Rokkihomokokemuksia

Aloitin Tärkeitä asioita -blogaussarjan täällä joskus sellaisena vuonna kun ironia oli joissain porukoissa vielä
ihan perusolettamus.

Jatkan sen seuraavaksi loppuun, siinä oli kymmenen osaa ja kaksi uupuu.
Ja koska usko, toivo ja rakkaus on kolme asiaa, ja kaikki ne puuttuvat tuosta sarjasta vielä,
niin pitääpä miettiä jotain muuta.

Muuten olen sitä mieltä, että HUOM!
Haluan pidättää itselläni oikeuden edes jonkinasteiseen illuusioon siitä,
miten Rokkihomon blogin ja passistani löytyvän henkilön ajatusten ja kuulumisten ja julkisen kuvan välillä
EI ole yksiselitteistä yhtäläisyysmerkkiä.

Ajatus tuskin on aivan vieras.
Netissä voi toimia nimimerkeillä, ja sehän mahdollistaa sen "edes-illuusion"...
...vapaudesta sanoa joitain asioita toisin kuin.

Eikö? -Toivottavasti.

Mutta joo, jatkoa seuraa, -R

- - -

Vaikkakin hidastuneella päivitystahdilla, olen jaksellut täällä aika monen tallennuksen ajan.

Edellisen bloggauksen kommenttien perusteella voisi olla sitäkin mieltä, että onnellisuus ei ole "ongelma",
vaan sen mittausperusteet...
Eihän sentään asioiden miettiminen yms tms voi sellaisenaan kertoa masennuksesta,
eli että jos elo ei olekaan:
- yhtä uraputkea
- tai Big Brother -Partya
niin diagnoosia vaan.
(Josta muistaakseni muistan Stellan bloganneenkin aikanaan, to keep my notes most sincere.)

EDIT: Eli: masennus on sairaus, ja saatan tietää siitä omakohtaisestikin jotakin,
ja lisäksi saatan olla seurannut sitä läheltä, mutta jos viidennes tai neljännes Suomen kansasta,
ja ilmeisimmin enemmistö ystävistäni, on masennukseen _sairastuneita_ niin mitta-asteikossa,
sen logiikassa ja vertailuskaalassa on pakko olla jotain vikaa.

- - -

Tänään oli Turun päivä. Ihmettelinkin, miksi liputettiin eikä vastausta löytynyt Hesarista...
Illalla se tarkoitti sitä että saimme ilotulituksen (kuten mopsikin täällä jo kertoi).
Olimme Pölhön kanssa Aurajoen rannassa monetta kertaa, ja tällä kertaa ihan kahdestaan.

- - -

Ja kuluneena päivänä yksi loppukesästä elossa säilynyt orvokkini avasi vielä yhden nuppunsa.
Enää nuppuja ei näy, mutta onkin jo syyskuun 20. päivä. Pitäisi olla syksy.

Ja onkin, mutta toistaiseksi vain syksyn hyvät puolet. En valita.

-R

- - -

Pölhö on katsonut tv:stä Elämä pelissä vaimikäsenytoli ohjelmaa, ja tehnyt netissä onnellisuustestin.
Se oli auki tässä koneella, joten minäkin tein.

En ole erityisen onnellinen; testin tulos kertoo että se sanonnan kuulu lasi on aika tarkalleen
sekä puoliksi tyhjä että puoliksi täysi.
Kouluarvosana-asteikolla siis 7.
Paitsi että:
Kouluarvosanoissahan puolet oikein riittää asteikossa nelosesta kymppiin vain juuri läpi pääsemiseen eli vitoseen.
Itse sanoisin että varovasti jotain siltä väliltä. Kutonen. Kouluarvosana kutonen.
Ei siinä paljoa Bjurströmeillä.

Olenko yllättynyt? No en. Ja saattaapa olla että kaunistelinkin paria vastausta.

- - -

Asioita puoliksi täynnä olevassa lasissa:

- Vaahteroista alkaa kaunis syksy, myös kotipihalla
- Vaalimani syyskukat, Karpaattienkellot, kukkivat vielä uudestaan komeasti omilla portailla
- Ostin käsiini Nick Caven uuden romaanin. Edellisen ja ainoan aiemman jälkeen olenkin ehtinyt odottaa tuota kohta 20 vuotta
- Ostin vielä yhden Hawkwindin liven joka minulta puuttui. Tämä on nauhotettu syntymävuotenani 72, ja on sarjassaan e-rit-täin hyvä.
- Teen nyt syksyllä taas ns. oman alanikin töitä
- Minulla on tuossa yläkerrassa hieno työhuone, jossa vaikka lukea ja kirjoittaa

