Rokkihomokokemuksia

Pulppuan asioita tänään -!

Tänä aamuna - on vähän niin kuin vapaapäivä - heräsin hoitelemaan muutamiakin
asioita.

Aloin hoidella.

Puhelin ei toiminut.

Tai siis toimi, mutta ääneni ei kuulunut vastaanottajalle eikä mahdolliselle soittajalle
ollenkaan (puhelimen mikki siis tod.näk.rikki).
Olin yhtäkkiä vapaa.

En voinut soittaa enkä vastaanottaa puheluita.
Ollenkaan.
Olin vapaa.

Lähdin kaupungille, hoidin kalenteriin merkatut välttämättömimmät
kaksi menemistä ja vein puhelimen korjattavaksi.
Sitten nautin tuopillisen Kuka-baarissa, piipahdin vanhassa tutussa
käytettyjen levyjen kaupassa jossa piipahdan aivan liian harvoin,
ja lempikirjakaupassa jossa käyn yhtä kaikki liian harvoin,
vaikka tunnen lähes koko työporukan.
Ja Kirjakahvilassa kahvilla.

Ostin kolme cd:tä.
Miten olenkaan tähän saakka pärjännyt ilman Best of Boy Georgea?
No nyt löytyy. 4 euroa.
Ja olen ikinä voinut elää Rokkihomona näinkin kauan omistamatta omaa
Psychotic Youthin versiota "Japanese Boy" -kappaleesta -?!
No nyt soi, repeatilla.

...ja 11 kirjaa. Heh. Runopoikavuodet muistuvat mieleen...
Niistä Kalervo Palsan päiväkirjat taidan avata, no, tänään en jouda,
mutta varmaankin huomenna.
"Haiteksti" on ollut yhtä lailla mielessä jo vähän aikaa. Luen varmasti parin viikon sisään.
Henry Millerin Sexusta tulee varmasti lehteiltyä myös, vaikka luinkin sen jo aikanaan
sillai-vähän-liian-nuorena koulupoikana isän kirjahyllystä salaa vuonna Sielujen Veljien eka levy.
Kotimainen sarjamurhaajista kertovan poliisin/tutkijan muistelmat
kuluvat varmasti myös pian (sarjamurhaajat ovat, eh, yksi harrastukseni).

Vapaus.

Psychotic Youth kuulostaa paikoin Hanoi Rocksilta.
Täytyy kai tsekata josko Boy Georgen laulama "Crying Game"
yhtään toimisi ilman elokuvaa.

Illalla ystävän luo syömään, juomaan vähän punkkua ja olemaan rennosti.
Sen jälkeen kotipesään Pölhön kanssa nukkumaan.

Ja puhelin ei soi.

Armoitetun radio"ohjelma" Koe-eläinpuiston Aarne Tenkasen tutuin sanoin:
"Voi Kyllikki, tää on taivas -!"

Ja hyvää viikonlopun alkua samalla, -R

- - -

Aika paljon.

Jokohan näitä voisi yhdistellä, rakennella vähän siltoja,
ja pistää blogiromaanin käsikirjoitus toisten pöytiä häiritsemään -?

Vastaan itse: Tottakai voisi.
Kokonaissivumäärässä riittäisi aivan tarpeeksi karsittavaa vaikka
vähemmänkin työllistetylle kustannustoimittajalle.

Sisältö?
- Rokkihomo juhlii, Rokkihomo laulaa, Rokkihomo nauraa,
itkee, suuttuu, rakastaa ja jauhaa.

- - -

(Ja pohtii. Tässä kohtaa pohtimistauko)

- - -

Varsinkin viime aikoina elämässä on ollut joukko
isompiakin asioita,
joista en ole osannut tai voinut kirjoittaa tänne
- ja joistakin asioista olen ollut sitä mieltä että ne eivät
epärokkihomomaisina
ole kuuluneetkaan tänne.

Täytyy miettiä vielä, joukko niitä olisi ehkä paikallaan jakaa,
kunhan keksin joukon niitä muka-oivaltavia sarkastisia ja / tai ironisia mausteita oheen.

Tai muokkaan niitä henkilökohtais-poliittisiksi kannanotoiksi.

Tai no, moisia ei varsinaisesti tarvitse keksiä.

