Tämä Rokkihomo oli, toki, Pridessa viime viikonloppuna, monetta kertaa, ja mukavaakin oli.
Ulkopaikkakuntalaisena ei-lomalaisena viikon erilaiset jutut jäivät sivu suun, ja erityisesti osallistuinkin
siihen varsinaiseen, eli kulkueeseen lauantaina
(ja lisäksi sateenkaarimessuun, mutta sehän olikin sopivasti perjantaina).
Päädyin yllättäen Ranneliikkeen lipunkantajaksi (kuten Pölhökin), eli kannoin(mme)
lippuja aurueina Ranneliikkeen rekan edessä koko kulkueen ajan.
Eli jos nyt joku näki ja muistaa, niin se pitkä laiha kaveri vaaleanpunaisissa vaatteissa oli siis minä,
RokkiHOMO. Heh.
(Samalla Pölhön pridepoikuus poksahti oikein kunnolla, ikään kuin melkein "parrasvaloissa".)
Ja muuten olen sitä mieltä että pridelle on kyllä paikkansa.
Ei me kaikki siellä kyseenalaistamattomasti mitään kuvitteellista enemmistökulttuuria liputettu,
me muutkaan kuin ne kulkueen häntäpäässä omana joukkonaan mustissa protestoineet.
Vaikka onhan toki helpompaa sanoa vastaan kun oma-aloiteisesti yksinkertaistaa muut mielipiteet.
Tekee monisyisistä action figure-leluista ja ainutkertaisia tunnemuistoja kantavista pehmoleluista
simppeleitä olkinukkeja.
Kertoo ehkä enemmän ajatusten yksinkertaistajien omasta yksinkertaisuudesta moinen.
- - -
Lauantai-iltana meninkin moikkaamaan Morrisseyta, mutta se on toinen tarina.
- - -
12 kommenttia
millikan
2.7.2009 12:56
Olkinuket ovat ilomme, you precious and unique butterfly you :)
Olli Stålström
2.7.2009 16:33
Oli todella kiva kokemus huomata, että sattumalta marssin juuri sun edessä Pride-paraatissa ja että tunnistit mut. Haluutko kuvan itsestäsi lipunkantajana?
Olen ratkaisemassa poliittista identiteettiongelmaani ryhtymällä jakamaan läsnäoloani aikajakoperiaattella erilaisten ryhmien ja fraktioiden kesken, kullekin ansionsa ja moraalisen rohkeutensa mukaisesti.
Marssin alkuvaiheessa kuljin Pinkkiruusun ruodussa, Koska alunperin sain vaikutteita demareilta, erityisesti Ilkka Taipaleelta ja Erkki Tuomiojalta sekä Tarja Haloselta. Olin myös Pinkkiruusun perustajajäseniä. Se tekee hyvää työtä. (Mutta sitten on tämä kyynistynyt ay-siipi, joka ajaa vain materiaalisia arvoja sekä tuo demagoginen siipi joka saalistaa ääniä levittämällä ikäsyrjintää (ns. oskut).
Marssin myös Pinkkimustan blokin rinnalla solidaarisuuden osoituksena. Muistan, miten koko gay liberation alkoi köyhien ja syrjäytettyjen transihmisten ja lesbojen/homojen kansannousuna, jota olin paikan päällä seuraamassa NYC:issä 1969. Haluan puolustaa nuoria pinkkimustia hyvinvoivien kyynisten keski-ikäisten ukkojen pilkalta. Kesälomalla taas käyn Pere Lachaisessa Kommunardien muurilla kunnioittamassa vakaumuksensa vuoksi vuonna 1871 ammuttujen Pariisin kommunardien muistoa muiden punamustaa lippua kantavien kanssa. Vaikka arvostan ja kunnioitan anarkistien rohkeutta, tulee usein muisteltua sosiologian lopputentissä lukemiani Leninin varoituksia marxismin lastentaudeista. Sitten taas muistan, että nykyisin Leniniä pidetään ensimmäisenä stalinistina.
Minulla on hyvin suora kosketus vallan uhmaamisen omassa elämässäni. Samana päivänä kun suoritin marxilaisen filosofian lopputentin, kiinalaiset pikku-ukot murhasivat protestoivia opiskelijoita raa'alla tavalla Taivaallisen rauhan aukiolla Pekingissä.
Marssin lopulla liityin Yhteysliikeeseen, joiden ständillä olin loppuajan. Minulla on omakohtainen viharakkaussuhde uskontoon. Isänpuoleiset vanhempani kuuluivat äärioikeistolaiseen MRA:han, joka taisteli kommunismia ja homoutta vastaan ja jonka perustaja Frank Buchman ylisti Hitleriä, samoin kuin Asser Stenbäck, joka yritti tehdä minusta ex-gayta. Toisaalta arvostan ja kunnioitan suuresti Martin Luther Kingin liikettä, joka antoi minulle esimerkkiä nuoruudessa.
