Onnea siis 35-vuotiaalle setalle.
Setan setä ja täti on jonkun kuukauden vanhempi kuin pikkuveljeni, mutta kaikkiaan
kai uskottavaan ikään ehtinyt...
...ja eittämättä paikkansa yleistietoudessa ansaitusti lunastanut, mikä saavutukseksi
sellaisenaan ehdottomasti jo laskettakoon.
Ja vielä on paljon Asioita tehtävänä.
Ihmisten tietoisuus seksuaalivähemmistöistä on mielestäni edelleen ennen muuta
yksilöiden toiminnan harteilla, ja sanonpa, vaikka talkoohenkisessä vetoavassa tarkoituksessa, että:
olen tehnyt osani.
Olen: Kysykää isältä, mummilta, vaikka viideltä serkulta, nykyisiltä ja joukolta entisiä naapureita...
...ja usean työpaikan työkavereilta...
Järjestöllä riittää, yhtä kaikki, toki töitä myös.
(Paljon, paljon muutakin kuin yhden pääkaupunkiseudun aluejärjestön taloussotkut,
tai Tampereen Mixein kukko- ja kanatappelut, joista mielestäni liikaa kohkataan.)
Ja muuten olen sitä mieltä että kun annat pomosi, mummosi ja naapuriesi tajuta
tätä maailman kirjoa makuasioita, vaikka onkin "henkilökohtainen asia",
niin edelleen ennen muuta sillä lailla muuttuvat hetero-oletukset
sateenkaarialaviitteisiksi.
Terv, -entinen ajoittainen aktiivinen maakunta-aktiivi (ja jäsen) R
- - -
Kenties tylsää, mutta olin tuossa tosissani.
- - -
3 kommenttia
stellagrrrl
31.5.2009 23:08
jep ja juu, tylsästi samaa mieltä. ja sitten myös taas kerran sitä mieltä, että "henkilökohtainen asia" ennen muuttumistaan alaviitteeksi saattaa viedä muutaman elämän(uran) paljastuessaan tiukasti alaviitteeseen taipuvaksi, eli että ymmärrän kovasti myös sitä puolta, joka ei uskalla/halua oletusten hajoittamisprojektiin ryhtyä... mut joo, niin ymmärrät sinäkin, i know.
Rokkihomo
1.6.2009 06:46
Joo, tuo seurailee Harvey Milkin hieman putkiaivoista ajatusta. Se on mielestäni Totta, mutta tietty on puolia ja puolia. Tuttavapiirissäni lähinnä papeilla - keillä muilla? Missä muissa ammattiurissa tulee tämän makuasian takia seinä vastaan Suomessa tänään?
stellagrrrl
1.6.2009 12:09
mieleeni tulee yllättävän monia työyhteisöjä, joissa hetero-oletuksen rikkominen voi johtaa siihen, että ura tyssää. vaikka potkuja ei saisikaan, ei työnteko koostu pelkästään asioiden hoitamisesta hyvin, vaan myös monimutkaisten sosiaalisten odotusten täyttämisestä. aloilla, joilla on tärkeää olla "hyvä tyyppi" sen lisäksi, että osaa hommansa, ovat kaikki ominaisuudet muotoa "se on hyvä tyyppi, vaikka se onkin..." aina rasitteita. vaikka itse kullekin tekisi hyvää (tai ideaalisti ei tekisi, koska se olisi yhdentekevää) välillä pohdiskella sitä millaisia makuasioita kanssaduunareilla ehkä on, joutuu yllättävän maun omaava usein itse kärsimään siitä, etteivät muut tulleet ajatelleeksi. ei tietenkään välttämättä, mutta riski on olemassa ja kai sen ottamatta jättämisenkin ymmärtää...
meillä jotka olemme tottuneet toimimaan aloilla, joilla se, että on "hyvä tyyppi" on lisäbonus eikä perusvaatimus, tämä on tietenkin jossakin määrin vierasta.