Ollin Oppivuodet

Näytetään bloggaukset joulukuulta 2008.

Eläköön Suomen rauhantekijäpresidentit!

[Liittyy elämäkertablogiini, joka pohjustaa vuonna 2009 ilmestyvää opinnäytettä Setan varhaisvuosista, joka julkaistaan myös FinnQueerissä].
----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Entinen Suomen presidentti Martti Ahtisaari vastaanotti 10.12.2008 Nodelin rauhanpalkinnon Oslossa. Suomen rooli rauhanturvaajana ja rauhanrakentajana sai kansainväisesti näkyvän kiitoksen.

Nykyinen Suomen presidentti Tarja Halonen on myös osallistunut rauhanrakentamiseen niin kansainvälisellä tasolla kuin Suomen vähemmistöjen kohdalla.

Kirjoitin viime presidentinvaalien alla omalla kotisivullani Tarjan roolista yleensä rauhan rakentajana erilaisten vähemmistöjärjestöjen historiassa mm. seuraavasti:

"Halosen toiminnan eettinen lähtökohta on hänen oman kertomuksensa mukaan Setlementtiliikkeessä, jonka tavoitteena on edistää ihmisten keskinäistä vuorovaikutusta, kristillistä vastuuntuntoa ja sosiaalista oikeudenmukaisuutta.

Hän kertoo Lehtilän kirjassa järjestösotien sovittelijan roolistaan jo paljon ennen Setaa. Hänet vedettiin teatterimaailmaan mukaan ay-juristina 1970-luvulla kulttuuritaistolaisuuden eläessä kuuminta vaihettaan. Poliittisesti kulttuuritaistolaiset pitivät itseään tiedostavana etujoukkona ja suunnan näyttäjinä. Poliittisista vastustajista pahimpina pidettiin vanhan luokkataisteluopin mukaan luokkapettureita eli porvarien kanssa sopuilevia sosialidemokraatteja.

Halonen pystyi rauhoittamaan teatteriväen sisällä käydyn taistelun, jossa käytettiin kaikki keinot ay-etujen ajamiseksi, kokousten aikojen ja paikkojen muuttamista ja junttaporukoiden keräämistä. Halonen toteaa kirjassa veikeästi, etteivät kiistelevät osapuolet edes huomanneet, että sovittelija oli demari.

Tarja Halonen kertoo toimineensa Suomen Setlementtiliitto ry:n puheenjohtajana vuodesta 1989 lähtien. Tässäkin Tarja Halosen rooli sovinnontekijänä korostuu vielä Setan rauhoittamisen jälkeen. Kalliolan työ oli tavallaan hyvin alkukristillistä, koska solidaarisuustyössä joutui tekemään oikeaa, käytännön työtä. Setlementtiliike on aina tehnyt työtä alkoholistien auttamisessa, mutta nyt valittiin kohteeksi myös muita marginalisoituja ryhmiä, mm. maahanmuuttajat. Tarja Halosta pyydettiin liiton puheenjohtajaksi ja pyyntöä perusteltiin tarpeella saada ulkopuolinen puheenjohtaja, joka saisi eri ryhmät koottua yhteen.

Tarja Halonen toteaa monipuolisesta järjestötoiminnastaan, että siinä on aina ollut solidaarisuusteema – siis eettisyys. Aina on mukana ollut myös solidaarisuus ja yksilönvapaus, niiden kunnioittaminen ja yhteensovittaminen.

Lehtilän kirjassa Halonen toteaa: ”Minä löysin kuin imuri kaikki sellaiset järjestöt, joissa hoidettiin joitakin vähemmistökysymyksiä. Milloin puolustettiin joitakin vankilassa olleita, milloin romaneja, milloin oli kysymys miesten ja naisten tasa-arvosta, milloin kolmannen maailman auttamisesta”.

