Eräänlainen liskojen yö takana. Alkoholillakin osuutta asiaan - mutta myös alumiiniyhdisteillä ja muilla kemikaaleilla.
Ei tosin sisäisesti vaan ulkoisesti nautittuna.
En pidä siitä, että tiukkaan paitaan ahtautuessani, on kainaloissa hikiläntit heti kohta näkyvissä. Ajattelinkin siis kokeilla tuotetta Absolute Torr. Tavara estään, yksilökohtaisesti, sen alueen hikoilun johon se levitetään. Illalla puhtaalle iholle ja aamulla huuhdellaan pois. Yksinkertaista.
Paitsi että ei.
Ensinnäkin, mikä tahansa aina, joka vaikuttaa noin, ei voi olla ambrosiaa iholle. Omani on herkkä. Yllätyin kuitenkin, kun ei ihoni alkanut kirvellä lainkaan. Olin tyytyväinen.
Premature.
Menin maate. Pientä kutinaa aineesta kainaloissa. Eipä muuta. Kaksi tuntia nukuin. Sitten heräsin.
Ihan helve*inmoinen kutina kainaloissa. Pois en ainetta ota, kun ei muuta kuin kutisee. Tiedättekö, sillee sata muurahaista juoksee kainaloissa, parikymmentä hyttysenpuremaa....
Pyörin tunnin. Herään. Netti auki. Aah, kyllä, muutkin ovat valittaneet kutinasta. Avain näyttäisi olevan ihon kuivuus. Note to self, kosteuta ihoa kunnolla ennen seuraavaa käyttökertaa.
Nyt kuitenkin kello 3.00 yöllä ja kutiaa. No, pieni tutkiskelu osoittaa, että tulehduskipulääkkeet hillitsevät myös kutinaa. Nopeavaikutteinen parasetamoli nassuun.
Aah, kutina vähenee ehkä noin puoleen (eller plasebo effekt...)
Parin tunnin päästä herään taas. Pari tuntia kierin ja torkahtelen. Klo 7.00 totean, että eiköhän reilun seitsemän tunnin vaikutusaika ole riittävä. Huuhtelen aineen runsaalla vedellä (ettei vain ehdi reagoida veden kanssa). Kainalot punoittavat vähän ja ovat absolutely kuivat. Rasvaa paaaaksu kerros. Ihanan viileä.
Nyt juon kahvia. En enää unta saa tähän aikaa aamusta.
Paree saatana olisi olla muutaman päivän ajan niin, että voin vetää päälleni vaikka silkkikondomin, eikä kainaloiden kohdalle länttiä tule.
Yön tekee liskomaiseksi se, että koin jonkinlaisen unen ja valveunen sekoituksen. Olenhan teille unihalvauksistani selittänytkin, mutta ne ovat olleet päiväunien kiusana, eivät koskaan yöllä.
Unessa (?) kuulen eteisestä äänen. Sellaisen, joka normaalisti herättää ihmisen unesta. Herään (kai..) ääneen, mutta en herääkään. Lävitseni kulkee vain äkkiherätyksen adrenaliini (lämmin kihelmöivä tunne ja syke kohoaa), mutta en pystykään liikkumaan.
Ensimmäistä kertaa menin paniikkiin. Ei kauhean kiva panikoida tilassa, jossa kropan kemikaalit iskevät pakoreaktiota, mutta ei kroppa liikukaan. Meni tovi, ennen kuin rauhotuin ja aloin odotella heräämistä, tai no siis, kropan heräämistä. Kyllähän sekin sitten siitä säpsähti valveille. Valoa jo vähän kalvakkana ikkunoissa. Onneksi kutina väsytti ja käänsin kylkeä ja jatkoin unia.
Onneksi eteisessä ei ollut mitään...
Liskojen yön kruunaa liskojen päivä...kummipojan 10-vuotispäivä :)