Asioita puoliksi tyhjässä lasissa:

- Syksyä seuraa talvi, turkulainen loskainen pitkä palelu
- Minulla ei ole mitään kiirettä lukea Nick Caven romaania. Pelkään sen olevan huono
- Ostamani Hawkwindin minulle uusi CD on noin neljäskymmenes Hawkwind-CD:ni; kenties hieman jämähtänyttä touhua...
- Nyt syksyllä tekemäni ns. oman alani työt ovat samoja joita olen tehnyt kohta kymmenen vuotta
- En osaa olla työhuoneessani; ahdistaa että siellä pitäisi suorittaakin jotakin

Tällaisia esimerkiksi tulee mieleen.
Ja sitten vähän lisää, jotka pistävät skaalan kaikesta nami nami-onnellisuudesta sinne kouluarvosana vitoseen:

Minulta on mennyt tähän elämäksi kutsuttuun rimpuiluun ns. elämä ja terveys.
Olen vanha, köyhä ja kipeä.
Mitään nopeaa korjausliikettä näihin kolmeen elämänkulun pikkujuttuun ei yksinkertaisesti ole olemassa.

Lisäksi: kun ympäriltäni on hävinnyt läheisiä, ne kaiken uskomani perusteella ovat hävinneet lopullisesti.

Ammattiapu teki alkuvuodesta sellaisen yhteenvedon, että minun pitäisi hyväksyä itseni ja maailma kouluarvosalla 7+.
No hyvä, siinä onkin edellämainitun perusteella tavoitetta ylöspäin, vaikka ko. taho tarkoittikin asiaa toisinpäin.

Itsen 7+ hyväksyminen ei oikein käy; ei pysty, liian hapotonta.

Maailman kanssa jaksavat puolivillaisuudet yhtä kaikki melko kiitettävästi kyrpiä.
Kirosana!

Ja: Tuosta viimeisestä, eli vahvasta tunnereaktiosta, laitetaankin hyvä osa sinne
lasin puoliksi täynnä olevaan osaan.

Tasoittavat pillerit jätän edelleenkin apteekkien hyllyille niitä varten, jotka mielestään eivät tätä kaikkea jaksa.

Moisten sijaan voin vaikka harkita ylintä korkeakoulututkintoa valmiiksi, tupakanpolton lopettamista,
joitakin töitä ilon, ei suorittamisen kannalta, ja lopulta itsensä peliin pistämistä niiden
omankin alan töiden hakemisissa...

...Ja siinä ohessa ikään kuin huomaamatta ajatella vähemmän vaikka parantumatonta ruoansulatuselimistöäni,
sitä ettei äiti enää koskaan vastaa, ja puolivahingossa voisi livauttaa itsestään jotakin maailmalle,
vaikka se jokin voisikin olla tasoa 7+.
Eipä ne yleensä kuitenkaan ole sitä olleet (vaikka itse sanonkin ja yms. mukavaatimatonta lisäystä tähän).
Eikä maailmakaan, aina.

Nuo vaahteratkin vasta aloittelevat, ja niitä riittää.

Ja onneksi olen kaikesta huolimatta fiksu, komea ja halutessani hyvää seuraa, heh.

Täältä tähän, Yours truly, -R

- - -

Moi.

Klikkasit sitten itsesi tähän blogiin.
Mitä mahdoit odottaa löytäväsi?

Päätin että minulta irtoaa tänne tällä erää vain tämä.

Vain tämä.

-R

- - -

Sunnuntai, aurinko paistaa ja tuuli on reipas ja raikas, on täydellinen kävelypäivä.

Minulla tosin on aikamoinen krapula.
Ostin pakastepizzan, mutta se ei vielä mene.
Äh.

...

Pizza meni, lopulta. Niin meni päiväkin.
Olen kuin mikäkn harrastelija.
Ei ei, Rokkihomo ei perinteisesti harrastele tällaista.
Olen siis tullut vanhaksi.

...

Ja katsoin koko päivän tv:tä. Surffailin.
Jätänpä tähän jäljen täydellisen joutavasta päivästä.
Huomenna sitten jotain ihan muuta.

...

Blogin nimi Rokkihomokokemuksia

Uusin Bloggaus 19.08.2009, 05:39:22

Kommentointi sallittu

Julkinen Blogi kyllä

Bloggauksia 395 kpl

Blogia luettu 66600 kertaa

Kommentteja 1374 kpl

...But if Devil is six, then God is seven...