Hyvä osa elämääni on erilasten henkilökohtais-poliittisten kannanottojen kimppu.
Antaa vaan niistä kertovien lauseiden tulla sen sijaan että etukäteen
estelee ja toimittelee niitä ja karsii ja arvottaa niiden aiheita.

(...Ja ainahan voin pöräyttää jonkun käsittämättömän vuodatuksen
tai rallatuksen
tänne baarista tai juhlista palanneena ja päissäni, kuten, toistuvasti,
kuluneena kesänä...)

Pikais(ehkoih)in seuraaviin lukemisiin siis, Yours truly, -R

- - -

Otsikkona on kysymys, joka kysytään vain jos jo aavistetaan,
että vastaus on "ei",
mutta johon kysyttäessä odotetaan ja toivotaan,
että vastaus olisi "on".

Rakas Pölhöni, Pölhö-rukka, on ns. kantapään kautta joutunut oppimaan
ja sisäistämään tuon yllekirjoittamani Suuren Viisauden, eikä enää kysy noin.
Joko antaa olla rauhassa, tai kysyy oikeammin ja rehellisemmin,
että mikä mättää.

Ja vastaan ja juttelen silloin mielelläni, kysyjähän sattuu - onnettomuudekseen -
elämään rakkaudessa tämän masennusharrastelijan ja toisaalta tuittupään kanssa.

Toivoa, että ystävä / tuttava vastaisi että "kaikki on hyvin",
on tottakai kovin ymmärrettävää.
Muunlaisissa, seikkaperäisemmissä vastauksissa kysyjä joutuu / joutuisi
kuuntelemaan, ottamaan kantaa, ja jopa - voi kauheaa - kenties auttamaan,
muillakin tavoilla kuin kuuntelemalla ja kenties kommentoimalla
(Edit: jotka sinänsä ja sellaisinaan voivat olla jo aikamoista ja vaativaakin auttamista,
tietty).

Herätäänpä nyt kuitenkin siihen, ettei suurinta osaa ympäristöä oikeasti kiinnosta.
Siis: Ei kiinnosta.
(Edit: Tai sitten kysyjän toive mutkattomasta vastauksesta tuntuu niin isolta,
ettei halua rikkoa sitä.)
Joten vastaamme: "kaikki on hyvin".

Minulta kysyttiin tuo kysymys ennen kysymättömältä tutulta taholta pari päivää sitten.
Sivuutin kysymyksen, ja pidin itseäni epäonnistuneena:
Olin epäonnistunut pitämään omaa väsymystäni piilossa tarpeeksi hyvin.

Tarkoitukseni pitää oma väsymykseni piilossa oli hyvä ja mielestäni erittäin perusteltu,
ja se siitä, päiväkirjakamaa,
mutta huom:
Mietittäisiinkö vielä tahoillamme vähän, mitä oikeastaan tehdään, kun kysytään:
"Onks kaikki hyvin".

Carrie Bradshaw -lopetuksella täältä tähän,

& Yours truly, -R

- - -

...Allekirjoittaneella oli mielessään monia eri bloggausaiheita
ja niiden ulosanteja...
...mutta niiden sijaan:
Tunnustus:
Rokkihomo tykkää U2:sta.
Paljon.

Ja lisäksi kaikenmoisista surullisista lauluista (mikä tuskin oli uutinen,
mutta jos oli, niin: tiedoksi että surulliset laulut eivät tällä sivulla ole...
mikään uutinen.)

Toisin kuin Morrisseyt, David Bowiet, Iggy Popit, Pixiesit yms,
U2 ei kuitenkaan ole asia jonka oikein olisin livenä tavannut.

Raja se on ihmispaljoudellakin.

Tämän yön u-tube-surffailu vei nostalgisesti noiden mainittujen väliä.

Ja tie vei myös Johnny Cashin luo (kiitos U2:n, ja se heistä sitten tässä vaiheessa:
U2 free zone now from on).

Armoitettuja hetkiä, ja joo, ilman ironiaa kaksoisweellä wanha Johnny-setä,
kun laulaa Nine Inch Nailsin Trentin itseinhoisen ja reflektiivisen kappaleen
'Hurt'
(josta tuli iso hitti, mutta Johnny-setä kuoli. Kuoli kuoli kuoli, tiedättehän:
Kuoli.)

