Mietiskelyä

Mun kulta halus käydä yhtenä iltana töiden jälkeen vaarinsa haudalla. Mä tulin hänen mukaansa vaik ehdotinki hänelle et mentäis tekeen jotain iloisempaa. Oon ollu muutaman kerran viikossa kattomassa sairaalassa huonokuntosta tätiäni ja kuoleman läheisyys on mulle kyl vähän liikaa :/ Tavallaan ymmärrän ettei ees omia rakkaita ihmisii aina jaksa käydä tapaamas kun ne tulee huonokuntosiks. Ne sairaalan äänet ja hajut, seniilien vanhusten valitukset ynnä muut on ihan hirveitä....

Mä olisin itse tyytyväinen jos eutanasia hyväksyttäis ihan luonnollisena asiana. Mä ainakin haluaisin lähteä veks jo hyvissä ajoin niin ettei mun tartte lojua paikoillaan sairaalaan vaatteissa, hampaat likaisena, tukka sekasena ja pissat vaipoissa. Jo se että vanhenee ja rupsahtaa on rankkaa mut sen lisäks se ettei pysty pitään huolta omasta ittestään on jo tosi stressaavaa....Mä ainakin olisin tosi tyytyväinen jos vaan silloin voisin valita et otanko suoneen unilääkkeitä ja nukahdan veks...

Oon joskus leikkiny ajatuksella et joskus keski-iän jälkeen ku alkaa huomata vanhuuden lähestyvän vois vaan sanoo hyvästit kaikelle. Laittas päällensä tosi elegantit vaatteet, avais shampanjapullon ja napostelis vaikka mansikoita kermavaahdolla. Sit sen jälkeen kirjoittais jäähyväiskirjeen ja päättäis päivänsä. Eipähän ainakaan tarttis kokea vanhuutta jossain kauheessa hoitolaitoksessa.

Voi kuulostaa julmalta mutta mun tädin kannalta parempi olis jos hän ei joutuis enää kovin kauaa sairasteleen. En tiedä myös sitäkään kuin kauaa mä itse saan itteni häntä käymään katsomas kun kuitenkaan mitään erityisempii siteitä ei oo ollu häneen. Meidän välit ei oo olleet mitenkään hyvät. Aika karua olis viettää monta kuukautta odottelees lopun tuloa ilman että juuri kukaan kävis kattoos. Mut tietty hän on omilla valinnoillaan myös tilanteensa pedannu...

Tulipa tästä ankee postaus :/ No iloisiikin asioita mahtuu eli X-Factor alkaa taas 25.9 joten älkää missatko!