Alan pohjustaa seuraavaa tuotostani, kirjasta narsistisesta persoonallisuushäiriöstä.
Lähde: Wikipedia
Olen jo alustavasti luonut suhteita Narsistien Uhrien Tuki ry:n psykoanalyytikko Gustav Schulmaniin, joka on kirjoittanut aiheesta.
---
Narsistinen persoonallisuus
Narsistinen persoonallisuushäiriö
ICD-9 301.81
Narsistinen persoonallisuushäiriö on psykiatriseen diagnostiseen DSM-järjestelmään vuonna 1980 hyväksytty ja persoonallisuushäiriöihin kuuluva psyykkinen häiriö. Narsistisesta persoonallisuushäiriöstä kärsivällä henkilöllä on laaja-alaisia suuruuskuvitelmia joko mielikuvien tai käytöksen tasolla, hän vaatii ihailua ja häneltä puuttuu kyky empatiaan. Hänen ihmissuhteensa häiriytyvät empatian puutteesta, kateudesta ja ylimielisyydestä. Narsistinen persoonallisuushäiriö alkaa yleensä varhaisaikuisuudessa.[1] Kyseessä on yksilön sopeutumista haittaava, jäykkä ja pysyvä patologinen persoonallisuuden muoto, joka voi aiheuttaa huomattavaa kärsimystä ympäristössä ja ongelmia ihmissuhteissa. ICD-10:stä puuttuu tämä häiriö, ja se luokitellaan muuksi persoonallisuushäiriöksi.
Professori Liisa Keltikangas-Järvisen mukaan narsistinen häiriö ei ilmene älyllisinä tai suoritusongelmina eikä myöskään mielenterveysongelmina. Se ilmenee sosiaalisessa käyttäytymisessä, ja kun ihmiseltä puuttuvat tietyt hillitsevät mekanismit, esimerkiksi syyllisyyden- ja häpeäntunteet, hän voi suoriutua älyllisesti keskimääräistä paremmin. Hän ei kykene myöntämään epäonnistumista, mikä voi antaa harhaanjohtavasti kuvan vahvasta itsetunnosta.[2]
Narsisteja on ollut kaikkina aikoina ja kaikissa etnisissä ryhmissä, kulttuureissa, yhteiskuntaluokissa, ammateissa sekä molemmissa sukupuolissa, heitä kiehtoo erityisen paljon vallankäyttö.[3] Tilastollisesti miehillä on narsistinen persoonallisuushäiriö useammin kuin naisilla. Narsistisen persoonallisuushäiriön arvellaan olevan eri lähteiden mukaan 1–3 prosentilla väestöstä.[1][4] Narsistisen luonnehäiriön arvellaan yleistyneen viime aikoina, kun sen sijaan neuroosit olisivat vähentyneet.[5]
Narsistisen luonnehäiriön vakavimmasta muodosta käytetään nimitystä psykopatia. Lievemmästä narsistisesta luonnehäiriöstä sen erottaa väkivaltaisuus. Usein on esitetty, ettei psykopaatti koe ahdistuksen ja masennuksen tunteita, mutta tosiasiassa hän ahdistuu ja masentuu, mutta vain joutuessaan sellaisten tosiasioiden eteen, joihin hän ei voi vaikuttaa manipuloimalla.[6]
Asianajaja Markku Salo on kirjoittanut kirjan Mahdoton ihminen vastapuolena (2009) narsistista oikeudenkäynnissä vastapuolena. Narsistille tyypillinen temmellyskenttä on tuomioistuinlaitos ja muut siihen liittyvät viranomaiset kuten poliisi.[7] Teoksen alkuperäinen kustantaja perui oikeudenkäynnin pelossa kirjan julkaisemisen, ja sen on ottanut julkaisuohjelmaansa WSOY.[8]
Narsismin käsitteen voidaan sanoa tulleen aluksi psykoanalyysin, sittemmin psykiatrian ja psykologian käsitteistöön Sigmund Freudin kirjoituksen Zur Einführung des Narzißmus (1914) kautta. Freud mainitsee, että termi ei ole hänen, vaan se on lainattu Paul Näckeltä.[9] Varsinaisesti narsistisen persoonallisuustyypin hän kuvasi vuonna 1931, ja hänen kuvaustaan pidetään häiriön ensimmäisenä kuvauksena.[4]
Narsisti-sanan alkuperä
Narkissos on kreikkalaisessa mytologiassa esiintyvä komea nuorimies. Ennustuksen mukaan Narkissos ei eläisi vanhaksi, jos näkisi oman kuvansa. Näkymättömäksi kirottu Ekho-nymfi lähenteli Narkissosta, mutta Narkissos torjui lähentelyt. Sattumalta metsästysretkellä Narkissos näki kuvansa lähteestä ja rakastui kuvaansa, mutta kuva ei antanut hänelle vastarakkautta. Lopulta nuorukainen nääntyy lähteelle. Häntä etsimään tulleet löysivät lähteen reunalta kauniin keltaisen kukan, narsissin.
