Rokkihomokokemuksia

Kirjoitin ed. blogin illalla - saattaapa olla että olin vähän
humalassa. Kello 0.01 sain karaokemikin käteeni
ja "lauloin" My Wayn. Olin valmis Frankien versioon,
mutta neiti/rouva karaoke-emäntä totesi että ei,
vedät sen Sid Vicious -version kuten ennenkin.
M m m my y y y y wä ä ä y y y y...
Ties kuinka monennen kerran.

Sitten neiti/rouva karaoke-emäntä käski kaikki
nousemaan seisomaan ja laulamaan kanssaan
Happy Birthday to you, koska täytin taas
seitsemäntoista.

Jee! Syntymäpäivät!

Kun saavuin kotiin klo 2 yöllä, pöydällä oli
kakku kynttilöineen valmiina.
Köh. Sori...

Kakkua syötiin sitten aamiaisen perään, yhdellä vieraalla.
Toivoin from heaven ja puhalsin kynttilät sammuksiin.
Samalla tosin tukka syttyi palamaan. Pölhö sammutti.
Oikein liekkejä ehti tulla, ja paha haju.
Köh. Kiitos...

Ja sitten sain hetkeksi käteeni jotakin minulle tärkeää.
Köh. Ja tilasin taksin että edes vähäksi aikaa ehdin töihini työpaikallekin.

Hyvää helmikuuta. Maailma on monipuolinen paikka.

Oon baarissa.
Moi kaikille. Moi Stellaaaaaaaaaa. Stellaaaaaaaaaa.
Moi Pölhö. Moi Rinascimentor.

Te ja pari muuta olette ihmisiä joiden kanssa
vaihdan juttuja kasvotustenkin päivittäin tai lähes päivittäin. Hittojakos minä teille tätä kautta viestisin,
kun muutenkin voin.

Laitan kumminkin pari juttua tässä kohta. Blogikamaa.
Mut en nyt, tän baarin koneen näppääimistö... öö... sucks.

(Mut moi muille myös, jatkoa seuraa. It's only rock-n-wok)

Blogissani saan mainostaa, joten:

äänestäkää. Helsingissä on useitakin mielekkäitä ehdokkaita. Jos äänestäisin siellä, pitäisi tehdä päätös
kahden eri listoilla olevan vakuuttavan välillä (joista
molemmat taitavat olla vielä pirun kivoja ihmisiäkin
- ja kyllä vaan ei-heteroita. Se voi olla syy tai sitten ei.
Sellaiseen tulokseen tällä kertaa kumminkin päädyn).

Turussa, jossa itse äänestän, en ole lyönyt lukkoon
vielä. En kuulu yhteenkään puolueeseen itse
(olen kyllä kuulunut), ja olen äänestänyt eri vaaleissa
eri listoja.

Mutta EN Ilkka Kanervaa. Jösses.

...Eli KUOLEMA taas jutun juurena.
Vaikkei ehkä pitäisi kirjoittaa siitä nyt mitään, mutta
kirjoitan kumminkin, ihan lyhyesti.

Nukuin viime yönä huonosti. En yleensä kärsi
varsinaisesti unettomuudesta, kunhan saan mennä
nukkumaan vasta kun väsyttää. No nyt olin mennyt
taas omia reseptejä noudattaen peiton alle vasta kun
tiesin että uni tulee. Ei se niin kovin myöhään ollut.
Eikä tänä aamuna tarvinnut herätä aivan kauhean
aikaisin, vasta auringonnousun aikaan - eli aika myöhään. Mutta ikävä kyllä valvoin yöllä. Tuntui että
keittiössä heti kulman takana oli joku. Ihan kuin olisin
nähnyt sen varjon. Tunne vaan jatkui vaikka totesin
itselleni olevani naurettava: ei siellä ketään eikä mitään
ole, nuku nyt. Mutta kun tunne jatkui, enpä
nukkunut, vaan vahtasin "varmuuden vuoksi"
oviaukkoa, kunnes lopulta jotenkin vaivuin takaisin
uneen.

Kummitus, valveunipainajainen keskellä unta, vai mikä?
Ei ole vuosiin ollut moisia kokemuksia, joskus aikoinaan
kyllä...

