Tämä Rokkihomo oli, toki, Pridessa viime viikonloppuna, monetta kertaa, ja mukavaakin oli.
Ulkopaikkakuntalaisena ei-lomalaisena viikon erilaiset jutut jäivät sivu suun, ja erityisesti osallistuinkin
siihen varsinaiseen, eli kulkueeseen lauantaina
(ja lisäksi sateenkaarimessuun, mutta sehän olikin sopivasti perjantaina).
Päädyin yllättäen Ranneliikkeen lipunkantajaksi (kuten Pölhökin), eli kannoin(mme)
lippuja aurueina Ranneliikkeen rekan edessä koko kulkueen ajan.
Eli jos nyt joku näki ja muistaa, niin se pitkä laiha kaveri vaaleanpunaisissa vaatteissa oli siis minä,
RokkiHOMO. Heh.
(Samalla Pölhön pridepoikuus poksahti oikein kunnolla, ikään kuin melkein "parrasvaloissa".)
Ja muuten olen sitä mieltä että pridelle on kyllä paikkansa.
Ei me kaikki siellä kyseenalaistamattomasti mitään kuvitteellista enemmistökulttuuria liputettu,
me muutkaan kuin ne kulkueen häntäpäässä omana joukkonaan mustissa protestoineet.
Vaikka onhan toki helpompaa sanoa vastaan kun oma-aloiteisesti yksinkertaistaa muut mielipiteet.
Tekee monisyisistä action figure-leluista ja ainutkertaisia tunnemuistoja kantavista pehmoleluista
simppeleitä olkinukkeja.
Kertoo ehkä enemmän ajatusten yksinkertaistajien omasta yksinkertaisuudesta moinen.
- - -
Lauantai-iltana meninkin moikkaamaan Morrisseyta, mutta se on toinen tarina.
- - -