- - -

Ja siitäpä tulikin mieleen, että kaikesta huolimatta saattaa käydä näinkin:

&feature=related

- - -

Sitten viime bloggausten polliisi pysäytti viikon sisään vielä toisenkin kerran.

Ajokortti oli jäänyt kotiin, joten hiljaisena lauantaiyönä kun virkavallalla ei ollut muutakaan tekemistä (...)
ja kun esimerkiksi viiden känniääliön keskellä tietä tietä pitkin horjuminen kaupunkimme keskustassa
ei ollut ajokorttiani oleellisempaa puututtavaa työasiaa, kävimme oikein kotona katsomassa sen kortin.
Ja sitten vielä meinasi että mitäs "rangaistuskäytäntöä" tässä nyt pitäisi soveltaa että se kortti pysyisi mukana.
No miten ois se että siinä kului reilu puoli tuntia ihmiselämää moisessa turhantärkeilyssä?
Heillä ilmeisesti ei ollut olellisempaa tekemistä (vaikka koko keskusta oli yhtä järjestyshäiriötä),
mutta minulla olisi ollut.
Hilitsimme molemmat itsemme, eli minä en alkanut soittaa suuta, ja polliisit huomasivat saaneensa olla
jo riittävissä määrin tärkeitä eivätkä jatkaneet showta, ja näin säästyin sentään sakoilta.

- - -

Ja, sitten viime bloggausten olisi ollut tarjolla vielä toinen Marinski-orkesterin anti, mutta
konserttitalon järjestysmies teki itsestään sen verran tärkeän, että emme päässeet kuuntelemaan.
Käsissämme oli vain artistiliput, mutta olimme paikalla oikein hyvissä ajoin, ja homman piti olla ok,
avoimilla istumapaikoilla, mutta viime minuutilla se vanhempi ja rumempi järjestysmies opasti
että lippu on lunastettava. Vaikka vain muodollinen manööveri olisikin ollut.
Että: "ilman lippua tästä ei mennä".
Emme saaneet lippuja, kello kävi jo viittä yli, ja Mussorgski yms. jäi sivu suun.

...Joten menimme elokuviin ja katsoimme, ikään kuin kostoksi, jenkkipölöyden,
suomenkieliseltä nimeltään Kauhea kankkunen.
Pölhö söi paljon pop cornia ja minä paljon salmiakkia. Hyvä niinkin.
Saatiinpahan mm. vanhoja kunnon halventavia polliisivitsejä.

- - -

No, näitä sitten toiste taas lisää, tämä riittää ehkä tältä erää.

Paitsi mustaa screenille huomio siitä, miten Ranneliikkeen (nykyisen) de facto sekä "aktiivisin" blogaaja
että luetuin blogi on näemmä mennyt piiloon. Taas. Pelse. Älä ny.

-R

- - -

Keskiviikkoiltana oli herkkua Turun meneillään olevilla musiikkijuhlilla:
Pietarin Marinski-teatterin sinfoniaorkesteri tuli soitti ja voitti Tshaikovskin viidennen sinfonian.
Oi että. Siinä kun pidän surullisista lauluista niin pidän surullisista sinfonioista.
Pjotr-sedän tuo keskiviikkona kuultu oli aivan legendaarista:
orkesterinjohtaja johti ulkoa, ilman tahtipuikkoa, hyppi välillä tasajalkaa ilmassa...
ja orkesterihan osasi hommansa joka tapauksessa.
Ja se sinfonia... Miten voi kuvata yksinkertaista täydellisyyttä, johon liittyy tieto tekijän
täydellisyydentavoittelun murtumisesta?
Sinfonian valmistumisen jälkeen Pjotr koki eponnistuneensa niin säveltäjänä kuin ihmisenäkin.
Siis vaikka sinfonia on alleviivaavissa lohdun ja lunastuksen vakuuttavuuteen pyrkivissä toistoissaan,
no, täydellinen.

(Tauko. Ei sanoja.)

Harvinaista oli myös, miten konserttitalossa tarjoiltiin kaksi encorea.
Rock-n-roll Superstar -style meets kyldyyritantat.
Oikein molemmille tahoille (saatiin ylimääräisinä pätkät Pähkinänsärkijää ja Romeo ja Juliaa).

- - -

Olin tuossa vähän aikaa sitten useamman päivän itsekseni kotosalla ja jotenkin, jotenkin vaan,
eksyin Nirvanan pariin.
(Nirvanan maineeseen ja joidenkin vuosien takaiseen ylitarjonnan ähkyyn en halua ottaa kantaa,
ei oma ongelmani; En kuuntele radiota.)
Levyhyllystä löytyy Nevermind ja postuumi kokoelma, ja viimeksi mainitun postuumi "hitti"
"You know You're Right" oikeastaan aukeni vasta tuossa noin, silloin muutamia päiviä sitten.