Vaikeaa? Sekavaa?
Joo. Ilmankos musta tuli mielenterveysongelmien kävelevä näyttely suurimmaksi osaksi elämääni.
Ne on nyt kummiskin ohi ja toimitan kirjaa Sateenkaarikansan mielenterveyden suojelemisesta yhdessä Yhteysliikkeen Liisa Tuovisen ja Sexpon Jussi Nissisen kanssa.
Olli Stålström
2.7.2009 16:36
Siis isänpuoleiset _isovanhempani_
Olli Stålström
2.7.2009 16:47
Onko mitään keinoa editoida blogeihin tehtyjä kommentteja?
Rokkihomo
3.7.2009 00:47
Itse synnyin ikään kuin rikospykälän poistumisen kunniaksi, eli silloin. Ikävämpi iso asia oli tietty "homorutto", kätevästi teini-iässä... Jolloin tosin seurustelin tyttöjen kanssa, mutta salaa tuli ihmeteltyä.
No se niistä nyt, ja neljään kysymysmerkkiin, eli: tottakai kuva kiinnostaa -! Toiseksi ja kolmanneksi, vaikeaa ja sekavaa on, ja silloin kun ajatus eheytyksestä kantoi moraalista oikeutusta, niin uhreja eittämättä tuli. Homous-sosialismi-uskonto on komea yhdistelmä, ja siitä vaan yksi avainsana, jota olen ihmetellyt vuosia: Pasolini.
Neljänneksi, ei näitä pysty editoimaan, käsittääkseni. Voi tietty pyytää bloggaajaa poistamaan kommentin, jos haluaa.
Rokkihomo
3.7.2009 05:18
...Tuli meidät tunnistamattomasti ikuistettua kulkueessa yhdessä tännekin laitetuista kuvista, eli Ranneliikkeen kuvakavalkadin 11. kuvan alareunasta löydyt sinä tummassa takissa vasemmalla puolella ja minä oikeassa alakulmassa, pinkissä paidassa lippu kädessä. Mutta selät ja päät takaapäin vaan.
Olli Stålström
3.7.2009 11:06
Siinähän me ollaan. Kuvakulma ei tosin ole kovin hyvä.
Mullekin on Pasolini tärkeä, lakkaamatonta vuorilla juoksemista ja angstia. Pasolinin Matteuksen evankeliumi on koskettavin leffa minkä olen nähnyt.
Onneksi sinä ymmärrät, että yhteiskunnallinen sorto voi myös murskata mieltä. Et piiloudu onnellisuusmuurin taakse.
Lähetän sen kuvan sähköpostin liitteenä. Onko meiliosoitteesi vielä siitä Shakespearen Kesäyön unelmasta?
Rokkihomo
3.7.2009 13:04
"Now, until the break of day,
through this house each fairy stray (...)"
Piilouduin onnellisuusmuurin taakse aikanaan kun elelin yksin.
Tajusin hitaasti, vasta pari vuotta sitten ja pari vuotta koko tajuamiseenkin meni, että oma elo on käsittämän paljon helpompaa kun ei esitä.
Rokkihomo
3.7.2009 13:09
...Tai siis: Esitän toki; All the world's a stage, ja erilaisia rooleja riittää, mutta en esitä onnellista jos en ole.
Olli Stålström
3.7.2009 22:49
Sanopa mikä saa ihmiset kouristuksenomaisesti takertumaan naamariin, jonka takaa esitetään normaaliuden ja onnellisuuden roolia, vaikka se ei pitäisi paikkaansa todellisuuden kanssa?
Sen onnellisuusmuurin takaa yritetään hiljentää niitä, jotka esittävät kritiikkiä olemassa olevaa yhteiskuntaa kohtaan.
Rokkihomo
4.7.2009 20:46
Lyhyesti julkisesti jotain tähän vastatakseni: Normaaliuden ja onnellisuuden unelma. Siihenhän moni meistä ihmisistä oppii pyrkimään.
Sitten voi kokea saavuttavansa jonkun osan siitä, ja haluaa pitää siitä kiinni. Ei siinä kriittisiä äänenpainoa sitten haluta kuulla, jos oman onnellisuuden pohja olisi moisesta vaarassa.
"But you may ask yourself what is this beautiful house..."
Olli Stålström
4.7.2009 21:14
Kiitos!