What would I do had I the resources

Jos olisi varaa olla työskentelemättä, tekisin seuraavaa:

Opiskelisin ranskaa ja saksaa, ottaisin pianotunteja 3-5 kpl viikossa, alkaisin harrastaa ratsastusta ja kävisin arkipäivisin vähintään tunnin salilla henkkohttrainerin avustuksella siistimässä löysimpiä lihoja kuosiin.

Hankkisin koiran seurakseni ja matkustelisin.

Lukisin kasapäin kirjoja ja jättäisin niitä hyvällä omallatunnolla keskenkin. Opettelisin kunnolla kokkaamaan, leipomaan ja kondiittorin taitojakin.

Hankkisin itselleni mökin (jossa olisi tietysti piano ja kunnon keittiö, kuntoilun hoitaisin halkojen pilkkomisella).

Hankkisin itselleni asunnon Helsingista, Lontoosta, Pariisista ja Berliinistä. Usaan en mieli, koska näen sen vain suurena ostoskeskuksena ja hotellit on keksitty, jos satunnainen hinku sinne matkata tulisikin.

En ihmettele, että aatelismiehet ovat vieneet tieteitä ja taiteita eteenpäin, sillä he ovat olleet ainoita, joilla on ollut siihen resursseja ja niillä hankittua aikaa.

Teki mitä vain miten päin vain, elämä on liian lyhyt. Syy yrittää vai syy jättää yrittämättä? Mielestäni yhtäläinen perustelu molemmille :)

___

Ulkona on kylmä, toteaisin jos olisi viileää. Toisaalta voisin todeta, että ulkona ei sada/ulkona on mukavan viileää eikä hellettä/aurinko paistaa ulkona.

Olen ikuinen kyynikko, joka taistelee positiivisen näkemisen kanssa, mutta siihen kyllä kykenee. Yleensä vieläpä samassa tahdissa kyynisten ajatusten kanssa. Kyyninen on kuitenkin luonteeni ja tunnen itseni valehtelevaksi, jos menen jotain positiivista sanomaan, joka ei ollut ensimmäinen/vahvin ajatukseni/näkemykseni.

Näen kyynisen ja positiivisen puolen asiasta samaan aikaan, kyyninen vain tulee helpommin ja aidommin ulos. Positiivinen on aina ollut vittuilua meidän piireissä, ja on sitä vieläkin. Siksi katsonkin kaikkia positiivejä kieroon: "vittuiletko vai mitä selität?!".

Hence the inability to take a compliment.

Tragedia ehkä, mutta jotenkin nautin kyynisyydestä. Se toimii oikein mukavana suojamuurina aina välillä. Ja siihen kuuluu myös itsestä leikin tekeminen, oli se sitten hyvä tai huono tapa suhtautua itseensä. Minun mielestäni se on vain hyvä osata katsella maailmaa niinkin, että tajuaa oman idioottimaisuutensa :)