Eka työpäivä

Aika omituiselta tuntuu tän kaiken jälkeen taas arkeen palata...kun kaikki ihmisetkin on niin iloisia ja auttavaisia....luulevat kai että mä meen heti ekasta vastoinkäymisestä taas ihan sekasi....

Mun ihana siskoni tuli oikein työpaikalle valvomaan mun ekaa työpäivää...ettei se tuntuis musta liian raskaalta. Hän vei mut ulos syömään ruokatunnilla hyvään ravintolaan ja niin ihanasti halas mua :)) Mä tajuan nyt olevani todella onnekas kun mulla on niin ihania omaisia. Mun oma äiti vaan on ottanu tän kaiken todella raskaasti...hän mulle soittelee ja itkeskelee melkein joka pävä vieläkin....

Kun siskon kanssa syömästä tultiin niin me törmättiin meidän putiikin ovella bestikseen ja hänen maalaispoikaansa....ja mun sisko varmaan vieläkin on niin shokissa kaikesta tapahtuneesta että alkoi huutaan maalaispojalle. Jopa mä menin noloksi kun en semmosta reaktiota osannu odottaa. Sisko siinä karjui "Jätä mun veli rauhaan senkin narsistinen pikku pelle!" Hih....olin siinä hämmästynyt ja naama alkoi punoittaa mutta salaa olin tosi tyytyväinen ;) En olis sitä noin hyvin osannu sanoa....

Tässä kaikessa onneks se hyvä puoli on että ehkä nyt ihmiset osaa muakin vähän paremmin arvostaa kun oli niin lähellä etten heitä ihan kokonaan jättäny....eli ehkä kannattaa miettiä miten ihmisiä kohtelee ennenku kaikki on kokonaan liian myöhästä....Meilläkin töissä on ihan kiva ilmapiiri mut mun työkaverit joskus ottaa mut ihan täysin itsestäänselvyytenä....et mä aina joustan ja otan muut huomioon. Ehkä mun vaan pitäis oppii itsekkäämpi olemaan jotta en itteeni tässä matkan varrella liikaa loukkais :/

Sisko myöskin on sitä mieltä että kuvio bestiksen ja maalaispojan kanssa ajoi mut tohon tilaan.....ja että mä en herkkänä ihmisenä oo valmis ilmaisemaan omia tunteitani niinku mun pitäis jotta voisin pitää paremmin puoleni.....ehkä siitä toi mun siskon raju reaktiokin tuli. Tietysti vähän mua kyl imartelee se asia et joku muukin näkee ton tyhmän junttipojan teennäisen kuoren läpi.....ettei mun tartte olla se ainoa joka ei hänen lumoonsa lankee.....kun se pelkkää teatteria on.

Tunti sitten bestis soitti mun kännykkään ja oli hämillään kovasti siskoni reaktiosta.....ja kysyi tunnenko että maalaispoika olis jotenkin osasyyllinen mun itsariyritykseeni....tai että johtuiko mun teko jotenkin siitä edes osittain. Menin aika hiljaseks kyllä ja sanoin etten oo itsekään ihan varma asiasta.....aloin vähän nyyhkyttämään siinä puhelimessa ja tulin tosi tunteelliseks kans...Sanoin sit lopuks et hänen täytyy kyl opettaa sivistymätön poikaparka vähän tavoille ettei muiden ihmisten tunteita jatkuvasti mene tahallaan tai edes vahingossa loukkamaan.....koska herkemmät ihmiset myöskin särkyy vähän helpommin.....