...Allekirjoittaneella oli mielessään monia eri bloggausaiheita
ja niiden ulosanteja...
...mutta niiden sijaan:
Tunnustus:
Rokkihomo tykkää U2:sta.
Paljon.
Ja lisäksi kaikenmoisista surullisista lauluista (mikä tuskin oli uutinen,
mutta jos oli, niin: tiedoksi että surulliset laulut eivät tällä sivulla ole...
mikään uutinen.)
Toisin kuin Morrisseyt, David Bowiet, Iggy Popit, Pixiesit yms,
U2 ei kuitenkaan ole asia jonka oikein olisin livenä tavannut.
Raja se on ihmispaljoudellakin.
Tämän yön u-tube-surffailu vei nostalgisesti noiden mainittujen väliä.
Ja tie vei myös Johnny Cashin luo (kiitos U2:n, ja se heistä sitten tässä vaiheessa:
U2 free zone now from on).
Armoitettuja hetkiä, ja joo, ilman ironiaa kaksoisweellä wanha Johnny-setä,
kun laulaa Nine Inch Nailsin Trentin itseinhoisen ja reflektiivisen kappaleen
'Hurt'
(josta tuli iso hitti, mutta Johnny-setä kuoli. Kuoli kuoli kuoli, tiedättehän:
Kuoli.)
...Ja kappas, enpä löydäkään sopivaa NIN-versiota armaasta u-tubesta nyt.
(paitsi tämmöisiä:
Hurt. Teillä on omat lempiklippinne, jos olette...
...still right here.
Muistakaa surulliset laulut.
Ja ai niin: muistakaa myös, että ketään muuta kuin teitä itseänne
ei toki oikeasti ne kiinnosta.
Paitsi sinua, koska luit tänne saakka.
Siitäs sait.
-R
- - -
Lisäys seuraavana päivänä:
No niin.
Bloggasinpa näemmä jälleen keskellä yötä ja brandya nauttineen voimin...
...Enkä tänään oikein tavoita miten U2 liittyi mitenkään mihinkään,
paitsi että surffaillessani päädyin jotenkin heidän ja Johnny Cashin
'Wanderer' -kappaleeseen...
...ja edelleen yhtäältä Sunday Bloody Sundayhin ja New Year's Dayhin,
ja toisaalta Cashin viimeisiin levytyksiin, joihin kuului U2:n 'One'
- ja NIN:in 'Hurt'.
Ja ne taas, kaikki mainitut, liittyvät menneisiin täyttymättömiin rakkaudentunteisiin.
Vahvaa tavaraa siis.
Muuten olen sitä mieltä että ns. pitäydyn sanoissani ja toistanpa vaan että:
Siitäs sait(te).
- - -
10 kommenttia
noksu
4.9.2008 12:18
Tunnustus: pidän U2, paljon. Vanhemmasta tosin, enemmän.
Pride oli ensimmäinen laulu, ikinä, johon Rakastuin. Sitten tuli One ja muut.
Mutta armoitettu NIN.
Hieno klippi, en ollut aikaisemmin nähnyt. Piti tosin olla ihan paikan päällä, mutta olin, noh, jossain muualla.
Itse pidän tästä:
http://www.youtube.com/watch?v=aCMLwbdSrTY
Mutta lempiklippini on kuitenkin:
http://www.youtube.com/watch?v=UdqCYFM225M&feature=related
Ja mua kiinnostaa aina muiden surulliset laulut. Olkoonkin, että ne ovat tässä tapauksessa hyvin paljon omieni kaltaisia...
Rokkihomo
4.9.2008 15:31
noksu, kiitos.
Tuo live Bowien kanssa multa löytyykin levyltä myös, keikkataltioinnin nimi taitaa olla 'Live hate', about '96,
joka teki minusta samalla kertaa hc-bowiefanin (yhdessä herran maailman upeimman levyn 1.Outside vuoksi).
Tuo toinen... taisi olla se mitä yöllä etsin. Kiitos.
Tylsää sinänsä, että ameriikkalaiset mainstream-puupäät luulevat nykyään tuon olevan Johnny Cashin biisi...
martin
4.9.2008 16:22
Joo, siinä sain/(mme)! Ei nyt kuitenkaan Beethovenia...
Rokkihomo
4.9.2008 16:31
Beethovenin viides voisi käydä. Siinä käy sentään kuolema kylässä, ja heti aluksi.
Saisi kyllä läydä sähkökitarakin kylässä, niin maistuisi paremmin.
Hm.
Saattaisi olla moisella mausteella jopa k o h t a l o k k a a m p i.
LNwCoB
4.9.2008 19:23
Hurt rulez.
Torontosta
5.9.2008 02:37
Johnny Cash lauloi, kuuin Portugese asemalta jonkun pojan kanssa, you were always on my mind, hieno kappale molemmilla kielilla, ohh se olikinWillie Nelson.
martin
7.9.2008 23:51
Armo on hyvä asia.
Rokkihomo
8.9.2008 07:45
"Jumala armahtaa, minä en", kuten sanoi ja kirjansa otsikoi
Tony "Viikinki" Halme (joitakin vuosia ennen nykyiselle sairaseläkkeelle siirtymistään).
anuko
8.9.2008 14:40
Minä muistan surulliset laulut aina, ja varsinkin syksyisin. U2 on nuoruudenrakkauteni pitkältä ajalta, ja parhaiten mieleen on painunut Love is Blindness. Muutenkin Achtung Baby oli jonkinlainen huippukohta. Nykyään se tuo minulle ikävän Berliiniin, vaikken silloin tiennyt koko kaupungista mitään.
anuko
8.9.2008 14:40
Ai niin, jos ihmettelet, kuka olen (nimimerkki on vähän hassu), olen se tyyppi, joka viettää ikuista iltapäivää.