Hannu Lehtilän mukaan aktiivinen osallistuminen Setan toimintaan oli kova pala ja karsastuksen aihe ay-ympyröissä. Työ homojen ja lesbojen puolesta löi pitkäaikaisen leiman Haloseen, eikä siinä yhteydessä muistettu Setan ylevää perusajatusta; se perustettiin kannustamaan seksuaalisia vähemmistöjä avautumaan ja tulemaan mukaan yhteiskuntaan"

***

Samassa artikkelissa kerroin Tarjan roolista rauhanrakentajana alkuvaiheen Setassa seuraavaa. Olin silloin varsin aktiivinen Setan toiminnassa ja mukana kutsumassa kolmea ulkopuolista vaikuttajaa rauhanrakentajiksi:

"Pidän itse tärkeimpänä syynä siihen, miksi pyysimme kolmea heteroa peräkkäin puheenjohtajiksi (Bo Ahlfors, Leo Hertzberg ja Tarja Halonen) vasta muotoutuvan järjestön sisällä käytyjä linjanvetokiistoja, jotka uhkasivat hajottaa järjestön. Näiden kiistojen asiasisältönä oli mm. miten suhtautua sensaatiolehdistöön, asevelvollisuuteen (koska alkuvuosina oli mahdollista saada vapautus homoleiman perusteella), psykoanalyyttiseen teoriaan, sairausleimaan ja lesbojen/naisten asemaan Setan toiminnassa.

Jotkut lesboaktivistit kokivat monen homomiehen suhtautuvan alentuvasti ja kielteisesti naisiin. Toisaalta jotkut separatistilesbot eivät halunneet tehdä yhteistyötä edes myönteisesti suhtautuvien miesaktivistien kanssa. Toisaalta keskeiset lesboaktivistit tulivat hyvin toimeen monien miesaktivistien (esim. minun) kanssa, jota separatistifeministit taas eivät katsoneet hyvällä. Siinä vaiheessa Setassa tuntui vallitsevan kaikkien sota kaikkia vastaan.

Kun nämä asialliset erimielisyydet vielä liittyivät henkilösuhteisiin, seurauksena oli repiviä kiistoja muutaman ensimmäisen vuoden aikana. Olin läheisen työtoverini, puheenjohtaja Marita Kuokkasen (1976–78) kanssa itse yksi niistä, jotka pitivät välttämättömänä pyytää ulkopuolista apua, ettei järjestö olisi hajottanut itseään. Tämä osoittautui hyväksi ratkaisuksi, koska ulkopuolisten henkilöiden tulo puheenjohtajiksi rauhoitti tilannetta.

Bo Ahlforsilla oli laaja näköala yhteiskuntaan ja tiedotusvälineisiin, koska hän oli Yleisradion tiedotustutkija. Leo Hertzberg oli tunnettu juristi, jonka kanssa tein YK:n Ihmisoikeuskomitealle kantelun vuonna 1978 Suomen lainsäädännössä olevasta sensuurilaista. Tarja Halosella taas oli erinomainen näkemys juridisesta tasavertaisuudesta ja työsyrjinnän kieltämisestä".

Koko artikkeli on kotisivullani tässä:

http://personal.inet.fi/koti/olli.stalstrom/tarjaolli.html

----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Kuva: Suomen rauhantekijäpresidentit Tarja Halonen ja Martti Ahtisaari. Kuva: Hsinhua/Reuters.

YK:n Ihmisoikeuksien julistus 60 vuotta 10.12.2008

YK:n ihmisoikeuksien julistus täyttää 60 vuotta 10.12.2008.

Se on maailman käännetyin dokumentti ja se on ollut elintärkeä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen suojelemisessa.

Setan julkaisutoiminnan varhainen malli oli YK-tiedote, jonka vuoksi käytimme julkaisustamme alkuvuosina nimeä Seta-tiedote. Kuten YK-tiedotteellakin, julkaisullamme oli tarkoitus jakaa asiallista tietoa ihmisoikeuksista ja tasavertaisuudesta muille tiedotusvälineille, jotta ne levittäisivät hyvää sanomaan eteenpäin.

Ihmisoikeuksien julistuksen tekstiä levittää Suomessa Fredmanin ja Månssonin asianajotoimisto:

http://www.fredman-mansson.fi/yknioj.htm

Ulf Månsson oli yksi keskeisiä alkuvuosien aktivisteja Setassa.

YK:n Ihmisoikeuksien julistuksen täydennysosaa hlbt-ihmisten osalta, Yogyakartan periaatteita, levittää Suomessa FinnQueer-verkkolehti, jonka varhaisvuosien - samoin kuin Setan -- aktivisti olen ollut.

http://www.finnqueer.net/juttu.cgi?s=312_5_1

Setan varhaisvuosien historiaa koskeva opinnäyte julkaistaan FinnQueerissa vuoden 2009 aikana.