...Ja kappas, enpä löydäkään sopivaa NIN-versiota armaasta u-tubesta nyt.

(paitsi tämmöisiä:

)

Hurt. Teillä on omat lempiklippinne, jos olette...
...still right here.

Muistakaa surulliset laulut.
Ja ai niin: muistakaa myös, että ketään muuta kuin teitä itseänne
ei toki oikeasti ne kiinnosta.

Paitsi sinua, koska luit tänne saakka.
Siitäs sait.

-R

- - -

Lisäys seuraavana päivänä:

No niin.

Bloggasinpa näemmä jälleen keskellä yötä ja brandya nauttineen voimin...

...Enkä tänään oikein tavoita miten U2 liittyi mitenkään mihinkään,
paitsi että surffaillessani päädyin jotenkin heidän ja Johnny Cashin
'Wanderer' -kappaleeseen...
...ja edelleen yhtäältä Sunday Bloody Sundayhin ja New Year's Dayhin,
ja toisaalta Cashin viimeisiin levytyksiin, joihin kuului U2:n 'One'
- ja NIN:in 'Hurt'.

Ja ne taas, kaikki mainitut, liittyvät menneisiin täyttymättömiin rakkaudentunteisiin.
Vahvaa tavaraa siis.

Muuten olen sitä mieltä että ns. pitäydyn sanoissani ja toistanpa vaan että:

Siitäs sait(te).

- - -

Queer tarkoittaa tietty hinttiä/homoa ja pervoa, mutta
wanhemmassa englannin kielessä myös kieroa, vinoa, vääränlaista
- ja väärennettyä ('queer money').

Jätetäänpä tuo väärennetty pois merkityksistä, niin tästä osoitteesta
löytyy kyllä yksi kertakaikkisen queer.

Ollaan hinttiä/homoa ja pervoa, ja kieroa ja vinoa, ja myös vääränlaista,
jos ja kun vääränlaisuus tuppaa normiajatteluissa olemaan
"silleen niinku ihan vaan" toisenlaisuutta kuin (kuvitteellinen) normius ja normaalius.

Siihen riittänee se, että de facto menen nukkumaan samoihin aikoihin
kun ihmisten enemmistö herää ja valmistautuu töihinsä,
tai kouluihinsa, opiskeluihinsa, perhe-elämiinsä...

Samaan aikaan tämä menninkäinen vetäytyy luolaansa ja antaa
päivänsäteitten heräillä ja puuhata, heh.

Yön valvominen ja aamulla nukkumaan meneminen on tässä osoitteessa
vastaavasti normi.

Olen "epänormaali", ja hyvä niin: Moiseen suuntaan olen ollut,
monessakin mielessä, kallellaan...
...koko aikuisen elämäni.

Mutta... Jos on olemassa sellainen asia kuin todellisuudentaju
ja toisaalta todellisuudesta vieraantuminen, niin...
alan kai olla aika lailla vieraantunut ihmisten enemmistön todellisuuksista.

No sittenpä alan. Kohtaan kyllä sitä kirjaimellista auringonpaistettakin.

Silloin tällöin.

Queerein terveisin, Yours truly, -R

- - -

...eli: Mitä mieltä muut ovat minusta?"

Sehän se tuntuu ihmisten enemmistön mielestä olevan
lopulta se kaikkein tärkein ja mielenkiintoisin kysymys.

Viime yönä auton ratissa, ja viereiselle samaan suuntaan menevälle kaistalle
jäi valoihin odottamaan autollinen ns. nuoria aikuisia.
Avasivat ikkunan, ja:
"S**tanan hippi!"
Täh?
Huusivatko nuo mulle että "s**tanan hippi"?
Vai "s**tanan hintti"?
Oliko mulla ranneliike kädessä vai mitä tää nyt on?
Ei, kyllä ne haukkuivat hipiksi, koska:
"Onko hamppusato jo korjattu?!"
"Mä tuun ja vien sun hamppusadon!"

Hm.
En niille kärsämäkeläisille (helsinkiläinen, lue: korsolaisille)
arkiyön pikku kruisailijoille mitään osannut vastata,
haroinpahan partaani,
ja jatkoin matkaani kun valot vaihtuivat.