Erolaulu. Mahdollisesti itsemurhalaulu. I relate from distance.
I will never ever bother You; PAIN! PAIN! PAIN!

Mutta vielä enemmän liikauttaa jotakin piilotettua "Unplugged..." -julkaisun päättävä
vanha bluesklassikko, joka tunnetaan mm. nimillä "Black Girl" ja "In the Pines",
ja tuolla julkaisulla nimellä "Where did You sleep last night".

Yep. Elämä on kovvaa mut ilma kovvaa ei o elämää, kuten Mummi-kulta sanoo.

Kohdassa 3.50 kun Kurt huutaa viimeisen kerran että "I would SHIVEEEEEER the whole night through"...
...Jos jollain on tuo DVD ja on etäisesti kiinnostunut, niin: katsokaapa ilmettä.

Olen (muka-)etäisesti kiinnostunut tuosta ilmeestä.

(Eli hemmetin kiinnostunut. Tuttu ilme.)

-R

- - -

Kun poliisi pysäytti viime yönä n:ttä kertaa, kyse oli toki rutiinitoimenpiteestä, mutta:

Samalla kun pitää olla iloinen ettei poliiseilla ollut mitään oikeampia työtehtäviä tuollaisena rauhallisena
sunnuntain ja maanantain välisenä yönä,
kyse oli yhtä kaikki lähes turhasta manööverista.
(Saivat sen kenties raportteihinsa yön työtehtävistä? Hyvä sitten jos niin)

Koska kyseisen ammattikunnan kanssa on joskus ollut hyvin turhauttavaakin, olen,
ja viime yönäkin olin, valmiiksi ärtynyt; odotin ärtyneenä tikapuuhermostoista hi-das-ta asioiden etenemistä,
kun itsellä olisi selvät systeemit ja kiireenkin olo.
(Enkä ollut odotuksissani aivan väärässä.)

Ja kun pysäytetään, luodaan pintapuolinen yleinen silmäys minuun ja autoon, ja sitten tarvitaan
ajokortti
rekisteriote
ja puhallus,

niin minähän olen tuolloin potentiaalinen epäilty
ajokortiton ajaja
varastetulla autolla liikenteessä
ja rattijuoppo.

Ja kiitos ja ole hyvä eivät näemmä todellakaan kuulu näihin yöllisiin kohtaamisiin.

Periaatteessa kai pitää jaksaa tajuta että ymmärrettävää toimintaa.

Mutta turhauttavaa myös.

- - -

Lisäys pari päivää - ja yötä - myöhemmin:

Turhaa valitusta, myönnän.
Silti otan lieventäväksi asianhaaraksi sen että toisin kuin kenestäkään tuntemastani ihmisestä ympärilläni,
minun samalla autolla ajamisestani selvin päin voisi jostain arkistoista rakentaa hyvinkin kattavan dokumentin.
Tylsän, mutta useisiin kymmeniin lähteisiin pohjaavan.

Ajokortti, rekisteriote ja puhalluskoe kun on pyynnöstä suoritettu useita kymmeniä kertoja.
Useita kymmeniä.

(Verrattuna vaikka Pölhöön, jolla moinen on tullut kohdalle kuulemma yhden kerran ikinä,
tuo on omaa luokkaansa. Syynä on viimeaikojen yötyö-hanttihomma, mutta kumminkin.)

- - -

Aika vähän saanut Madonnasta ja konsertistaan täältä lukea, lopulta.

Olin pienellä mökkireissulla joten en aivan silloin torstaina joutanut laittamaan tänne
mitään myötänasevaa kontribuutiota, mutta jälkijättöisesti sitten siis:

Tämä Ruisrockissakin tänä kesänä yhteislaulettu Faith No More -kappale oli tekoaikanaan terveisiä Madonnalle.
Sillai "ei pahalla muttei hyvälläkään" ja "ei pahalla mutta kumminkin" -otteella.

&feature=related

Tuo audience participation -sanat ovat nämä:

"You're perfect, yes, it's true
but without me you're only you, you're only you
Your menstruating heart
it ain't bleedin' enough for two"

(Mutta kuten sanottua, they started a joke but now the joke was on them - and many of us.)

Ja siellä Jätkäsaaressa taas...
...vähintäänkin Like a Prayerin kohdalla olisi varmasti ollut upeaa olla mukana.

Että kivat paikalla olleille.

-R

- - -