Mukavaa, mutta rasittavaa

Kutsuin puoli sukua synttärikahville; ensimmäistä kertaa kaksiossani oli näin paljon ihmisiä. Hyvin mahtuivat, onneksi.

On mukavaa nähdä ja kestitä ihmisiä, mutta on se myös rasittavaa: Mitä laittaisi kahvin kanssa, mihin laitan tuon ja tämän, milloin ehdin siivota, mihin tulee ihmisten vaatteet yms. Ja kun ovat lähteneet, on edessä valtava tiskivuori (tiskikonetta ei keittiööni saa :'( ) Ilta menee korjatessa kamoja ja siivotessa kämppää, kun ensin on viikon laittanut paikkoja ja tarjottavia kuntoon. Perfektionisti kun on (=kohonnut verenpaine, alati vaivaava stressi), ei mitään voi hutaista "vasemmalla" kädellä .

Nyt on kuitenkin aika kaataa lasi valkoviiniä, istua sohvalle ja vetää henkeä...ei ne tiskit mihinkään karkaa :)

EDIT: Ou jee, ja sain hieeenon sängyn. Isäni teki sen perjantai-iltana ja on laadultaan monin verroin parempi, kuin ikean härpätin....äitini oli siis oikeassa, myönnän sen pitkin hampain ;)