Luonteenpiirteistä
Tunteettomuus;
Narsistisessa persoonallisuushäiriössä tunteettomuus tarkoittaa, että ihmiseltä puuttuu kyky kokea tunteita eikä hän näin kykene kommunikoimaan tunteiden avulla. Arnold Modellin selittää sen taustaksi tarpeen välttää läheisiin ihmissuhteisiin kuuluvia kokemuksia. Narsistin itseriittoisuuskuvitelma torjuu muihin liittyvät toiveet ja toiveisiin liittyvät ahdistukset.[10]
Itseriittoisuus ja kaikkivoipaisuus
Jos lapsi hyvin varhaisessa vaiheessa kokee vaikeita pettymyksiä äitisuhteessaan eikä hänen tunteisiinsa vastata, hänelle voi alkaa kehittyä epäterve itseriittoisuuden ja kaikkivoipaisuuden tunne, jossa hän ei tarvitse ketään eikä mitään vaan hallitsee itse kaikkea.[5]
Masennus
Narsistisesta persoonallisuushäiriöstä kärsivä ei koe normaalisti masennusta. Masennus syntyy vain silloin kun hauras persoona hajoaa, itseriittoisuuden ja kaikkivoipaisuuden tunne menetetään. Tällöin ihminen romahtaa. Vertauskuvallisesti ilmaisten narsisti ei taivu vaan taittuu.[5] Tähän masennukseen liittyy itsetuhoisuutta.
Masennus voi syntyä myös terapeuttisessa tilanteessa, kun narsistille selviää oman luonteen tuhoisuus ja käyttäytymisen epätarkoituksenmukaisuus. Se on hyvin tärkeä vaihe, sillä siinä on mahdollisuus, että hän alkaa rakentaa terveempää minää, mutta myös itsemurhariski kasvaa. Tilastollisesti on todettu, että itsemurhat ja vakava masennus ovat keskimäärin yleisempiä narsistisen diagnoosiryppään potilailla.[11]
Hoito
Narsistisen luonnehäiriön hoitomahdollisuuksista on erilaisia näkemyksiä. Toisaalta on käsitys, että psykoterapialla ja lääkityksellä olisi vaikutusta.[12][4] Hoidon tavoitteena voi olla, että narsisti tyytyisi tavallisuuteen, mikä on hänelle varsin kunnianhimoinen tavoite.[13] Toisaalta katsotaan, että hoito on varsin vaativaa ja että se useimmiten epäonnistuu.[1]
Narsistikuvauksia taiteessa ja viestinnässä
Molièren Don Juania voi pitää psykopaatin arkkityyppinä: mies viettelee, raiskaa ja surmaa ilman omantunnontuskia. Oscar Wilden Dorian Grayn muotokuvan päähenkilö on kauhuromanttista perinnettä edustava narsisti. Maria Jotunin Huojuvan talon aviomies Eero taas henkisesti tyhjä kotityranni.[14]
Ingmar Bergmanin Fanny ja Alexander -elokuvan pirullinen piispa on tuhota nimihenkilöiden viattoman lapsuuden.[14]
Narsismi nousi tehokkaasti puheenaiheeksi ajankohtana, jolloin Suomen taloudessa oli eletty 1990-luvun laman jälkeistä nousua jo muutama vuosi. Psykologia ja psykologisointi olivat muodissa. Tähän saumaan iskettynä narsistisuus tuotiin esille erityisesti kirjojen, lehtien, internetin ja radiossa kuullun ohjelmasarjan välityksellä. Viestimien käytössä televisio jäi sivurooliin.
Kirjallisuutta
Salo, Markku: Mahdoton ihminen vastapuolena. WSOY, ilmestyy marraskuussa 2009.
Robert Hare: Ilman omaatuntoa (Gilgames, 2004)
Tommy Hellsten: Saat sen mistä luovut (Kirjapaja, 2000)
Sandy Hotchkiss: Miksi aina sinä? Narsismin seitsemän syntiä (Basam Books, 2005)
Marketta Joutsiniemi et al.: Naimisissa narsistin kanssa (Minerva, 2006)
Jorma Myllärniemi: Narsismi, vamma ja voimavara (Kirjapaja, 2006)
Raimo Mäkelä: Naamiona terve mieli. Kuinka kohtaan luonnehäiriöisen? (Perussanoma, 2001)
Tuija Välipakka, Arja Lehtosaari: Sata tapaa tappaa sielu. Narsismin uhrit kertovat (Ajatus Kirjat, 2007)
Artikkelit
Gustav Schulman: Narsistisen häiriön hoito (Suomen Lääkärilehti 19/2004)
Henna Mikkola ym., Kehityspsykologia
Narsistien uhrien tuki ry.
Psykologi Jorma Myllärniemen kirjoituksia narsismista.
Mielenterveys-taimi.fi - vertaistukea ja keskustelua mm. narsismista.
Ilkeä itserakkaus. Narsismin kuva. Kirjoittajana PhD Sam Vaknin.
Luokat: Persoonallisuushäiriöt | Psyykkiset sairaudet
artikkeli keskustelu muokkaa historia