Scherzo-journalism

Hejssan Pekingistä, vai pitääkö tää sanoa sittenkin Beijing. Whatever... :-)
Alkoi tämäkin reissu lupaavasti, tulin tänne torstaiaamuna ja kaikki alkoi silminnähden hyvin,kunnes perjantai-iltana iski kuume. Ilmeisesti viime viikon alussa otettu Hepatiitti B -rokote iski voimallisesti, parissa tunnissa kuume nousi aivan järkyttävän korkealle, onneksi ei ollut kuumemittaria sillä olisin varmaan järkyttynyt. Mutta yli 39 asteen mentiin tod.näk. Eilinen menikin sitten sängynpohjalla samoin kuin tämäkin päivä aikas pitkälle. Mutta tänään sentään on jotain valoa tunnelin päässä. Hikoilin nimittäin 2.5 tunnin päikkäreiden aikana sängyn aivan litimäräksi ja kuivaillessani kastelin vielä yhden pyyhkeenkin. Pitäisi olla kuumeen poissa :-) Perhanan rokotteet ja niiden sivuvaikutukset. Jäipä sitten normaalit turistikohteet tällä reissulla näkemättä aika pitkälle... Tosin ensi viikon lauantaina varmaan kerkeää käymään ainakin Tienanmenilla. Ja tekemään pakolliset piraattiostokset :D

Apua! Muistankohan mä nyt ihan varmasti :-) (kuva Beijingin toimiston vessasta)

Tämä päivä oli aivottomuuden huippu. Istuimme melkein 10 tuntia auditoriossa ja neuvotteluhuoneessa katselemassa ja kuuntelemassa (lue: kirjoittelemassa tekstiviestejä ja ajattelemassa jotain ihan muuta) uusia business-strategioita ja sun muuta työjargonia... argh... Kotiinpäästyäni olo oli kuin jyrälläylivedetyllä, aivoton ja voimaton, littana.
Minun _piti_ lähteä bodypumppiin kunnes tajusin että bussi 50 on lakolaisbussi... tunti alkoi klo 20:00 ja olisin kerennyt suoralla bussilla (50nen on siis ainoa suora bussi) mutta ratikka-bussiyhdistelmällä en olisi kerennyt tunnille, pah... Lakot on perseestä, vaikeuttavat vain ihmisten elämää.
Jäin siis kotiin möllöttelemään soffalle ja sängylle :-) oikeestaan aika ihkuu, väsyttää meinaan törkeesti... voisin mennä siis nukkuilee :-)

Ihanaa! Loma! Kokonainen viikko ilman työhuolia, tai ainakin melkein. Varasin tänä aamuna nimittäin tulevan Beijingin reissun matkat ja hoidin viisumihakemuksen kuntoon, keskiviikkona pitää käydä viemässä passi töihin sihteerille, joka sitten toimittaa sen matkatoimistolle.
Ulkona no kylmä... joten en ole vielä uskaltautunut pihalle mutta, sen sijaan olen nukuskellut ja röhnäillyt koko päivän leffoja katsellen, "Eating out" oli sopivan aivoton ja hassu leffa tälle päivälle. Sääli oikeastaan, kaunis ilma siellä on. Salille tosin aion lähteä.
Aamulla ilahduin kovasti, sillä huomasin erään orkideoistani aloittaneen kukinnan!!!

Perin kummallista... kävin katsomassa Brokeback Mountainin kolmisen viikkoa sitten ja vieläkin aina välillä saan ihmeellisiä tunne flashbackeja elokuvaan, ahdistavia sellaisia. Juuri äsken koin harmillisen vahvan tuollaisen flashbackin ja siinä sekoittuivat kaikki mahdolliset tunteet: ilo, suru, kaipuu, ahdistus, rakastaminen, rakkauden puute, intohimo, yksinäisyys, onnellisuus, jne.... täydellinen kaikkien tunnetilojen yhtäkkinen pläjäys vasten kasvoja. Ajattelin käydä katsomassa leffan uudelleen, jos vaikka se helpottaisi hieman oloa. Ilmeisesti ainakin yhteen leffakriitikkoon Brokeback mountain vaikutti samalla tavalla kuin minuun, hän muistaakseni kirjoitti: "Elokuvan jälkeen katsojalle jää kaipuu löytää oma Brokeback Mountaininsa".

