Enemmän iloa elämään

Mulla ja J:llä oli eilen taas väittely raha-asioista. Mun kulta oli sitä mieltä että me ei voida elää yli varojen. Mä olin ehdottanu hänelle että varataan shoppailureissu Lontooseen ja ryhdytään kunnostamaan hänen kämppäänsä meidän molempien yhteiseks asunnoks. Meillä kummallaki on kuitenkin duuni ettei eletä minkään sossun varassa joten miksei me voitais nauttia kunnolla siitä että tehdään töitä. Mut J ryhtyi taas tapansa mukaan varovaiseks.

Elämä on niin lyhyt ettei sitä kantsi tuhlata säästämällä rahaa. Jos sit tapahtuu joku elämänmuutos et tapahtuu jotain ikävää niin se on sit sen ajan murhe. Miks pitäis tuhlata aikaa ja elämää siihen et säästää jotain? On ihan oikeesti parempi haluta nyt ja heti kaikki mitä haluaa. Ja mun mielestä siinä ei oo mitään pinnallista edes.

Oon myös nauranu J:lle kun se on käyny kaupassa Lidlissä monta kertaa :D Oikeesti hei kuka nyt haluaa syödä jotain lidlin tai euroshopperin safkaa kun voi saada parempaakin melkein samalla rahalla...Musta jotenkin tuntuu että J:n mutsi on aikoinaan istuttanu siihen jotkun maalaisajattelun kun se ei osaa arvostaa kaupunkilaiselämän hyvii puolii. Ja siihen kuuluu hyvä ruoka, hyvät raflat, baarit, klubit, kauniit vaatteet ja ittensä esille tuominen...

Hän kuitenkin on jo luvannu mulle sen hemmotteluviikonlopun. Mä meinaan pitää huolta että me kumpikin saadaan koettua jotain tosi spesiaalia niin että arki unohtuu ees hetkeks. Enkä mä oo vielä luopunu siitäkään että mentäis sinne Lontooseen ja ryhdyttäis remppaamaan kämppää tälle vuoskymmenelle...

Vaik J ihan mukava ihminen on mut mä toivon et hän skarppais vähän omaa suhdettaan nykymaailmaan. Hänen mielipiteensä ja ajatuksensa on jotenkin vanhahtavia eikä muiden meidän ikäisten tasolla. Mut ehkä mä sitten oon hänelle semmoinen herätys että hän lopultakin avais silmänsä näihinki asioihin...