- - -

Aamulla tuli tieto itsemurhasta.
Kyseessä oli ihminen jolla aikoinaan oli jonkunkin verran
tekemistä asunnossa, joka nykyään on kotiosoitteeni.
Uutinen on uusi ja vasta nyt julkinen vaikka tapahtui
jo hetki sitten, ja sitä pitää lähelläni vähän sulatella, koska tieto siitä tuli tosiaan vasta tänä aamuna.

Itsemurhat ovat surullisia.

Itselle ristiriitaisten ihmisten poismeno on hämmentävää ja, no, ristiriitaista.

Se, että sellaista ihmistä ei vaan ole enää olemassa,
jonka kanssa on harjoittanut seksiä, pitänyt yllä
suhdetta, nauranut ja tapellut, on vähän enemmänkin
kuin ristiriitaista.

Minä tiedän kyllä.

- - -

(Mahdollisista kummituksista en välittäisi tietää)

URA

Jos tekee työtä muutakin kuin palkkaa ja tätä päivää
varten, saattaa olla tekemässä uraa.

Työura. Uraputki. Urakehitys.

Urahan on esimerkiksi polku, joka on jo tehty.
Sitä pitkin pitäisi olla helpompaa kulkea ja edetä
kuin uran vierestä (ura on vedetty ja tehty.
Sen vieressä voi kai olla esim. rikkaruohoja tai kiviä.)

Eikö uran tekeminen ole sitten sellaista tekemistä,
joka on jo tehty -? Työura työn tulevaisuuteen
tehdyn uran seuraamista...

Uraputki. Putki voi olla turvallinen.
Siinä edetään sovitusti. Putki on valmiiksi tehty.
Putkessa on turvassa. Putkessa voidaan myös saada
saavutuksia toisensa perään: ollaan sitten sillälailla
saavutusten putkessa.

Voihan se ahdistavakin olla. Putkesta ei voi helposti
poiketa muualle kuin jo luotuun putkeen, jossa pitää
mennä sovittuun suuntaan ja eteenpäin.

Urakehitys. Kun teet niin ja näin, ura kehittyy. Tulevaisuudessa on lupauksia; kun uralla edetään niin
uralla voi edetä. Turvallisuus.

Mutta ahdistus taas myös: on pidettävä huoli että
rakentaa uraansa jo rakennetun uran ideaalin
mukaisesti. Muutoin uraputki ja urakehitys pysähtyy.

Uralla ei voi pysähtyä. Porkkanana uran pysähtymättömyyden jatkuminen.
Keppinä on uran loppuminen.

- - -

Maantieuraa taas ei pidä seurata. Jos sataa, niissä voi
olla vettä. Vesiliirto uhkaa jos noudattelee uraa.
Voi menettää ajoneuvonsa hallinnan.

Maantieuraa väistellessä sentään ajetaan muulla
tavalla kuin keskellä tietä tai polkua; muulla lailla kuin
keskitietä.

Ura luodaan ja uraa luodaan. Lumeakin luodaan.

- - -

Ja sitten on Kaarinan Ura.
Kouluvuosieni kotikunnassani (ja sittemmin
kaupungissa) Kaarinassa on 30-luvulta lähtien toiminut
Kaarinan Ura, Työväen Urheiluliiton (TUL) jäsenseura.
Lajeina on lentopallo, uinti, yleisurheilu ja voimistelu
sekä kuntoliikunta ja veteraanitoiminta.
Terveellistä. Sosiaalista. Toisia huomioivaa.

- - -

Menen tänä iltana ehkä käymään baarissa.
Ensin uimaan ja saunaan.
Jos baariin, niin sieltä hyvissä ajoin kotiin.
Näkee Pölhöä ennen kuin tuo menee nukkumaan.
Voisi katsoa tilannetta, jos saisi vaikka peuhata.
Vaikka reippaastikin, saunapuhtaana...

Ja sitten, kun Pölhö tapansa mukaan nukahtaa ennen
minua, voisi vaikka antaa runon tulla. Moinen taitaa
tosiaan olla tulollaan.

Ja eksistentiaalisen ahdistuksen fanfaari tähän vielä,
se tuttu:

"You could have it all
My empire of dirt
I will let you down
I will make you hurt

If I could start again
A million miles away
I would keep myself
I would find a way"

(Nine Inch Nails: "Hurt")

Hiano laulu. Väsyneenäkin tulee vahva olo.