Usvainen Varsova hotellihuoneen ikkunasta... Taas täällä viikon...

*pärskis*
Viimeisen parin päivän aikana olen aivastanut varmaan 1000 kertaa. Järkyttävää pärskintää. Maanantaina pitäisi lähteä taas Varsovaan, toivottavasti tää tauti hieman hellittää siihen mennessä, sillä kipeänä lentäminen on inhoittavaa, korvat paukkuvat melkein puhkeamiseen asti ja siihen ei meinaa mikään auttaa. Kuumettakin on vähän.... Taidan keittää lisää jasmiiniteetä... :-)

Tänään on aivan upea päivä, aurinko paistaa ja tulin siitä kovin hyvälle tuulelle :-)
Harmi vain, että ulkona on karmaiseva kylmyys, -17 astetta näyttäisi Ilmatieteenlaitoksen sivujen mukaan Kaisaniemessä olevan tällä hetkellä pakkasta. *brrrr*
Kävelin Pasilan asemalta kotiin ja ei tuo kylmyys pahalta tuntunut, kunhan vain pysyi liikkeessä. Pieni hetki liikennevaloissa seisoskelua ja varpaita rupesi kipristelemään hieman.Teinkin juuri itselleni kupposen vihreää teetä. Mieleni teki lähteä kuvaamaan hyistä kaupunkia höyryineen ja huuruineen mutta lämmin koti vetää tänään pidemmän korren :-)
Salillekin olin tänään suunnitellut meneväni, mutta saa nähdä onnistunko nostamaan persettäni sen verran, että sinne asti pääsen :-D

Tylsää, jokin ihmeellinen kökkönen on kitunut kurkussani koko viikon enkä ole uskaltanut lähteä salille rehkimään, jottei kökkönen äityisi flunssaksi. Lintuinfluenssa!!! ei kai sentään...
Ensi viikolla luvassa, return to Düsseldorf.
Mun pitää kyllä ryhdistäytyä kuntoilun kanssa... vaaka ei ole inahtanutkaan alaspäin. argh...

Tässäpä vielä kuva Istanbulin kentältä... Turkish Airlines ei ollut carrierini vaikka kuvassa turkkilaisia runsaasti onkin :-)

Hejssan Istanbulista. Torstai näyttääkin muodostuvan vakituiseksi blogauspäiväksi.
Viimeinen ilta täällä, huomenna lentelen taas ristiinrastiin Euroopan yllä ja vietän leppoisat viisi tuntia Heathrowlla. Tämä viikko on kyllä mennyt ohi aivan humauksessa. Jotenkin tämä kaupunki on pistänyt pään pyörälle vaikkei paljoa olekaan kerennyt näkemään. Eilen teimme pienen kävelyretken keskustassa ja *huh*. Harvoin sitä tällaisessa ikuisessa metropolissa tulee vierailtua. Yritin etsiskellä statistiikkaa Istanbulista, monet nettisivut mainitsevat Istanbulin asukasluvuksi n. 10.000.000, hieman yli. Saksalaisen kollegani matkaopas sanoo 12 miljoonaa, paikalliset sanovat n. 15-16 miljoonaa. Mutta anyway, ihan HELEVETIN iso city tää on :-)
Liikenne on aivan kaoottista, mutta yllättäen kohtalaisen sujuvaa. Ilma on raskasta hengittää ja savusumu korventaa keuhkoja ja kutittaa silmiä. Onneksi täällä tuulee kohtalaisen kovaa aina, se sentään hieman helpottaa.
Jostain syystä kuitenkin pidän tästä kaupungista, sopivan mystinen, eurooppalainen, mutta kuitenkin hieman eksoottinen, jostain syystä odotin enemmän arabi-kulttuurin tyylistä elämää mutta turkkilaiset ovat turkkilaisia, eivät arabeja, vaikka muslimeja suurimmalti osin ovatkin :-)

Tänään päätin lisäksi hakea uutta työpaikkaa, firman sisältä tosin, mutta uusiin tehtäviin. En saanut maybe-future-bossiini yhteyttä tänään, voisin huomenna soitella uudestaan Heathrowlta.