Sitten viime bloggausten polliisi pysäytti viikon sisään vielä toisenkin kerran.
Ajokortti oli jäänyt kotiin, joten hiljaisena lauantaiyönä kun virkavallalla ei ollut muutakaan tekemistä (...)
ja kun esimerkiksi viiden känniääliön keskellä tietä tietä pitkin horjuminen kaupunkimme keskustassa
ei ollut ajokorttiani oleellisempaa puututtavaa työasiaa, kävimme oikein kotona katsomassa sen kortin.
Ja sitten vielä meinasi että mitäs "rangaistuskäytäntöä" tässä nyt pitäisi soveltaa että se kortti pysyisi mukana.
No miten ois se että siinä kului reilu puoli tuntia ihmiselämää moisessa turhantärkeilyssä?
Heillä ilmeisesti ei ollut olellisempaa tekemistä (vaikka koko keskusta oli yhtä järjestyshäiriötä),
mutta minulla olisi ollut.
Hilitsimme molemmat itsemme, eli minä en alkanut soittaa suuta, ja polliisit huomasivat saaneensa olla
jo riittävissä määrin tärkeitä eivätkä jatkaneet showta, ja näin säästyin sentään sakoilta.
- - -
Ja, sitten viime bloggausten olisi ollut tarjolla vielä toinen Marinski-orkesterin anti, mutta
konserttitalon järjestysmies teki itsestään sen verran tärkeän, että emme päässeet kuuntelemaan.
Käsissämme oli vain artistiliput, mutta olimme paikalla oikein hyvissä ajoin, ja homman piti olla ok,
avoimilla istumapaikoilla, mutta viime minuutilla se vanhempi ja rumempi järjestysmies opasti
että lippu on lunastettava. Vaikka vain muodollinen manööveri olisikin ollut.
Että: "ilman lippua tästä ei mennä".
Emme saaneet lippuja, kello kävi jo viittä yli, ja Mussorgski yms. jäi sivu suun.
...Joten menimme elokuviin ja katsoimme, ikään kuin kostoksi, jenkkipölöyden,
suomenkieliseltä nimeltään Kauhea kankkunen.
Pölhö söi paljon pop cornia ja minä paljon salmiakkia. Hyvä niinkin.
Saatiinpahan mm. vanhoja kunnon halventavia polliisivitsejä.
- - -
No, näitä sitten toiste taas lisää, tämä riittää ehkä tältä erää.
Paitsi mustaa screenille huomio siitä, miten Ranneliikkeen (nykyisen) de facto sekä "aktiivisin" blogaaja
että luetuin blogi on näemmä mennyt piiloon. Taas. Pelse. Älä ny.
-R
- - -
5 kommenttia
pelsepuuppi
19.8.2009 07:00
älä ny. pelsel meni hermo ku koitti käydä keskusteluu. yhden kans. ei onnistunu. ei o mitää sanottavaa just nyt (vaik oikeesti olis ku oon muutaman päivän jumittanu oikeuttaelaimille.net sivustol ja lukenu keskustelufoorumii ja keränny raivoo ja ihmetelly mist vitust ne ***** puhuu..).
mul on tänään edes nurmikon istutus vanhempien pihal, tiukka laijiksen alotus, illal miitinki ja pian alkaa uus työ sitten. das ist kliffaa. mun tekis foorumin hippien (oikeutaelaimille.net siis, ei tääl) vuoks mennä kostoks ostamaan oikeen pönäkkä pala lihaa ja varmistaa et mun kaapissa kaikessa on jotain eläinperäistä, vaik siin kostos se jäis hiukan toisil osapuolil se varsinainen kärsimys ja kosto. toisaalta en o oikeen ees koskaan tajunnu konseptii "kosto".
mut he hei, rokkihomo, kyl mä taas joskus palaan ku on bloody paljon sanottavaa.
Rokkihomo
20.8.2009 05:21
Kosto voi olla, esimerkiksi, surkuhupaisa ja säälittäväkin tapa tehdä lopulta oma elämä hankalammaksi.
Se surkuhupaisuus siinä kumminkin on, no, hupaisaa.
Ja vaikkei kysyttykään, niin tää ikiaikainen kasvissyöjä alkaa kohta ehkä lihapedoksi, kun paljoa muutakaan ei syödä saa.
Oikeutta itselle.
pelsepuuppi
20.8.2009 06:29
ei mua sillai kenenkään ruuat pöyhäse, enemmän mul pöyhi keskustelu foorumil esim. siitä miten koirat ja kissat on luonnostaan kasvissyöjiä ym. ja koko se jutun taso siellä. se oli, no, surkuhupaisaa ( i like that word now).
ja oman elämän hankaloittaminen ei oikeen koskaan toimi.
Rokkihomo
21.8.2009 05:57
Koirat ja kissat kasvissyöjiä joo.
Muistuu mieleen yksi ei-aivan-ruudinkeksijä runotyttö aikoinaan, joka meinasi että kaupungin joulukuusi istutetaan sitten tammikuussa takaisin maahan...
Juksteri
24.8.2009 22:47
Tarkastaa aina pitää mutta tapoja on monia. Eräs ruokakauppa kokeili takavuosina itsepalvelumaksamista. Homma toimi siten, että viivakoodinlukijalla asiakas kirjasi itse jokaisen ostoskärryyn nostetun tuotteen. Lopuksi ostokset maksettiin pikakassaan nostamatta niitä kassan liukuhihnalle. Väärinkäytösten varalta aina silloin tällöin tehtiin pistokoe ja kaikki ostokset tarkistettiin tavallisessa kassassa. Jos ostokset oli kirjattu oikein, korvauksena hidastuksesta annettiin pieni lahja, esimerkiksi iltapäivälehti.
Olisiko tässä PR-ideaa ratsioille? Palkaksi turhasta tarkistuksesta jokin kiva pikku lohtupalkinto univormupukuiselta poliisisedältä tai -tädiltä, as you wish...