...Jake sai päivän jatkumaan aamusta mukavana.

Kun jelppasin yhtä kaveria edullisista vuokra-asunnoista Berliinissä
(joita löytyy mm. täältä: http://www.wg-gesucht.de/ ),
tuli mieleen kaikenlaista...

Rokkihomon yksi kaikkein maailman lempipaikkain
on Berliinin Mittessä, reipasta musiikkia, mutkatonta hauskanpitoa
(ja juopottelua, toki) _osuuskuntapohjalta_ (huom! Yhteishyvä!):

http://www.ackerkeller.de

Ja sitten myöhemmin yöllä, jossei Oranienstrassen
vaikkapa Roses Barissa viihdy kovin pitkään kerralla,
eikä SO36:ssa ole mukavateemaista iltaa...

www.SO36.de

...saattaakin tärpätä Melitta Sundströmin alakerrassa,
samaisessa armoitetussa kaupunginosassa:

http://www.schwuz.de/schwuz_subworxx.html

Huokaus. Ehkä ensi kesänä...
Miten onkin niin, että sitä iso ihminen, vaikka tietää
kaikenlaisia paikkoja maailmassa, vapaaehtoisesti
viitsii asua tällaisissa maisemissa:

www.multimediakonsultit.net/.../puhelinkoppi.jpg

Ja on hyvän sivun elämästään katsellut myös näitä:

http://www.entrances2hell.co.uk/index.html

huolimatta varoituksista:

http://www.cafepress.com/e2hp

vakavaa!

Mutta toisaalta: Nnoh. On tietty se puutarha,
jota pitää kunnossa muistakin kuin itsekkäistä syistä,
että eiköhen se ole sitten viihtyminen.

"This garden that I built for You...
...This garden is my home I don't know
where else to go - so bring it on."
(Nick Cave: Bring It On)

Laitan tänne vielä Public Eye:n laittaman linkin: Jake Gyllenhaal "kiittää" Brokeback Mountain -fanejaan:

Heh! Kunnon aamun piristys!

On kahdenlaisia töitä. Tylsiä ja luovia.
En prkl anna nyt tilaa j**susteluille eli elv*stelyille
siitä miten "kaikki työt ovat luovia". Kun eivät ole.
Monet ovat piiiiinaavan tylsiä. Olen tehnyt molempia.
Teen nyt molempia.

Näinpä, työpäivän tylsän osan päätteeksi liu'uin nettiin...:
Happy birthday David Bowie 60 years old today! Sodom Apple on myrkyllinen marja Kuolleen meren rannoilla, josta tiesi kertoa jo roomalaisaikainen juutalaishistorioitsija Josephus - ja josta Marilyn Manson on tehnyt laulun.
Kadonneesta entisestä läheisestä ei mitään uutta ainakaan netissä.
Kazakstanin uudehko pääkaupunki ei sano minulle mitään.
Morrissey ei ole tehnyt mitään mainittavaa viime aikoina.

Ja sitten tutut blogit:
Stellagrrrlillä käy flaksi kun laittoi kuvansa verkkoon
(ja miksei kävisi, komia nainen, tai ainakin onnistunut kuva...).
Uusi aika - Rinascimentor lähtee Lontooseen (jossa tupakointi on vielä Suomeakin kalliimpaa...), jonne
itsekin voisi kyllä piipahtaa, mutta niiiin kova ikävä sinne ei ole että aivan kateelliseksi äityisin.
Paitsi että: kirjakauppojen puolesta kylläkin...
Winnie Virus on kirjoittanut jälleen kerran hienon runon
(vaikka rivinvaihdot sotkevatkin säekulkuja ajoittain...).
Ja Smilla voinee hyvin. Berliinissä taitaa olla tällä hetkellä kylmempi kuin täällä.
Toimen saanut Carolin löytyy jo netistä. Apocalypse-theories -sivut kaipaavat kyllä päivitystä...
Ja minut on linkitetty. Vem är du? tuntee Hedwigin, joten ei voi olla aivan mahdoton tyyppi
("To be free one must...").

