• Rokkihomo

Uusi vuosi, uusi vuosi...

Minulla on vanha työ ja lisäksi uusia töitä. Teen molemmat.

Teen tänä keväänä hitosti töitä, mutta ovatpahan omia töitäni. Samalla näyttää että kaikki työt saattavat vähäksi aikaa loppuakin kesällä.
Kesäloma?
-Ehkä, mutta sitten ilman palkkaa.
Nnoh, viime kesänä tuli vastaavasti lomailtua vähän palkallakin...

- - -

Täällä on puhuttu uudenvuodenlupauksista. Lisäksi on puhuttu toiveista. Omani keskittyvät tuohon mitä ed. bloggauksessani tännekin kerroin, siinä lupaus ja toive indeed, joista on ehkä mahdotonta kirjoittaa äitymättä korniksi. So this bitch shuts up for now.
Mutta lupausten ja toiveiden perusjuttuihin kuuluvat lisäksi nuo, huokaus, työt, joita riittää, riittää... Osa on myöhässä, mutta uudet tulevat silti tehtäviksi.
Kele tehdään sitten. Onpahan niissä töissä toiveita samalla mukana, jotka tekemällä voivat vaikka toteutua (Aboa, jep, kirja).
Tämä blogissa käyntikin on "vain" siirtymävaihe työkuvioista vapaa-ajalle (jonne kyllä lähtee työajatuksia illaksi mukaan, ei voi mitään, ja ei se mitään, juuri nyt).

Hyvää uutta vuotta tutuille. Jos ei täällä "tavata", niin ehkä sitten muualla.

Ja koetetaan voida perushyvin tässä maailmassa joka, jota ei ole hyvä unohtaa, on perusteiltaan varmasti useinkin yllättävä paikka.
Siis: erityisesti yllättävä paikka
a) rakkauden osalta, jota meidät on ohjeistettu odottamaan ja korostamaan erityiselle jalustalle, huolimatta siitä tuleeko sitä vastaan vai ei, ja
b) kuoleman osalta, jota meidät on ohjeistettu unohtamaan kokonaan, vaikka se takuulla tulee vastaan, ja yleensä monta kertaa yhden elämän mittaan.

Minä ajattelen molempia joka päivä.

"Lucrecia, my direction, dance the ghost with me"
(Sisters of Mercy...)

Ja vielä:

"Lucrecia, my reflection, dance the ghost with me"
(...sama)

- - -

Outo olo kun paleltaa vaikka nenä kärsii vielä kärähtämisen jälkioireista. Nenä kärähti Pico de Teiden huipun tuntumassa kesken kovin kovin tärkeän valohoidon, josta myös alempana mennessäni kehuin. Oli elämäni ensimmäinen rantaloma. Onneksi oli myös vuori.

1 kommentti

martin

12.1.2007 00:15

Pieniä kuolemia, kyllä. Joskus ihmettelen, josko ne kuitenkin juuri sitä rakkautta.