Ei, en mene, yhteenkään. (*)
Ja muuten olen sitä mieltä että kyllähän tässä maailmassa asioita riittää
jotka k*rpii ja v*tuttaa.
Ja, huokaus, vielä enemmän sellaisia jotka turhauttavat.
Sekä asioita että ihmisiä.
Ergo, täytyy nauraa ja nauttia hurjemmin ja huikeammin sellaisista asioista joista...
voi irrota naurua ja nautintoa.
Siihen liittyen Rokkihomo on kuunnellut kovin vähän rokkia lähimenneisyydessä.
Youtubesta vaan silloin tällöin jotain pientä iltasella.
Ja sieltä tuli pitkästä pitkästä aikaa vastaan David Bowie.
Miten minä senkin olin hyllyihin ja tiedostoihin pölyttymään jättänyt,
tuskin vuoteen muistanut koko damea.
No nyt muistin, että hei, minähän olen jo ostanut, esimerkiksi,
tuon Station to Station deluxe-paketin, jo silloin kun se ilmestyi vuonna 2010.
Eipä tarvitse ostaa edes itselleen joululahjaa tänä jouluna.
Laitan soimaan bonuslevyn.
Thin White Duke live Nassau Coliseum '76.
"The return of the Thin White Duke:
throwing darts in lovers' eyes
Here are we one magical moment
such is the stuff from where dreams are woven..."
Hienoa, jylhää, ilkeää, karismaattista, kuolevaisuutta ylimielisesti suutelevaa...
...kaaosta ja melua, josta kasvaa meikattuja muotoja ja merkityksiä.
Jep, Rokkihomo viihtyy.
Ja ehkäpä tämäkin laiha mies palaa ympäröivään maailmaansa
selkä vähän suorempana,
Thin White Duken voimistamana.
Toivotan voimakasta oloa myös teille molemmille,
yours truly, -Rokkihomo
- - -
(* no, todennäköisesti menen Turun himpulabaariin kääntymään tänään,
ja siellä on jonkunmoiset joulujuhlat, mutta en sitä oikein osaa laskea
pikkujoulujuhlien joukkoon.)
- - -