JuhaniV:kin pohtii blogeja. Koska en ole aivan varma
oliko Ranneliikkeessä(kin) aktiivinen tuttu ärsyttävästi
ärsyyntynyt vaiko tulkitsinko vain niin (...), päätin
jättää kommentoimatta.
Mutta blogitilassa voisi vähän vatvotuttaa: Narsismia? Yksinäisyyttä?
Vaiko networking - verkostoitumista? Ovatko nämä
päiväkirjoja? -Mielestäni eivät, koska samantien julkisia.
Päiväkirjathan, vaikka nekin aina "tavallaan" jollekin
muillekin kuin itselle kirjoitettuja, ovat julkisia vasta
ns. myöhemmin...

Minulla ei ole vastauksia vaan kysymyksiä.
Omassa vaatimattomassa vaikeasti otsikoidussani tässä on käynyt nyt n. 2000 silmäilijää joista osa on kai lukenutkin jotakin.
Kuvattomalle suomenkieliselle blogille tuo on mielestäni aika paljon vilkaisijoita.

...En vältt. ehdi olemaan kovin ahkera bloggailija vähään aikaan, mutta joskus kumminkin...

(Pitäisikö tänne laittaa kuvia? Vai jonnekin muualle?)

Minulla on vanha työ ja lisäksi uusia töitä. Teen molemmat.

Teen tänä keväänä hitosti töitä, mutta ovatpahan omia töitäni. Samalla näyttää että kaikki työt saattavat vähäksi aikaa loppuakin kesällä.
Kesäloma?
-Ehkä, mutta sitten ilman palkkaa.
Nnoh, viime kesänä tuli vastaavasti lomailtua vähän palkallakin...

- - -

Täällä on puhuttu uudenvuodenlupauksista. Lisäksi on puhuttu toiveista. Omani keskittyvät tuohon mitä ed. bloggauksessani tännekin kerroin, siinä lupaus ja toive indeed, joista on ehkä mahdotonta kirjoittaa äitymättä korniksi. So this bitch shuts up for now.
Mutta lupausten ja toiveiden perusjuttuihin kuuluvat lisäksi nuo, huokaus, työt, joita riittää, riittää... Osa on myöhässä, mutta uudet tulevat silti tehtäviksi.
Kele tehdään sitten. Onpahan niissä töissä toiveita samalla mukana, jotka tekemällä voivat vaikka toteutua (Aboa, jep, kirja).
Tämä blogissa käyntikin on "vain" siirtymävaihe työkuvioista vapaa-ajalle (jonne kyllä lähtee työajatuksia illaksi mukaan, ei voi mitään, ja ei se mitään, juuri nyt).

Hyvää uutta vuotta tutuille. Jos ei täällä "tavata", niin ehkä sitten muualla.

Ja koetetaan voida perushyvin tässä maailmassa joka, jota ei ole hyvä unohtaa, on perusteiltaan varmasti useinkin yllättävä paikka.
Siis: erityisesti yllättävä paikka
a) rakkauden osalta, jota meidät on ohjeistettu odottamaan ja korostamaan erityiselle jalustalle, huolimatta siitä tuleeko sitä vastaan vai ei, ja
b) kuoleman osalta, jota meidät on ohjeistettu unohtamaan kokonaan, vaikka se takuulla tulee vastaan, ja yleensä monta kertaa yhden elämän mittaan.

Minä ajattelen molempia joka päivä.

"Lucrecia, my direction, dance the ghost with me"
(Sisters of Mercy...)

Ja vielä:

"Lucrecia, my reflection, dance the ghost with me"
(...sama)

- - -

Outo olo kun paleltaa vaikka nenä kärsii vielä kärähtämisen jälkioireista. Nenä kärähti Pico de Teiden huipun tuntumassa kesken kovin kovin tärkeän valohoidon, josta myös alempana mennessäni kehuin. Oli elämäni ensimmäinen rantaloma. Onneksi oli myös vuori.

Tämä vuosi on toisenlainen kuin mikään ennen.

En jaksa laittaa mukanokkeluuksia nyt.
Eiliset shampanjat, muut kuohuviinit ja Calvados
ovat saaneet minut heikoksi.

Mutta kerronpa: menimme kihloihin eilen.

Miksi? Koska rakastan sinua, Pölhö. Ja Pölhö rakastaa minua.