Niinhän se on, emme kykene mahdottomuuksiin. Kiinnostavaa tässä(kin) on se, että mitä enemmän yritämme sitä vähemmän kykenemme saavuttamaan. Joskus sillä vähemmällä siis todellakin saa aikaan enemmän.
Meikäläisen light-burn-outit tulevat juurikin niissä tilanteissa, joissa on miljoona pientä asiaa muistettavana ja tehtävänä samanaikaisesti. Jostain syystä opettajan duunia tehdessäni eivät monet pienet asiat haittaa, mutta omassa arkielämässä ne alkavat ahdistaa heti.
Mitkä ovat työntekijän/-tekijöiden mahdollisuudet vaikuttaa omaan työhönsä nyky-yhteiskunnassa? Ihmisiä laitetaan niin helposti pellolle asenteella "do it or leave!", että eipä siinä asuntolainaansa makseleva juurikaan voi mitään tehdä. Ihmisiä kuristetaan ja kiristetään. Ja sitten ihmetellään viattomasti, että miksikäs nyt niin huonosti voidaan. No, eihän tämä mitään uutta ole. Se vain ärsyttää joka kerta todeta kuinka tyhmä eläinlaji ihminen on. Harva laji tuhoaa itseään niin tehokkaasti kuin ihminen.
