<3

Harmaudessta huolimatta ulkona on valoisaa. Mustien verhojen läpi siivilöytyy kevyesti valoa huoneeseen. Muhkean, kevyen, pumpulinpehmeällä satiinilla verhotun täkin alla poikaystävä ryömii lähemmäs ja kaivautuu syliin. Hiljaista hengitystä. Koira tuhisee jossain peiton kätköissä. Lämmintä ja pehmeää. Kaupungin äänet vaienneet itsenäisyyspäiväksi.

"rakastan sua kulta."

"nii mäkin sua."

Rauhallinen lämmin tuhina jatkuu.

Voisiko enää ihanammin herätä päivään?!