moniäänisyys kirkossa", jossa puhuivat mm. HS:n päätoimittaja Riikka Venäläinen ja jossa oli Janne Villan vetämä paneeli, jossa puhuivat Kallion khra Teemu Laajasalo, evankelisluterilaiseen kirkon viestintäjohtaja Seppo Simola, Leena Huovinen, Arto Antturi sekä useita keskustelijoita eri puolilta kirkollista kirjoa. Minun suvaittiin esittää yksi yleisöpuheenvuoro katsomosta.

Kerroin tehneeni 40 vuoden ajan metodikritiikkiä kirkon ja kristillisten herätysliikkeiden tavasta käsitellä homoudesta annettua tieteellistä tietoa, joka on väitöskirjani mukaan suurelta osin puutteellista, yksipuolista ja vääristynyttä. Kerroin miten kristillisten ääriliikkeiden taholta ylläpidetty keinotekoinen kuva seksuaali- ja sukupuolivähemmistöistä on suorastaan sairastuttanut sen omaksuneet homot ja lesbot ja ajanut monet aikoinaan itsemurhaan.

Ilmaisin valitteluni sen johdosta, että kristillisen yhteisön käsitellessä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä ei useinkaan pitäydytä tieteellisiin faktoihin.

Annoin myös paneelissa keskustelleelle Kallion kirkkoherra Teemu Laajasalolle teoksen Seksuaaliterveys Suomessa, jossa on Sexpon entisen toiminnanjohtajan Jussi Nissisen ja minun artikkeli seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen historiasta Suomessa. Annoin myös siitä teoksesta yhdessä amerikkalaisen sosiologian professorin Ilsa Lottesin kanssa kääntämäni ensimmäinen englanninkielisen suomalaisen seksologian oppikirjan (New Views on Sexual Health - jonka muuten kävin viemässä Tarja Haloselle presidentin linnaan kun se ilmestyi vuonna 2000, olihan Tarja Halonen yksi Sexpon perustajajäsenistä)

Kerroin yleisölle Tuomiokirkon kryptassa, että olen tiukasti pysytellyt erossa sensaatiohakuisesta ohihuutamisesta mediassa ja että kieltäydyin menemästä television pahamaineiseen homoiltaan ja Enbusken homo-ohjelmaan radiossa, vaikka minua pyydettiin niihin.

Sen sijaan hain ja pääsin Kallion seurakuntaneuvostoon 2010 ja olen ollut mukana toimittamassa tietoteosta Saanko olla totta? (Gaudeamus 2011), jossa on uusin tieteellinen tieto seksuaali- ja sukupuolivähemmistöistä sekä trans-ihmisistä.

Yritin saada perille sanomaa, että myös uskonnon piirissä esitettyjen väitteiden homouden olemuksesta tulisi perustua tutkittuun tietoon perustuviin, tieteessä hyväksyttyihin tosiasioihin.

Korkeat kristityt panelistit puhuivat taas minun ylitseni ja ohitseni. Olin pahoillani siitä, ettei taaskaan ole kutsuttu yhtään asianosaista eli itse seksuaalivähemmistöön kuuluvaa ihmistä ja annettu hänelle puheoikeutta.

Tilaisuuteen osallistuneille kerroin miten itse olen edennyt tieteellisen tiedon jakamisessa: olen käynyt henkilökohtaisesti viemässä Saanko olla totta? -teoksen mm. Kristillisdemokraattien Päivi Räsäselle ja Patmosin Pasi Turuselle ja osoittanut kädestä pitäen yksityisessä tilaisuudessa ne kohdat, joissa heidän väitteensä eivät pidä paikkaansa tosiseikkojen kanssa.

On ollut myönteistä havaita, että yksityisopetukseni ansiosta väitteet siitä,
että homous olisi sairaus tai että hiv/aids leviäisi laajasti Suomessa ovat loppuneet tuolta taholta.

Annoin heille Suomen lääkäriliiton puheenjohtajan Heikki Pälven lausunnon siitä, että homous on poistettu jo vuosia sitten Suomen sairausluokituksesta sekä johtavan hiv/aids-lääkärin Jussi Sutisen tiedotteen, jonka mukaan tänä päivänä Suomessa elävien hiv-positiivisten henkilöiden eliniänodote on sama kuin väestössä yleensäkin edellyttäen että henkilö noudattaa lääkinnällisiä ohjeita.

Näiltä osin olen siis onnistunut pilaamaan kaksi keskeistä äärikristillisten propaganda-argumenttia käynnissä olevassa kulttuurisodassa tekemällä niiden virheellisyydet läpinäkyväksi.

