Jos minun isäni harjoittaisi seksuaalista väkivaltaa tytärtäni kohtaan, ilmoittaisinko siitä poliisille vai panisinko vain välit poikki isääni ja hyssyttelisin asiaa ja toivoisin parasta.
Toisaalta ymmärrän Pietarsaaren lestadiolaisia vanhempia mutta että uhreja oli niin monta ja väkivalta kesti niin monta vuotta ja siellä vaan annettiin anteeksi Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä.
On varmasti vanhemmille helpompaa hyssytellä nyt. Sitä vaikeampaa on, kun joutuu asiasta vastaamaan aikuisen lapsensa edessä.
Kai se on kuitenkin niin, että totuus on tekevä meidät vapaiksi. Aina ei tosin halua olla vapaa.
Lestadiolaisuus on minulle lapsuudesta tuttua. Oulun seudullahan l-positiivisia vilisee joka nurkassa. Äitini suvussa on lestadiolaisia ainakin neljästä eri suunnasta: esikoisia, vanhoillisia, rauhansanalaisia, pappislinjalaisia. Koulussa yksi parhaista kavereistani oli lesta. Meidän naapurit olivat niitä ja minullekin on Jumalan tervettä toivotettu heidän perhejuhlissaan.
Lestadiolaisten yhteisöllisyys on ihailtavaa sivusta katsottuna. Sillä on sitten kääntöpuolensakin.
