Paluujuhlat pidin :)

Pidin tossa eilen illalla pienimuotoiset paluujuhlat oikein ;))) Olin yötä myöten leiponut kaapit täyteen herkkuja....jotta voisin silleen vähän kiittää niitä ihmisiä jotka on mua näiden raskaiden hetkien läpi auttaneet jaksamaan....

Olin tehny tietty myös vähän boolia...ja ehkä vähän miedommaksi se olis pitäny laimentaa kun tuntui että niin moni niin nopeasti siitä alkoi humaltumaan, hih. Mukaan olin kutsunu myös ihanan siskoni mutta hänen miesystävä ei selkeästi tykänny olla hihittelevässä homoporukassa vaan kaipas aika nopeesti kotiinsa....mistä mun sisko ei selkeästi tykänny. En olis sitä miestä niin homofobiks uskonu....

Mä olin kutsunu kuus läheisintä ystävääni ja annoin heille luvan tuoda mukanaan kumppaninsa jos sellainen oli ja se halus tulla mukaan. Mä suoraan sanoen toivoin ettei bestikseni tois omaansa mutta niinhän se taas ilmestyi paikalle. Yritin olla kohtelias ja tarjoilin hänelle herkkuja niinkuin muillekin. Et ei voi sanoa etten ole yrittäny olla ystävällinen. Hän oli sitten todella hiljainen koko illan ajan.

Mun sisko oli tuonut mukanaan mulle dvd:n jolle hän oli skannannu vanhoja valokuvia siitä ajasta kun me oltiin lapsia ja nuoria. Siinä oli myös harvinaisia kuvia meidän sukulaisista joita ei kaikkia enää edes ole. Toi ele oli musta niin ihana ja osoittaa miten suloinen sisko mulla oikeesti on....

Sitten vaan kun olin nauttinu aika paljon boolia niin ne kuvat pääs vaikuttamaan mun mielialoihin.....oli tavallaan aika piinallista kattoo kuvia lapsuuden kesäpäivistä jolloin me istuttiin maalla keinumassa kaikki....ja me oltiin ihan oikeesti onnellisia. Ei siis mitään onnellisuutta tyyliin mitä nyt ollaan vaan silleen ihan kunnolla, you know. Sit mä vaan rupesin itkemään ihan yllättäen. Olin varmaan juonut liikaa.

Mun bestis otti sitten mun pääni hänen syliinsä ja alkoi silittämään mun tukkaa. Maalaispoika lähti heti parvekkeelle tupakalle. En oo koskaan nähnyt ennen hänen polttavan. Roope lähti hänen peräänsä kun tuntui ettei hän taaskaan saanut tuosta otuksesta silmiään irti. Oma bestikseni taisi tulla hieman mustasukkaiseksi kun muita lähtiessään halaili mutta Roopen sivuutti ainoastaan käden heilautuksella....

Kun kaikki sitten lähti koteihinsa aamuyöstä niin yhtäkkiä tuli todella yksinäinen olo. Jäin kattomaan niitä vanhoja kuvia vielä enkä muista koska sitten nukahdin. Aamupäivällä Roope soitti mun kännykkään. Hän ähkyi puhelimessa ja halus tietää olinko huomannu miten maalaispoika oli häntä tuijotellu ja hänelle hymyilly.....mä en oikeasti ollu kyllä huomannu mitään siinä tohinassa mut en halunnu olla epäkohtelias vaan sanoin että olin kyllä huomannu ;)) Ja Roope riemuissaan huudahti: "Arvasin!"