Melkein kolme kuukautta sitten kerroin täälläkin, miten:

"Hippihomo
Kirjoitettu: 09.06.2008, 09:47:43
Näemmä se kasvaa, risuisena ja epätasaisena, ja peiliin katsoessa vastaan katsoo
outo karvanaama - mutta samalla kasvot ovat pehmeämmät.
Ehkä pidän puolivahingossa rehahtamaan päässyttä kesäpartaa koko kesän,
ehkä en."

Jep.
Partaa on edelleen, tukka on kasvanut entisestään pituutta
koko tämän kesän, ja...
...nyt taidan tosiaan näyttää hipiltä.
Päälläkin oli yöllä ns. pässin pökkimä huppari ja reisitaskuhousut,
mallia ostettu-silloin-kun-ne-tulivat-ensimmäisen-kerran-muotiin.

Oliskohan tosiaan aika mennä sinne parturiin, ja samalla korjata
"hamppusato" pois - tämä jonka olen antanut kasvaa omaan leukaan ja yläposkiin -?

Tai vaihtoehtoisesti:
Etsiä kirpputorilta pari ponchoa ja kaivaa mokkasiinit varastosta takaisin käyttöön?
Vaihtaa auto pyörään (huom! Kärsämäki! Hipit ei aja autoilla!
Jos kohta minäkin lähinnä vain work-relatedly...),
ja laittaa hamppu, tuo maailman helppohoitoisin koristekasvi,
itämään ja koristamaan vaatekomeroa?

Näitä miettiessä, toivotanpa rauhaa, siskot ja veljet,
Yours truly, -R

- - -

Otsikon asia on väistämättä kuvitteellinen, mutta kun allekirjoittanutkin on täällä
"roikkunut" jo yli neljä vuotta ja pitänyt blogiakin jo,
hetkinen,
kahden vuoden ajan, tämä asia on ollut välillä mielessä.

Ja onhan siitä blogattu ja keskusteltu täällä myös.

Keskusteluissa JuhaniV nosti vähän aikaa sitten esiin "hahmottamisen", eli
mielikuvat toisista ranneliikkeen aktiivisista keskustelijoista.
Muodostuuhan noita, mielikuvia.
Tässä osoitteessa niitä muodostuu enemmän bloggaajista
kuin keskustelun puolelta
(ja keskusteluista yritänkin hyvästä syystä pysyä uudemman kerran
poissa, mitäpä minä niitä entisestään latistamaan).

Mutta, kun luin noista "hahmottamisista", tajusin että tunnen
aika monta ranneliikkeen bloggaajaa ns. "oikeassa elämässä"
- tai sitten olen ajan mittaan tutustunut.

Mieluisia tuttavuuksia ja/tai ystävyyksiä kaikki.

(Pari heistä on poistunut kokonaan muille foorumeille, ja mikäs siinä,
aika pieni tämä hiekkalaatikko äkkiä on, varsinkin kun osa temmeltäjistä
haluaa leikkipaikakseen koko laatikon kaikkia reunoja myöten.)

Moi tätä kautta vielä - tiedän että luette kyllä - parille joita en ollenkaan tunne,
mutta luen blogit kyllä.
(Hm, eli osittain tunnen? En tiedä.)
Siis mopsi-samsonille, kulissin takaa -Roopelle, turkkilais-savolais-salolaiselle (?) arkadasille...
...ja Spleneticille, millikanille, ja poistuneelle noksulle.

Ja tietty kaikille jotka "oikeasti" tunnen.

(Ja kesäpojalle kanssa. Sit back and relax.)

- - -

Korttipakassa on 52 korttia ja lisäksi jokereita.

Kolme eri jokeria nousee pakasta sattuman kaupalla yllättävän usein:

"Wireless device doesn't exist or is unavailable"

"System operation failed"

"Yhteyttä etätietokoneeseen ei voitu luoda joten portti on suljettu"

Näitä kolmea erilaista jokerikorttia on tullut vastaan sen verran usein
että tosiaan osaa ne ulkoa.

Ja tätäkin kirjoittaessa vallitsee joka minuutti epävarmuus siitä,
koska joku noista korteista taas läiskäistään pöydälle eli screenille.

