Kuolemanpelosta ei saa kirjoittaa yöllä!

Kuolemanpelko on outo juttu mielestäni, tai ainakin pohdituttava. Ollessaan kuollut ihminen lakkaa olemasta (no, tästä voidaan keskustella, mutta meikäläisen näkökulmasta kemia lakkaa skulaamasta siinä vaiheessa). Puhun nyt yleensä kuolemasta ottamatta huomioon erilaisia tulkintoja siitä, milloin ihminen varsinaisesti on kuollut.

Niin, ihminen lakkaa kuoltuaan olemasta. Miksi sitä sitten pelätään? Ei ihminen mitään enää silloin tiedä tai tunne tai aisti, joten mitä pelättävää kuolemassa on. Pelkänemme siis itse asiassa ajatusta kuolemasta ja sitä, että tiedämme kuolevamme, emme niinkään itse kuolemaa.

Ja tässä kohtaa taas tajuan availevani jo kauan sitten kirjoitettuja sanontoja ja viisauksia á la "ei ole muuta pelättävää kuin pelko itse".

Pelkäämme siis itseämme ja omia ajatuksiamme (ja ajatusta niiden katoamisesta). Mielestäni on tyhmää pelätä omaa mieltään, mutta toisaalta, oma mieli on, no, k a i k k i mitä on, joten...

*tästä on poistettu monta kappaletta täysin pointless pohdintaa oman yksilön todellisuuden merkityksestä ja blaablaa-läpinää, joka ei johtanut mihinkään järkevään, vaan kuulosti vain yöllisen ylimielisiltä suurilta ajatuksilta*

___

Itse olen aina suhtautunut kuolemaan jotenkin välinpitämättömästi. Vähän samoin olen kyllä suhtautunut moniin muihinkin ikäviin asioihin. Tavallaan harrastan itsekidutusta laittamalla henkisissä asioissa, jotka tiedostan, pääni puskaan ja kärsin käsittelemättä asioita. Inhoan hautajaisia siksi, etten kestä toisten surua, se masentaa. Itsekästä, tiedän, mutta olen itsekäs paska, se nyt on selvä.

Kuolemanpelko on jotenkin, outoa. En saa ajatuksiani kiedottua aiheen ympärille. Itse en pelkää kuolemaa, mutta toisinaan ajatus siitä saa aikaan pientä pakokauhua ja tuon pakokauhun koen irrationaaliseksi kuitenkin samalla ymmärtäen sen syntymisen.

___

Vituttaa, kun en saa koskaan oikein perusteltua ajatustani siitä, että kaikki on turhaa. Ja joo martin, iisi vastaus tähän olisi se, että ehkä kaikki EI ole turhaa; sinistä on vaikea perustella punaiseksi.

Mutta jo kauan - lienee kyyninen viba meikäläisessä - olen jotenkin päätynyt kaikessa ajattelussani siihen, että oikeastaan millään ei ole mitään väliä. Taustalla vaikuttanee jonkinlainen reduktionistinen ajattelu. Esimerkiksi joku voi puhua rakkaudesta ja sen aiheuttamista ongelmista/tunteista jne. Meikäläisen päässä ajattelu kulkee jotenkin rataa rakkaus on aivokemiaa, joka voidaan hajottaa vieläkin pienemmiksi osiksi, jolloin itse tunne tavallaan lakkaa olemasta (vaikka se kai subjektiivisesti onkin olemassa ylemmällä tasolla ketjua).

Samaan ajatteluun perustunee ajatuksen kaiken turhuudesta. Onko millään mitään väliä, kun se kuitenkin tapahtuu vain pienten osasten vuorovaikutuksen johdosta täysin satunnaisesti. Mitä edes on ihmisen tietoisuus? Kaikki mitä on, on yksilön tietoisuudessa, mutta mikä se tietoisuus edes on. Ihanasti myös tämä kiertyy ympäri niin, että ajatus noista osasista on ajatus noista osasista on...

Tällaisia pieniä kyynikon ajatuksia ajattelen. Mielestäni kaikki on vain turhaa (joskin kai tämäkin tunneajatus voidaan omalla logiikallaan pilkkoa ja viedä siltä sitä kautta merkitys).

Ehkä vain ajattelen liian monimutkaisesti. Ehkäpä kyseessä on vain tapa viedä ikäviltä asioilta merkitys muuttamalla ne joksikin muuksi :)

(tässä kohtaa taas pohdin sitä, kuinka saatanan idioottimaista tekstiä kirjoitan tänne ja millaisen mölön kuvan annan itsestäni...semitunteellista paskanjauhantaa, jolla ei ole mitään substanssia, eikä edes kunnon mututuntumaa "tää vois olla näi" HUOH)

___

"Is it broken, working properly or did it ever even work right?" questions I'm asking myself, though not about me.

___

On taas vähän ikävästi sellainen olo, että seinät kaatuu päälle pikkuhiljaa. Ärsyttävää. Ei pahasti, mutta ahdistavasti kylläkin. Voisi muuttaa siis Helsinkiin pakoon :)

___

"Can't say what I want, 'cause being self-mentally gaged."

___

Olen varmaan tyhmempi ihminen kuin luulen olevani. Mikään ei ole niin tuskallista kuin luulla olevansa älykäs, saati luulla olevansa älykkäämpi kuin muut. Tuskin olen älykäs, mutta ehkä käytän aikaani enemmän asioiden pohtimiseen (=LIIKAA AIKAA)

___

Onko itsepetosta vai -suojelua, etten muista mitään noloa kokemusta tai tekoa elämäni varrelta. Tiedän, että niitä on ja paljon, muttei tule yhtään mieleen :S

___

Kaadoin jukurttia tietokoneelle, pöydälle, käsille ja kalliille matollenikin. Kun kumarrut, kädessä oleva jukurttikin kallistuu. Opin jälleen jotain uutta.

___

Mistä tiedän, koska ananas on kypsä? Ostin hienon ananksenkuorintajutun ja totta kai sitä pitää käyttää, joten ostin ananaksenkin. En vain oikein tiedä, koska se on kypsä.

___

Pakko lopettaa tältä illalta, kun alkaa tulla niin randomilla ajatuksia ja ilman mitään suodinta pään ja näppiksen välillä. Öitä.