Isoäiti on laitoshoidossa. Vanhainkodin ja sairaalan sekoitus. Sanat ovat kateissa jo, ymmärrys ei. Liikkuminen ilman apua mahdotonta melkeinpä.
Isoäiti ei ole sosiaalinen tapaus. Sieltä lienen minäkin tarkkailevan ja hieman nyreän asenteeni perinyt. Sosiaalisia taitoja voikin sitten opetella.
No, mummu kaatui muutama kuukausi sitten. Käsi murtui ja se leikattiin ja paketoitiin. Nyt kun siteitä poistettiin, todettiin, että kyynärpäähän laitetut vaijerit ja naulat olivat tullee lihan ja ihon läpi. Kädessä oli paha tulehdus ja kaikki haavat auki. Käsi oli lähes mätä ja verenmyrkytyksen puuttumista ihmeteltiin.
Asiaa ihmeteltiin. Mummu nukutettiin ja mietittiin mitä tehdä. Herätettiin ja päätettiin nukuttaa seuraavana päivänä uudestaan, jotta voidaan taas pohtia mitä tehdään. Vaijerit lähtivät. Uusi paketti laitettiin ympärille.
Ei ole mummusta huomannut, että sattuu. Mutta laitoksessahan pienikin inahdus hoidetaan särkylääkkeillä. Eipä sanansa kadottanut osaa kertoa mistään mitään. Itsekin olen kyynärpäätä siirrellyt. Tekee vähän pahaa.
No, on mummu ihan hyvässä hoidossa, ainakin verrattain moniin muihin vanhuksiin.
Miettii tässä taas vaan, että missä sitä itse aikanaan on - ja kenen huolehdittavana?!