Entä Saunalahden asiakaspalvelu?

-Sinne puhelinyhteyttä en ole saanut vielä kertaakaan.
Joko odotutetaan lounasajan verran (ja minä VIHAAN hissimusiikkia!),
tuutataan varattua,
tai sitten toisessa päässä reippaasti katkaistaan koko puhelu alkuunsa
(eli neljäs mahdollinen jokerikortti ilmestyykin nyt kännykän pikkuscreenille:
"puhelu on katkaistu").

Tällainen ei käy.
Haluan katkaista sopimuksen koska mielestäni minua (siis meitä)
on huijattu.

Ottaisin(mme) mielellään neuvoja vastaan miten kuuluu toimia.
Toiseen osapuoleenhan ei saa yhteyttä.

Kuluttaja-asiamies?

Oikeusneuvoja?

Terv, äkkiä-copy-paste-siltä-varalta-että-yhteys-katkeaa-taas-minuuttina-minä-hyvänsä R

- - -

P.S. Neuvoja kaivataan myös kokemuksella toimivista nettiratkaisuista...
Anyone?

- - -

JOS kyse on katvealueista tai "katvealueista", puutaloasunnoista
kun lähellä on asiakasvoluumiltaan tärkeämpiä kerrostaloja,
joka oli yksi selitys jonka ystäväni kuuli,
niin yhtä kaikki eikö siinä olla tultu huijatuksi -?

JA: Onko huijattu ihan lain vastaisesti?

- - -

Olen tavannut tänään muutamia Ystäviä.
Isoja kuulumisten ja tunnelmien vaihtamisia ja jakamisia...

Aamupäivän lopuksi allekirjoitin työsopimuksen.
Kuluvan vuoden loppuun - ja sehän on jo pitkä aika pätkätyöläiselle.

Uudella osa-aika-alallani koulutus oli kyllä vieraan mielekästä:
Se kesti kaikkiaan 2 ja puoli työpäivää.
Ja koko ajasta maksettiin palkka.

Tiedän muutamiakin muita pohjimmiltaan typerämpiä tapoja kouluttautua...
...Ja niin tietää myös opintolainani aikanaan myöntänyt pankki.

- - -

Kuten kai tiedättekin, illalla menen baariin.
Siitä huolimatta että olin eilenkin.

Syksy alkaa viikonlopun ja ensi viikon mittaan - ja ihan hyvä niin.

Hyvää viikonloppua, -R

- - -

Olen tänä kesänä päätynyt poliisin pysäyttämäksi kahdesti.
Ensimmäisellä kerralla olin auton ratissa:
ulos autosta ja puhallus, ajokortti ja rekisteriote.

Mulla mitään ajokorttia mukana ole.
Rekisteriote sentään löytyi - mutta piti kysyä arvon lain ja järjestyksen valvojilta
että oisko tämännäköinen paperi...

Kyseessä olivat varastetut autot.
Ja kätevää että henkilötietoni olivat puhelinsoiton päässä ja sain jatkaa puuhiani.

Tänään, juuri äsken, minut pysäytettiin ihan kotikadulla
ja kulkiessa jalan.
Tyylikin oli varsin reipas: "Kädet pois taskuista ja näytä henkilöpaperit!"

Mulla mitään henkilöpapereita ole.
Koska olin kotikadullani, olin pahoillani, ja tulinpa todenneeksikin,
etten kanniskele henkilöpapereita, koska en käsittääkseni asu
70-luvun Chilessä...

No juu, puhelinsoitolla selvisi taas (tsekkasivat suullisen infoni pohjalta
että kuka olen ja missä asun).

Naapurustossa varastetaan autoja.
Selvä.

En liikaa murehdi nyt tuota: Pitäkäämme automme lukossa.

Me me me, sen sijaan, on kotiin päästyään oikein hyvillään omakuvastaan:

Me me me on "katu-uskottava", potentiaalinen autovaras.
Ja ties mikä!
Kädet pois taskuista!

...

(Eli: lisäys otsikkoon: Jee!)

...

(Lisäys 2: Aika hilpeää oli kyllä ollut ennen tuota aamuneljää, ulkonäkö kai senkin mukainen...)

...