Paluu arkeen

Eräs mun ystävä vihjas mulle viikonloppuna aika suoraan et hänen mielestään mun kulta vois panostaa vähän enemmän pukeutumiseen. Menin vähän noloks ja en oikein tienny mitä mun olis pitäny sanoo. Yritin selittää et J ei oo sen tyyppinen ihminen joka vaivais päätään pukeutumisella vaan hän keskittyy ihan muihi asioihin...Mun kaveri toisteli sitä samaa mitä mäkin oon monta kertaa sanonu eli nykyään ei semmoseen vaan oo varaa. Ihmiset ku kuitenkin arvioi ja arvostelee toisiaan pukeutumisen kautta. Sille vaan ei voi yhtään mitään. Sitä vastaan on vähän turha taistella...

Juttelin asiasta J:n kanssa ku tehtiin ruokaa ja kerroin hänelle että eräs mun ystävä ajattelee että hänen pitäis satsata laadukkaampiin vaatteisiin. Ja että mä tosi mielellään häntä oman tyylin etsimisessä auttasin jos se vaan herralle sopis. J katto mua suurin silmin ja sanoi että aika ikävästi mun kaveri puhuu takaapäin pahaa ja että hän taitaa jo arvata kuka se on. Kun sen saman kampaajan ja J:n välit ei oo koskaan olleet erityisen hyvät. He selkeesti aika eri tyylisii ihmisii on...

Sanoin siinä hänelle myös että hänen ehkä kannattais vähän rentoutuu ja alkaa nauttimaan elämästä. Kun hän tuntuu olevan paljo enemmän kiinnostunu politiikasta ja luonnonsuojelusta ynnä muusta ku hauskanpidosta. Musta se jotenkin tuntuu oudolta. Ehdotinkin että me voitais jonain viikonloppuna pitää semmonen hemmotteluviikonloppu niin että tehtäis kaikkee ihanan turhaa ja hyvältä tuntuvaa eikä hirveesti katottais paljon se maksais. J ei sanonu mitään muttei tyrmännykään ideaa ;)))

Mä oon yrittäny saada vähän säpinää meidän vähän tasaiseltaki tuntuvaan arkeen...J vaan on ollu sen verran "väsyny" ettei viime aikoina oo lakanoidenkaan välissä oo jaksanu mitään erikoista ja uutta kokeilla...Mistä mä taas oon hiukka tykänny pahaa. Oon kysyny monta kertaa sitä että onko hän kyllästyny muhun kun hänen kiihko ei oo ollu sitä tasoo mitä joskus aiemmin :/ Ennen häntä ei yhtään pidätelly vaikka oli miten raskas päivä takana...

Oon useamman kerran sanonu hänelle että hänen oikeesti tulee panostaa meidän suhteeseen. Mulle ei riitä semmonen tavallinen hiljainen arki joka ehkä hänelle riittää. Vaan elämäs täytyis olla koko ajan uusii ja värikkäitä tapahtumii ja elämyksii jottei koko homma kaadu siihen että yhteisestä arjesta tulee liian tylsää. Oon nähny niin monella homoparilla sen että aluks ollaan niin rakastuneita ja sit aletaanki ettimään kohta uutta ku tylsä arki kaatuu niskaan :/