Viemäristä soitettu, mitään ei ole tapahtunut. Haisee. Perkele.
___
Hylly on seinässä. Vielä pitäisi hyllylevyihin silitellä reunanauhaa ja järjestellä kaikki kamat. Neurootikon märkä uni päästä lajittelemaan lokeroihin kamaa. Sain eesmenneen pappani autotallista vuosi sitten noutamani puiset varastolaatikot tuohon hyllyyn! Ovat kivoja, koska niissä on papan kirjoituksia vielä jäljelle. Suksivoiteet-laatikkoon voisi laittaa...
Uusi kuramattokin hieman piristää ja rajaa tilaa. Tyytyväinen olen :)
___
Oon nyt kaksi viikkoa samalla luokalla sijaisena. Kiva koulu, mukavat oppilaat ja kaikin puolin hauskaa. Oppilaille olen nyt sitten vastaillut kysymyksiin tyttö- ja poikaystävistä. Yllättäen pojat ovat olleet kiinnostuneempia. Kiinnostus kyllä katosi, kun vastaukset saivat. Tai katosi, mutta laantui :)
Pitkä keskustelu editoituna:
"onko sulla ollu tyttöystävää"
joo
"onko ollu poikaystävää"
joo
"kumpi sulla on ollu viimeksi, poikaystävä vai?"
joo
"onko sulla nyt ketään?"
ei
"miksei, jättikö se sut?"
eiiii
"jätitkö sä sen?"
joo
"laiminlöikö se sua?"
*ope naurahtaa*
ei
"oliko se rikas, ei varmaa?"
no, itse asiassa, ei se köyhäkään ollut
"miksi sä sen sitten jätit?!"
no ei raha kaikkea merkkaa, elämässä on muutakin
Sitten pojat olivat hetken hiljaa, laittoivat nyrkin mun pöydälle mun eteeni ja totesivat: "laita tohon". Sitten ope gangstana iski nyrkkiä poikien kanssa ja tunsi nyt olevansa hyväksytty ja cool :)
Muutenkin, luokassa pari sählää, mutta jotenkin ton luokan kanssa kemiaa on olemassa. Niitä tuntuu jotenkin, hmm, virkistävän se, että on niin erilainen opettaja sijaisena kuin yleensä on. Omakin ope on ilmeisesti kiva, mutta vanha eläkkeelle lähtevä setä jo.
No, niin tai näin, kiva olla luokassa (ja koulussa), jossa vielä pieniä auktoriteetinhapuilua olemassa opella, mutta jossa oppilailla on älliä päässä ja huumorintajua :)
Reksikin tänään oikein äityi kehumaan, että minäpä hommani hyvin hoidan. Olen vain aktiivisesti hoitanut edellisen sijaisen jäljiltä juttuja ja muutenkin ottanut semmosen "mä oon ope ny"-otteen hommaan. Kyllä pieni kehu lämmittää nuarta opettajaa :9
____
Mussukan kanssa on yhteiselo sujunut mukavasti. Toki vähän toisella ehkä nihkeä olo kun ei ole omat nurkat vaan toisen. Ja ehkä vähän näin yksiössä väsyneenä töiden jälkeen on pientä jännitettä ilmassa. Ja myönnän, oon vähän tarkka ja närpytän ku ei oo kauha siinä, mihin Mä sen yleensä jätän, krhm...rasittavaa kuuneltavaa, uskoisin...
Meikäläinen kuitenkin on ollut suhteellisen stressitön yhteisasumisen suhteen. Ihan kiva huomata, ettei maailma kaadu siihen, että pianotuoli on eri asennossa kuin mihin on tottunut tai kengät vähän keskellä lattiaa. Kasvattavaa suorastaan :)
Sisko on muuttamassa kaksiosta yksiöön erottuaan muijastaan. Valittaa, että kaikki vaikuttaa niin pieneltä. Olen samaa mieltä, mutta toisaalta, yksiöön mahtuu järjenkäytöllä aika valtavasti toimintoja. Mun kämppä on täys juttuja, mutta samalla suhteellisen avara, mukava ja kotoisa (ja siistikin!). Säilytystilaa on kun sen maksimoi ja hakee sitä vähän sieltäkin, mistä sitä ei normaalisti etsitä (vaikkapa kylppärin katonrajaan laitetuista hyllyistä).
Kuutiot käyttöön!
____
Voisin olla sisustusarkkitehti. Luulen, että ammattina se sopisi minulle hyvin.
Tosin, tykkään ihan opettamisestakin, koska vaadin itseltäni sen verran paljon, että voin olla hyvä opettaja siitäkin huolimatta, että opeilta nykyään vaaditaan veden päällä kävelyä ja kymmentä kättä.
____
Työssäkäyvänä on kamalan vähän aikaa ja energiaa tehdä juttuja arkisin :S
Noikin tavarat pitäis tosta järjestää, väikkäriä tehä, lukee tenttiin, mutta kuka helvetti JAKSAA?!
semisti ärsyy
