Walking in the Air

Music of the Night was nothing. This is worse.

“Walking in the Air”.

Howard Blaken pikku sävellys, tehty animaatiofilmiin Snowman (Lumiukko), jota esitetään Suomen tv:stä yleensä jouluisin. Tai siis: jouluisin.
Englannissa KAIKKI tuntevat sekä filmin että laulun.
Sen esitti alkujaan vähän päälle kymmenvuotias St. Paulin katedraalin kuoropoika Peter Auty, ja pari vuotta myöhempi levytys nousi singlelistan top teniin 80-luvun puolivälissä.

Olen liikuttunut tuosta laulusta monta kertaa aivan hemmetisti.

Jopa Nightwishin tulkintana.
Jopa Nightwishin konsertissa.
Huh: jopa Ritchie Blackmoren Rainbown sähkökitaravingutusversio tympeillä 80-luvun alun syntikkamaalailutaustoilla silloin joskus, kun takatukka oli viimeksi muotia.

En muista suuria tunteita ”Snowman” -piirretystä lapsena, mutta sittemmin niitä on riittänyt.
Ehkä se on ollut joku yksi emotionaalisesti latautunut joulun iltapäivä äidin luona teininä, kun on oltu porukalla ihmisiksi.
Ja sitten uudestaan joskus kun oli vasta hetken asunut omassa osoitteessa, jonka muisto seuraavana jouluna on tullut mieleen…
Joka tapauksessa toistuvaan tunteellisuuteen sen piirretyn ja tuon laulun kanssa on kasautunut kaikenlaista.
Eikä vähiten jotain (homo)seksuaalista: poikahan lähtee lentoretkelle lumiukon kanssa lumiukkojen bileisiin jollaisista ei ennen tiennyt mitään, ja hyvät bileet jatkuvat aamuun saakka.

Jep (here we go again...):
Sen voi kuunnella lämpimien liikutusmuistojen ohella lauluna seksuaalisesta ja - jos ja kun kuulija niin sattuu omaan henkilöhistoriaansa peilaamaan - kauniina lauluna homoseksuaalisuuteen heräämisestä.

"I’m holding very tight
I’m riding in the midnight blue
I’m finding I can fly so high above with you"

Siellä poika lentää, yöllä lumiukon kanssa, vanhemmilta ja kaikilta muilta salassa. Ja mistäpä noiden kasvuikäisten lentounien on määritelty kertovan yleisemminkin…?

Ja, lennon kestäessä tulee dramaattinen sivukaarre;
lentävät läheltä valtameren syvyyksiä ja:

"Suddenly swooping low on an ocean deep
Arousing of a mighty monster from its sleep"

Ahh. Siinä se oli.

Ja nyt setä muistelee / poju muistelee:

Yhdistin tuon laulun ensimmäisiin jotenkuten ”onnistuneisiin” seksiretkiin miesten kanssa.
”I’m finding I can fly so high above with you”, heh.
Yhtenä noista ensimmäisistä aamuista tulin kotiin yökylästä mieli vaikka missä keskelle kevätaurinkoa.
Joku muukin oli lentänyt yöllä ja eksynyt: ulko-oven vieressä nurkkaan käpertyneenä, valosta sokaistuneena piilotteli lepakko. Se oli kai törmännyt lentäessä oveen, pökertynyt hetkeksi, ja vironnut avuttomana vasta kun aurinko jo paistoi liian kirkkaasti.
Just... how goth was that?
Tämä yön lentäjä laittoi kohtalotoverille aurinkosuojan ja vetäytyi sisälle unelmoimaan menneen yön ja tulevien öiden yölentojaan.

- - -

Ja, linnuttaren intouttamana, laitetaanpa lopuksi
tunnettu apologia tuolta tunnetulta kirjoittajanimeltä
Puckin sanoin (joka taas oli Son of Oberon, the King of Fairies, heh):

"Puck:
If we shadows have offended,
Think but this, and all is mended,
That you have but slumber'd here
While these visions did appear."

(William Shakespeare: "The Midsummer Night's Dream)

Man hoppas.

(Man jumps. Vuan tulipa ruotsiakin joitakin ärsyttävien engl. sanontojen oheen)

- - -