Samalla olen joutunut tiettyjen äärihomojen hampaisiin, koska toimintani on vaikuttanut niin sovittelevalta, että teostani Saanko olla totta? on nimitetty "uskonnolliseksi kioskikirjallisuudeksi".

Kahden tulen välissä toimiminen vuosikymmenien ajan on romuttanut minut henkisesti, taloudellisesti ja terveydellisesti.

Eikä tarkoitukseni ole valittaa. Haluan itse asiassa onnitella kirkkoa siitä, että se onnistui lausunnollaan Oikeusministeriölle 28.5.1968 saamaan aikaan sensuurilain, jonka tarkoitus oli saada homot kokemaan itsensä poikkeavina ja sairaina. Siinä kirkko onnistui erinomaisesti.

Maallikkosaarnaaja Pirkko Jalovaara ansaitsi demonipuheillaan enemmän kuin arkkipiispa. Iltalehden tekemän selvityksen mukaan ansaitsi julkisten verotietojen mukaan viime vuonna 127 000 euroa. Jalovaaran liikkeen Rukousystävät ry:n poliisihallitukselle toimittamien tietojen mukaan yhdistys keräsi vuosien 2009-2011 aikana 644 555 euroa.

Kallion seurakuntaneuvosto ryhtyi keväällä 2013 tutkimaan tarkemmin Jalovaaran menettelytapoja, joista myös televisio-ohjelma MOT raportoi samoihin aikoihin keväällä. Minä kävin kahden muun Kallion seurakuntaneuvoston jäsenen kanssa Kallion kirkossa tutkimassa tapahtumien taustaa. Pirkko Jalovaara oli useiden vuosien ajan kiertänyt eri seurakunnissa pitämässä Sanan ja Rukouksen iltoja, joissa hän oli parantanut ihmisiä ajamalla rukouksella ja kätten päälle panemisella riivaajahenkiä eli demoneita, jotka aiheuttavat hänen mukaansa sairauksia, kuten skitsofreniaa, masennusta ja homoutta.

Jalovaaran toiminta ei ollut tapahtunut salassa, vaan hän oli vetänyt Kallion kirkon täyteen
ja hän oli ollut yhteistyössä Kallion seurakunnan papin kanssa. Tosin demonien ajaminen ei ollut myöskään virallisesti Kallion seurakunnan toimintaa, vaikka monet Kallion teologit olivat olleet tietoisia hänen toiminnastaan. Siitä oli kuitenkin vaiettu, eikä kukaan ollut aikaisemmin uskaltanut protestoida demonien ajamista vastaan.

Vasta kun Jalovaaran toiminta oli ylittänyt uutiskynnyksen, siihen uskalsivat puuttua Kallion seurakuntaneuvosto ja sen uusi kirkkoherra Teemu Laajasalo. Olin itse vienyt demonien manaamisen hoitomuotona tieteellistä mielenterveystyötä koordinoivan Mielenterveyspoolin kokoukseen Helmin puheenjohtajana. Mielenterveyspooli moitti jyrkästi Jalovaaran toimintaa pitäen sitä tehottomana ja vaarallisena uskomushoitona: http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/mielenterveyspooli--demonipuheet-jopa-hengenvaarallisia-/1912778

Annoin Kallion seurakuntaneuvostolle ja kirkkoherralle omana kantanani lausunnon, jonka mukaan skitsofreniaa, masennusta ja homoutta aiheuttavien demonien ulos ajaminen on epätieteellistä ja kohteelleen vaarallista, epäluterilaista koska Suomen evankelisluterilainen kirkko on jo sanoutunut irti sananmukaisesta demoniuskosta teologisissa kannanotoissaan ja muistutin että evankelisluterilainen kirkko sai alkunsa juuri siitä kun Luther esitti teesinsä katolisessa kirkossa harjoitettua aneiden keräämistä vastaan. Varoitin siitä, että pelkkä demonijahdin kieltäminen johtaisi umpikujaan, sillä havaintojemme mukaan Jalovaaran asiakaskunnassa oli paljon syrjittyjä ja syrjäytettyjä ihmisiä, jotka selvästikin saivat henkistä lohtua siitä, että heidän epätoivoonsa vastattiin.

Ehdotin, että Kallion seurakunnassa jatkettaisiin köyhien ja syrjäytettyjen keskuudessa tapahtuvaa jalkautuvaa ja vastaanottavaa diakonista ja teologista työtä samaan tyyliin kuin esimerkiksi Tuomasmessuissa, ilman syntipukkiryhmien demonisointia ja sairaaksi leimaamista. Muistutin myös että tieteellisessä maailmassa homoutta ei ole pidetty psykiatrisena häiriönä sitten vuoden 1974 yhdysvaltalaisessa sairausluokituksessa tai vuoden 1981 jälkeen Suomessa voimassa olevassa tautiluokituksessa.