---
Kuvateksti: YK:n lippu. Lähde: YK:n kuva-arkisto.

Oma hullu vuoteni 1968 - Praha

[Tässä blogisarjassa kerron Setan varhaishistoriasta siltä osin kuin olen itse henkiiökohtaisesti ollut mukana tapahtumissa. Tämä liittyy vuoden 2010 alussa julkaistavaan Setan varhaishistoriaan, jota viimeistelee Anssi Pirttijärvi].

Tarkoitukseni on gradun taustaksi pohtia yhden ihmisen osalta mikä sai fiksun nuoren ihmisen kiduttamaan itse itseään ex-gay -ideologialla.

-----------------------------------------------------------------------------
MRA-taustani johdosta olin sitoutunut ehdottomaan puhtauteen ja taisteluun kommunismia ja homoutta vastaan pitkälle 1960-luvulle.

Vuosi 1968, joka muille oli yleensä kuohunnan ja vapautumisen vuosi, oli minua eri suuntiin repivää, melkein skitsofreeniseksi tekevää ristipainetta. Minua toisaalta innosti ilmapiirin muuttuminen avoimemmaksi ja eroottiseksi 1960-luvun loppupuolella. Nuoret eri puolila maailmaa omaksuivat samanlaisen nuorisokulttuurin. Tunnuslauseemme oli "Älä luota keneenkään yli 30-vuotiaaseen". Se on tainnut jäädä minulle päälle edelleenkin.

Naisasia-aktivistit seurasivat mustien kansalaisoikeusliikettä ja toivat julkisuuteen iskulauseen "henkilökohtainen on poliittista". Ilmassa oli muutoksen tuntua, joka sai kaikki innostumaan. Alastonmusikaali Hair innosti ihmisiä. Kävin itse katsomassa sen Ruotsalaisessa Teatterissa. Loppukohtauksessa katsojat pyydettiin näyttämölle tanssimaan yhdessä vähäpukeisten hippien kanssa. Huomasin että vieressäni lavalla sheikkasi Sosialidemoraattisen puolueen nokkamies Karl August Fagerholm.

Se oli hippiaatteen ja sosialidemokratian vuosikymmen - monille ihmisille.

Mutta minä olin sitoutunut ehdottomaan puhtauteen ja taisteluun kommunismia ja lihan houkutuksia vastaan. Seurasin kuitenkin toiveikkaana Tshekkoslovakiassa yrityksiä siirtyä "ihmiskasvoiseen sosialismiin" eli sallia sanan ja kokoontumisen vapaus. Minulle sanan ja kokoontumisen vapaus ovat pyhiä asioita.

Elokuussa Neuvostoliiton panssarit vyöryivät Prahaan ja murskasivat verisesti vapauden haaveet. Niinä aikoina kävin usean kerran vuodessa kertausharjoituksissa, koska minulla oli oma tehtäväni Helsingin lentokenttien ja satamien puolustamisessa. Tarkkailimme Prahan miehitystä, jotta voisimme ottaa opiksi ja estää ettei Helsinki koskaan muuttuisi Prahaksi.

Pysyin reservin viestiupserrin tehtävässäni 20 vuotta, aina vuoteen 1986, jolloin sain tutkijanviran Australiasta. Silloin piti vaihtaa miestä, koska olisi ollut mahdotonta syöksyä Australiasta Helsinkiä puolustamaan minuuttien sisällä. Toimintaamme määrittävä tosiseikka oli, että helikopterilento Tallinnasta kestää 18 minuuttia. Sen verran aikaa meillä oli järjestää Helsingin siviilipuolustus ja evakuointi.

Vaikka kannatan rauhaa, huokaisin helpotuksesta kun tuli tieto kymmenien Hornet-hävittäjien ostamisesta Helsingin puolustamiseen. Mitä Gandhi siihen olisi sanonut?

Osallistuin miehityksen vastaisiin mielenosoituksiin Neuvostoliiton suurlähetystön edessä Helsingissä. Minulla oli vaikeuksia osallistua huutoiihin "sosialismia, ei panssareita". Minä huusin vain "ei panssareita".

