Kävin eilen illalla ylioppilastaloilla uimassa. En nauti siitä, suoritan kilometrin uintiliikkeitä. Palkitsin itseni kotimatkalla ostamalla Outi Pakkasen "Kuolema käy jatkoilla". Outipakkasmaisissa dekkareissa pääsee kurkistamaan tavallisten ihmisten tavallista elämää (jos ei laske ruumiita), ihan kuin parhaissa blogeissakin.
Aamukahvipöydässä työkaverini kertoi naapureidensa eronneen. Mies oli kuulemma huomannut olevansa homo. Muutamalla muullakin oli tuttava "paljastunut" tai "havahtunut" homoksi. Se ei kuulemma yleensä yllätä: jotenkin sen kuulemma huomaa. Minun ei siis tarvitse kertoa työpaikallani. Siis että minulla on taipumuksia. Kulissien takana.