Pappani oli kätevä käsistään, vaikka ehkä vähän "korjataan ilmastointiteipillä" -tyyppiä :)
Tuon auton rakensimme yhdessä; minä seisoin vieressä peukku suussa ja pappa ahersi. Ollut varmaan 20 vuotta varastossa ja kärsinyt vähän hittiä...
Voi kun tulee näin aikuisena surku, etten tuota miestä saanut vanhempana tuntea. Pappa kuoli kun oli 11-vuotias ja itkin hautajaisissa. Papan kuolema oli suuri käännekohta äidin puolen suvussa. Siitä asti mummu on ollut masentunut ja sairastellut. Nyt vasta vähän paremmin menee, kun tullut niin vanhaksi, että lasten ja lastenlasten on pakko kiinnittää huomiota häneenkin. Aino isovanhempani on mummu, muut menneet jo manan majoille.
Jotenkin apeaa, mutta onneksi papasta on vain hyviä muistoja :)