Seurasin inhon ja tuskan vallassa miten meitä koulutettiin torjumaan maihinnousut ja maihinlaskut Helsiinkiin. Strategisissa ylikulkusilloissa oli valmiit kolot räjähteille. Tietyt talorakenteet oli suunniteltu räjäytettäviksi estämään panssareiden pääsy lentokentältä keskustaan. Viestiupseerina kiertelin satamissa luomassa erillisviestiverkkoa, jonka avulla olisi voitu räjäyttää satamarakenteita ja rojauttaa nostokurkia satama-altaisiin vihollisen alusten torjumiseksi. Rakensin 60-luvun "kännykkäyhteyksiä" eli suuntaradiolinkkejä.

Näen vieläkin joskus painajaisunia Lieko Zachovalován radioselostuksista hänen kertoessaan neuvostopanssarien tunkeutumisesta Prahan keskustaan - Neuvostoliiton suurlähettilään kutsumana ja hänen autonsa opastamana.

Tunsin vihaa ja raivoa neuvostodiktatuuria kohtaan ja olisin ollut valmis syöksymään panssarien eteen kasapanosten ja Molotovin cocktailien kanssa. Toisaalta minua hirvitti nähdä sisältä käsin miten suomalaiset sotilaat - me - valmistautuivat tuhoamaan omaa kaupunkiaan estääkseen sen valtaamisen.

Niihin aikoihin iskulauseeni oli yhden Amerikan vapaustaistelijan, Patrick Henryn, iskulause: "Give me liberty - or give me death!"

Toisaalta olin sisäistänyt Gandhin ajatukset väkivallattomasta vastarinnasta. Olisin halunnut kuulla mitä Gandhi olisi neuvonut Stalinin panssariarmeijoita vastaan.

Minut oli poikanorssissa koulutettu tällaisen ideologiaan. Lauloimme sankaritaulujen alla "Kaunis on kuolla kun joukkosi eessä kaadut puolesta maas..." ja kokoonnuimme rukoilemaan Jumalaa kun Neuvostoliitto hyökkäsi Budapestiin 1956.

Varhainen moraalikasvatukseni perustui lähinnä Matteuksen evankeliumiin ja Topeliukseen. Niistä olen saanut empaattisen suhtautumisen sorrettuihin ja vähäosaisiin. Mutta Topelius edustaa myös ehdotonta tottelevaisuutta auktoriteetteja kohtaan. Tämä tuli ilmi jo pikkupoikana kun protestoin isälle kun Topelius käytti Suomen hallitsijasta nimitystä "kung" eikä "furste". Olin terävästi huomannut, että Topelius eli ja kirjoitti Venäjänvallan aikana, jolloin Suomea hallitsi suuriruhtinas ("furste").

Isä opetti minulle, ettei nimitys ole niin tärkeää, koska meidän yhteiskunnassamme on toteltava kulloinkin vallitsevaa esivaltaa. Kuningas tai ruhtinas, Ruotsi tai Venäjä, tottele!

Pystyn hyvin ymmärtämään jotakin terroristia, joka on valmis uhraamaan itsensä ja elämänsä jonkin ylevän päämäärän alttarille.

Tällaisessa uhrimielessä auttoi tietysti paljon se, että olin henkilökontaisessa elämässäni tuomittu loppuelämäkseni salailuun ja yksinäisyyteen - kuten silloin uskoin. Minulle alkoi varmistua hyvin konkreettisesti, ettei pidättyminen poista seksuaaliviettiä, kuten kristilliset eheytysideologit olivat minulle luvanneet. Tunsin itseni silloin luonnon onnettomaksi painovirheeksi.

Se oli minun kohdallani tehokas keino tuottaa sankarivainaja-ainesta. Kuolemisessa isänmaan puolesta oli jotain hyvin eroottisesti vetoavaa. Minusta olisi tullut kaunis ruumis.

Koulussa opin (Norssissa perusviisaudet opetettiin latinaksi myös meille, jotka olimme reaalilinjalla): "Dulce et decorum est pro patria mori" = "On ihanaa ja kaunista kuolla isänmaan puolesta".

Minä olin fiksu ja kuuliainen ja tottelin. Kunnes 17-vuotiaana pääsin Amerikkaan ja 18-vuotiaana seurasin median välityksellä Eichmann-oikeudenkäyntiä.

