Tehdäänpä tämä näin: kirjoitan joka päivästä oman bloggauksensa (ja toivon, että joka päivälel asiaa riittää :P)
___
Matkahan alkoi tosiasiallisesti jo ma 2. pvä iltaisella ajelulla Helsinkiin noksun siskon luo. Lento kun lähti heti kuuden aikaa aamulla niin kukaan hullu viitsi yötä myöden matkustella. Saatiin kyyti siis aamulle lentokentälle. Toki matka alkoi sillä, että mopsi unohti parkkipaikalla sulkea auton konepellin ja ajeli moottoritiellä 130 km/h pelti pienen vivun varassa puoliksi auki. Pimeyttäkin ihmeteltiin, tai sen äkillistä saapumista, mutta siihenkin löytyi ratkaisu: laitetaan ajovalot päälle. Kaikki merkit hyvästä matkasta olivat olemassa.
Yö olikin sitten ihq pikkusöpölutulaisen mamman sulonyssykkäkoiran hyppiessä päälläni hillittömästi B/
Parin lennon, bussin ja päättömän hortoilun jälkeen raahauduimme hostellihuoneeseemme. Toki siis kävelimme portaat viidenteen kerrokseen, vaikka hissikin olisi ollut. Ei osattu käyttää sitä ja naisen ja homomiehen logiikalla sen täytyi olla vain RIKKI.
Kämppä oli siisti, jopa meikäläisen neuroosit huomioiden. Tilaakin oli. Sänky tosin oli suoraan '80-luvun saksalaisesta pornoleffasta, mutta just adds to the feel of a good place :P
Asettumisen jälkeen oli vuorossa pieni around the block -kierros. Skepulassa huitomalla ruokaa (joka oli halpaa ja kaukana suomalaisesta heitetään kaikki muovirasiaan päällekkäin -asettelusta; tavarat ja salaatit ja riisit ja lihat olivat nätisti aseteltu, ravintolamaisesti), kun ei kieltä osata. Oli kyllä hyvää ja HALPAA. Itkua siitä, että joka hemmetin kaupassa, myi se sitten kosmetiikkaa tai ruokaa tai tietokoneita, oli viinihylly jossain nurkassa. Ja lisää itkua tietty halvasta viinistä ja viinasta.
Homologiikka iski parhaat naurut koko viikkona. Minä kun halusin kokeilla toista exittiä, josko ovemme vierestä olisi päässyt kätevästi ulos, ilman ramppaamista koko käytävän läpi talon toiseen päähän. Ulos päästyämme, löysimme itsemme hostellin sisäpihalta (ohessa kuva). Edessämme yksi ovi, takanamme toinen, ei muita ulosmenoteitä, piikkilangalla varustettua muurinpätkää lukuunottamatta. Nooh, aulaan johtava toinen ovi oli lukossa kun me sitä molemmat kiskoimme. Pienessä hiprakassa takaisin ovelle, josta tulimme ja nerokkaana kokeilen onko se auki ja vedän siitä. No olihan se auki, mutta nämä saatanan saksalaiset ovet aukeavat SISÄÄNPÄIN, joten tyylikkäästi vedin sen kiinni. Ja lukkoon tietysti.
Siinähän sitte kännissä pohdittii, että laitetaanko pyöräteline muuria vasten vaiko vedetäänkö läheinen pöytä muurin alle. Suunnitelma kun oli tietysti kiivetä piikkilangan yli. Homologiikkaa, kaksin kappalein...homma repesi nauruksi noksun huutaessa keskellä pihaa, että tuu nyt jo vedetään toi pöytä ja meikäläinen seisoo aulaoven vieressä ja TYÖNTÄÄ sen auki (vihdoin keksittyäni että niin, nämä ovet aukeavat sisäänpäin...).
Tilannekomiikkaa, myönnän, mutta voitte kuvitella kaksi suomalaista turistia repimässä itseään muurin yli kännissä kun ovestakin pääsisi. Olisi ollut respan naisella hauskaa, jos olisi ollut paikalla. Katsoi jo aikaisemmin vähän oudosti, kun kysyimme toimiiko hissi ja hän tuli painamaan nappia ja bling, hissi oli siinä.
Nautittuamme pikaisesti yhdet läheisessä aussibaarissa (ja pidätellen työntekijöitä pääsemästä kotiin) raahauduimme takaisin hostelliin nukkumaan. Rankka päivä.
Tuossa vielä kuva sisäpihasta siltä ovelta, josta toisella yrittämällä pääsikin sisään. Taustalla hieeeeno muuri, jonka yli olisimme kiivenneet (tod näk vain päätyäksemme seuraavalle, lukitulle sisäpihalle...homologiikkaa! pettämätöntä!)