-----------------------------------------------------------------------------------------------------

Kuvateksti: oma tunnuskuvani, nuori opiskelija protestoi neuvostopanssareita vastaan Prahassa, 1968. Lähde: Le livre noir du communisme. Editions Robert Lafonte, Paris, 1997. Joseph Koudelka / Magnum Photos.

Seta, ETYK 1975 ja Etyj 2008

[Tämä on ajallinen poikkeama elämäkertablogistani, joka muuten etenee kronologisesti kuvaten omaa tiedostamisprosessiani, joka johti toimintaani Setassa.

Kerron jo tässä kohdassa kesästä 1975, jolloin Seta oli jo perustettu ja Helsingissä pidettiin suuri kansainvälinen Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökokous (ETYK). Siitä kehittyi Etyj, jonka yleiskokous alkoi Helsingissä tänään, 4.12.2008 Suomen ulkoministeri Alexander Stubbin johdolla].
------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Oma taustani vaihto-oppilaana New Yorkissa 1962 oli seurausta mielenkiinnostani kansainvälistä politiikkaa ja yhteistyötä kohtaan jo teini-ikäisestä. Tämän ansiosta sain laajan ystäväverkon eri maista ja hakeudun kansainväliseen tehtävään Afrikan ja Lähi-Idän tietoliikenteen kehittämisessä juuri ennen Setan perustamista. Tämän ansiosta pystyin helposti matkustelemaan eri puolille maailmaa Setan alkuvaiheessa.

Nuoruuden rakastettuni Gus sai työn Yhdysvaltain Tiedeakatemian kansainvälisellä osastolla, joten tapasimme melko usein eri puolilla maailmaa (toivuttuani ex-gay -harharetkestäni, josta jatkan seuraavissa blogeissa).

ETY-kokouksen aikana kesällä 1975 olin Setan varapuheenjohtaja. Ensimmäinen suomalainen kumppanini Vesa Tapio Valo oli Seta-lehden toimittaja.

Silloin vallitsi todella optimistinen tunnelma koko Euroopassa ja Suomi oli hetken aikaa koko maailman keskipisteenä. Kesälomani 1975 vietin Vesa Tapion kanssa Bulgariassa aurinkorannalla, missä luonnostelimme Setalle periaateohjelmaa pohjanamme olleiden Martin Schreckin ajatusten mukaisesti.

Siinä tein ensimmäisen virheeni aktivistina. Oli tuhoisaa ottaa Setan periaateohjelma kirjoitettavaksi häämatkalla.

Minua on lohduttanut lukea yhden esikuvani, Nelson Mandelan muistelmia vankeusajastaan ja taistelustaan. Hän myöntää kipeän hellyttävästi, että hänen avioliittonsa Winnien kanssa kariutui vapautustaistelun aiheuttamaan stressiin ja ajan puutteeseen.

Tiedän omissa nahoissani, ettei aktivismi ja parisuhde ole helposti toteutettava yhdistelmä. Oman näkemykseni mukaan Setan ja hiv/aids -aktivismi vei minulta kaksi parisuhdetta. Siksi salaan ja suojelen nykyistä suhdettani ja kätken onneni

Kirjoitimme Vesa Tapion kanssa molemmat tulevan toiminnan luonnostelua Seta-lehden historian ensimmäiseen numeroon (1/1975). Martin Schreck luonnosteli Setan toiminnan yleisiä linjoja otsikolla "Tavoitteena syrjinnän lopettaminen". Vesa Tapio kirjoitti pääkirjoituksen "Tasavertaisuuteen" yhdessä päätoimittaja Reijo Härkösen kanssa. Veli-Pekka Hämäläinen kirjoitti peruskoulun seksuaalikasvatuksen uudistamisesta ja vielä lukiossa opiskeleva Kimmo Kahra kertoi Setan toiminnasta otsikolla "Sinua varten Seta". Itse kirjoitin poleemisen artikkelin sairausluokituksen poistamisesta otsikolla "Ennakkoluulot, yhteiskunnan kehityshäiriö".

Sinä kesänä vallitsi edistyksellinen ja optimistinen tunnelma. Olimme kansainvälisiä uranuurtajia ja perustamassa maailmanhistorian ensimmäistä suomalaista modernia seksuaalista vapautusliikettä. Siinä vaiheessa olimme kaikki ystäviä keskenämme ja täynnä maailmanparannusintoa. Kokoonnuimme usein Punavuoren pikku kuppiloissa, koska keskeiset toimijat asuivat lähellä sitä kaupunginosaa.

Martin oli puoleksi tanskalaisena tuonut pohjoismaisia ideoita järjestön perustaksi, Vesa Tapio lähti sinä vuonna opiskelemaan DDR:n Leipzigiin. Itselläni oli läheiset henkilösuhteet New Yorkin ja Lontoon gay liberation -liikkeisiin. Ystäväpiiriimme kuuluneet Leena, Mimma, Hilkka ja naisaktivistit toivat vaikutteita pohjoismaisista feministiliikkeistä.

Siinä vaiheessa olin itse jo varsinainen Yhdysvaltain psykiatriyhdistyksen matkasaarnaaja, koska APA oli joulukuussa 1973 ilmoittanut päätöksestään poistaa homous sairausluokituksestaan DSM-III.

Aidossa Etykin hengessä toimme Seta-lehteen sananvapauden aatetta Yhdysvalloista ja sosiaalisen vastuun aatetta ja kaupallisen hyväksikäytön kritiikkiä DDR:stä. Silloin saatavissa olleen tiedon perusteella DDR vaikutti edistykselliseltä. Yllättävästi DDR:n evankelisluterilainen kirkko järjesti sosiaalisia tukiryhmiä tiedostamisen alussa oleville lesboille ja homoille. Leipzigissa kävimme haastattelemassa sikäläisen perheasiain neuvottelukeskuksen johtajaa Siegfried Schnablia Seta-lehteen. Schnabl oli silloin jo APA:n linjoilla, ettei homous ole psyykkinen häiriö, vaan rakkauden muoto.

Samalla aloitin oman lähetystehtäväni viedä Yhdysvaltain psykiatriyhdistyksen kirjallisuutta Neuvostoliittoon ja muihin sosialistimaihin. Setan perustajahahmo Seppo Kivistö oli jo pitkään salakuljettanut Raamattuja Neuvostoliittoon Stefanus-lälhetyksen aktivistina. Oman lähetysurani huippu oli vuonna 1990 kun minut kutsuttiin Moskovaan Neuvostoliiton historian ensimmäiseen sosiologikonferenssiin Stalinin ajan jälkeen kun siellä käsiteltiin homouden poistamista rikoslaista. Sain järjestettyä itselleni Helsingin yliopiston Sosiologian laitoksen kautta kutsun Neuvostoliiton historian ensimmäiseen stalinismin jäkeiseen sosiologikonferenssiin (sosiologia oli kielletty Stalinin aikana). Järjestämässä olleet suomalaset sosiologit olivat sitä mieltä, että olisi tehokkainta, jos ystävällismielisestä länsimaasta tuleva sosiologi esittäisi kritiikkiä homouden sairaus- ja rikosleimaa kohtaan.

Rikosleima poistettiinkin sieltä vuonna 1993.

Me olimme kovin sekalainen seurakunta.

Aloimme hitaasti (tuskallisen hitaasti) saada tukea poliitikoilta vaatimuksillemme sananvapaudesta ja ihmisoikeuksista seksuaali- ja sukupuolivähemmistöille.

Viime vuosina Setan toimihenkilöt ovat olleet yhteydessä Alexander Stubbiin, joka on aina ilmoittanut kannattavansa tasavertaisuutta sateenkaarikansalle ja toimivansa sen puolesta kansainvälisessä politiikassa. Setan puheenjohtaja Juha Jokela on ollut pitänyt ansiokkaasti yhteyttä kansainvälisiin poliitikoihin.

FinnQueer on suomentanut ja julkaissut YK:n ihmisoikeussopimuksia tarkentavat Yogyakartan periaatteet, joissa nimenomaan otetaan huomioon myös seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt:

http://www.finnqueer.net/juttu.cgi?s=312_5_1

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Kuvateksti: Helsingissä pidetyn Etyj-yleiskokouksen puheenjohtaja, Suomen ulkoministeri Alexander Stubb. Kuvan lähde: Valtioneuvoston kuva-arkisto.